Hyppää pääsisältöön

Eero Huoviselle saarnaaminen on osallistumista toisen ihmisen elämään

emerituspiispa Eero Huovinen
emerituspiispa Eero Huovinen Kuva: Yle/ Jyrki Valkama eero huovinen

Saarnan tehtävä on olla ihmisen rinnalla, ymmärtää hänen kärsimyksiään ja ilojaan, sanoo emerituspiispa Eero Huovinen. Huovisen tuore kirja on nimeltään Saarna? Kirjassa pohditaan, millaista on saarnata tänä päivänä, tässä maailmassa ja mistä on hyvä saarna tehty. Mikä saarna oikeastaan on?

Eero Huovisen kirja Saarna?
Eero Huovisen kirja Saarna? saarna?
- Suomen kielessä on kaunis sanonta, jonka ihmiset usein sanovat, kun eivät oikein muuta läheisensä menettäneelle osaa sanoa. He sanovat: ”otan osaa suruusi”.

Otan osaa. Kuinka moni on tullut miettineeksi, mitä itse asiassa sanoo noita kuluneita sanoja lausuessaan? Huovisen mukaan sanojen käyttäjä tulee epäsuorasti ilmaisseeksi, että haluaa kantaa osan toisen kuormasta, ottaa sen omille harteilleen.

Se on myös saarnan tavoite. Ottaa osaa.

- Toisen ihmisen elämään osallistuminen on hyvä perusasenne saarnalle, Huovinen pohtii.

Sana saarnata kantaa mukanaan aggressiivisia, kielteisiä mielteitä: tuomita, nuhdella, läksyttää, moittia. Eero Huovinen kertoo vanha tarinan Matista, joka sunnuntaiaamuna tallustaa raitilla alla päin, pahoilla mielin. Naapurin isäntä tulee vastaan ja kysyy, mihin Matti on menossa. ”No saarnaa kuulemaan”, vastaa Matti. Siihen isäntä kysymään, että näinkö aikaisin olet kirkkoon matkalla. ”Ei kun kotiin”, Matti huokaa.

- Tämä on tyypillinen piirre. Mutta homilia, hengellinen puhe, hengellinen saarna, ei ole alun perin sisältänyt moitetta.

- Totta kai saarnassa on otettu huomioon ihmisen kärsimykset, ihmisen heikkoudet ja synnit, ihmisen elämän vääristyneisyys. Mutta saarnan perimmäinen tarkoitus on aina ollut auttaa ja lohduttaa ihmistä, vapauttaa ihminen.

Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus 1968.
Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus 1968. jumalanpalvelus
Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus v.1968.
Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus v.1968. jumalanpalvelus
Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus v.1968.
Yleisradion ohjelma "He uskovat toisin". Adventtikirkon jumalanpalvelus v.1968. jumalanpalvelus

Lähde liikkeelle ihmisistä tai Raamatusta

Miten hyvä saarna aloitetaan? Huovinen toteaa, että on olemassa oikeastaan vain kaksi tapaa.

Toinen on peräisin antiikin retoriikasta. Huovinen painottaa, että vanhat kristilliset saarnaajat noudattivat tarkkaan antiikin retoriikan oppeja. He olivat opiskelleet puhetaitoa suurten puhujamestarien, kuten Quintilianuksen, Ciceron ja Aristoteleen kirjoituksista.

Vanhat kristilliset saarnaajat noudattivat tarkkaan antiikin retoriikan oppeja.

Tämä saarnaajien laajalti käyttämä tekniikka on nimeltään captatio benevolentiae. Huovinen avaa käsitettä:

- Puhe pitäisi aloittaa kuulijoiden hyväntahtoisuuden kaappaamisella, heidän suosionsa piiriin pääsemisellä. Se ei tarkoita kuulijoiden liehittelyä, vaan sitä, että heidän elämäntilanteensa otetaan vakavasti.

Näin toimivat esimerkiksi vanhat körttisaarnaajat. He aloittivat seuroissa puheensa jollakin lähipiirin kokemuksella. Puhuttelevan tarinan löytämisessä auttoi se, että maallikkosaarnaajat tunsivat yleisönsä. Kun he matkustivat ympäri maata, he yöpyivät niin kutsutuissa ystäväkodeissa, elivät päivän niiden ihmisten kanssa, joille illalla saarnasivat.

Jeesus ristillä
Jeesus ristillä Kuva: Copyright: Jyri Pitkanen krusifiksi
Yleisönsä lisäksi maallikkosaarnaajat tunsivat läpikotaisin niin virsikirjan, katekismuksen kuin Raamatunkin.

- Maallikkosaarnaajat tunsivat ne usein paljon paremmin kuin papit. Meillähän on Suomessa vahva maallikkosaarnan perinne, juuri vanhoissa herätysliikkeissä, sekä herännäisyydessä että evankelisessa ja lestadiolaisessa liikkeessä. Maallikkosaarnaajien oppineisuus ja taidot olivat korkeita. Heidän saarnansa olivat maanläheisiä, he tunsivat ihmisten kivut sekä ahdistukset ja osasivat ottaa niihin osaa.

Taas se sana: ottaa osaa.

Tekniikka on tärkeää – mutta kaikkein tärkeintä on sisältö. Niin ajattelee Eero Huovinen ja niin ajattelivat antiikin retoriikan edustajat.

- Antiikin puhujat halusivat osata asian alusta loppuun ja lopusta alkuun niin tarkkaan, että saattoivat rakentaa hyvän aloituksen, sopivan jännitteen, vastakysymykset, kokoamisen, sekä loppuhuipennuksen.

Eikä riitä, että hyväksi saarnaajaksi mielivä opiskelee retoriikkaa. Hänen on perehdyttävä myös hengitystekniikkaan, ilmeisiin, eleisiin. - Kyllä niitä olisi syytä opiskella, eivät ne tule ihan itsestään, Huovinen muistuttaa.

Toinen perinteinen tapa aloittaa saarna on lähteä liikkeelle Raamatusta.

Saarnaaja ei saarnaa itsestänsä. Hän saarnaa itsensä läpi.

- Se on kirkkosaarnojen peruslähtökohta. Sitä pidetään saarnan sisällön ohjeena, Huovinen toteaa. Ja painottaa sanaa sisältö.

- Saarnaaja saarnaa Jumalan sanaa eikä mitään omia höpötyksiään, omia toiveitaan, uhojaan tai pelkojaan, Huovinen sanoo. Hänen mielestään saarnaajaa voi verrata näyttelijään. Kummallakin on teksti, joka täytyy välittää kuulijoille. Kumpikin laittaa koko oman persoonansa likoon, kaikki taitonsa, kaiken osaamisensa.

Eero Huovinen kiteyttää saarnaajan tehtävän näin: saarnaaja ei saarnaa itsestänsä. Hän saarnaa itsensä läpi.

helsingin tuomiokirkko
helsingin tuomiokirkko Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen helsingin tuomiokirkko

Papin on puhuttava kaikelle kansalle

Saarna ei saa olla papin oppineisuutta julistava esitelmä.

- Pidän arvokkaana, että meillä Suomessa papit saavat akateemisen, hyvän koulutuksen. Mutta ei saarnatuoliin mennä esittelemään omaa ammattitaitoa, siellä puhutaan kaikelle kansalle. Ei saa olla tyhmä mutta pitää olla yksinkertainen silloin kuin saarnataan.

Saarnaajan tulee kulkea sanomalehti toisessa, Raamattu toisessa kainalossa.

Eero Huovinen korostaa, että pappien on tunnettava ihmiselämä ja kirkon opetukset – lisäksi heidän olisi seurattava tiiviisti aikaansa. Sanonta kuuluu, että saarnaajan
tulee kulkea sanomalehti toisessa, Raamattu toisessa kainalossa.

- Siinä on minusta hyvä viisaus. Pitää tuntea uskonnollinen perinne. Mutta pitää tuntea myös tämä päivä. Se on elämän mittainen tehtävä.

Avaa suusi, sano asiasi

Martti Luther. Maalaus Lucas Cranach the Elder.
Martti Luther Lucas Cranach vanhemman maalaamana. Martti Luther. Maalaus Lucas Cranach the Elder. Kuva: The Bridgeman Art Library martti luther
Eero Huovinen kertoo, että hänellä oli Vanhankirkon aamumessuissa tapana pitää yhden tai kahden minuutin mittaisia saarnoja. Lyhyt muoto pakottaa keskittymään, olemaan ytimekäs. Tiukka aikaraami kehittää kirjoittajaa.

- Avaa suusi, sano asiasi ja pane suusi kiinni, oli Martti Lutherin neuvo.

Toisaalta Huovinen ei haluaisi määritellä täsmällistä ylärajaa saarnan kestolle. Keskimäärin nykypappien saarnat kestävät kymmenisen minuuttia. Sitä pidetään yleisesti sopivana saarnan kestona. Huovinen itse saattaa joskus saarnata kaksikymmentä minuuttia tai ylikin.

- Se edellyttää, että saarnan pitää olla kiinnostava, elävä ja ihmisiä lähelle tuleva, ehkä vähän dramaattinen ja rytminvaihdoksia sisältävä. Etteivät ihmiset nukahda penkissä.

Huovinen peräänkuuluttaa papeilta kunnianhimoa saarnaamiseen.

- Jos me katsomme James Bond -leffoja jotka kestävät kaksi tuntia, niin kyllä nyt pappien pitäisi opetella saarnaamaan niin, että ihmiset 20 minuuttia pysyvät hereillä.

Saarnan uudet kilpailijat

Ennen saarnan asema oli tyystin toinen kuin nykyään. Kenenkään ei tarvitse enää velvollisuudesta vaeltaa kirkkoon joka sunnuntai Jumalan sanaa kuulemaan. Kilpailevia maailmanselittäjiä on internet tulvillaan.

Asia ratkaisee.

Eero Huovisen mielestä on vain hyvä, että saarnaaja joutuu kilpailemaan huomiosta, että papeilla ei ole entisenkaltaista, statuksen suomaa automaattista auktoriteettia.

- Ei se vetele, että saarnaaja vetoaa vain omaa asemaansa ja sen perusteella vaatii kuulijoita olemaan uskollisia sille, mitä hän sanoo. Asia ratkaisee.

Nykytilanteessa saarnaajan on paneuduttava enemmän, oltava entistä ammattitaitoisempi.

pappi kantaa kynttelikköä portaissa
pappi kantaa kynttelikköä portaissa Kuva: Yle/ Mika Kanerva pappi
- Pitää tehdä duunia, Huovinen toteaa ykskantaan. Eikä se tarkoita sitä, että papit palaisivat vanhaan, ryhtyisivät jylisemään saarnastuolista kuin Johannes Kastaja.

- Ei pidä itsestään eikä omista taidoistaan luulla liikaa, tai omasta roolistaan. Johannes Kastajakin lopulta osoitti sormellansa Jeesusta ja sanoi, että hänen tulee tulla suuremmaksi ja minun pienemmäksi. Sekin sopii saarnaajalle. Ei saarnaajan pidä tavoitella suosiota tai kättentaputuksia, vaan hänen tehtävänsä on osoittaa missä on armo, missä on Jumala ja missä on Kristus.

Eero Huovinen kertoo jutun vanhasta rovastista, jonka sanottiin saarnanneen koko elämänsä ajan yhtä ja samaa saarnaa.

- Se oli ihmisten lohduttamiseen tähtäävä saarna.

Huovisen mukaan tarinassa kyse on siitä, että saarnaaja pitää kaiken aikaa mielessään tärkeintä perusteemaa, saarnaamisen peruskysymystä.

- Mitä varten minä olen olemassa, mitä varten saarnaan? Mikä on minun tarkoitukseni? Mitä minä haluan sanoa ihmisille, jos haluan auttaa, tukea, lohduttaa ja vapauttaa heitä? Se on vapautusliikkeen palveluksessa olemista, Huovinen sanoo.

Nämäkin sanat toistuvat hänen puheessaan: auttaa, tukea, lohduttaa, vapauttaa.

Kommentit
  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri