Vanhan liiton agentti James Bond taistelee uuden ajan verkkovakoilijoita vastaan. Elokuvaraadin mielestä Bond-estetiikka syntyy fyysisestä liikkeestä ja mainosmaisesta hekumoinnista.
KulttuuriCocktailin Elävän kuvan metsästäjät -raadissa istuvat elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja Maria K. Mononen, elokuvatuottaja Ilkka Matila ja toimittaja Teemu Laaksonen.
Bond-elokuvien kuva-ala täyttyy tälläkin kertaa kiitävistä kulkuvälineistä, näyttävistä maisemista, kauniista naisista ja julmannäköisistä miespahiksista.
- Bondit ovat aistillisia. Niissä leikitellään huumorilla ja vieteillä, Mononen sanoo.
- Bondin konseptissa ihmistenväliset jännitteet eivät vie tarinaa eteenpäin, vaan toiminta. Tarinankuljetus edellyttää ihan fyysistä liikettä eli Bond on koko ajan liikkuvissa vempaimissa, koska hahmot eivät hirveästi kehity, Matila sanoo.
Elävän kuvan metsästäjien mielestä 007 Spectre tiivistyy seuraaviin kuviin tai kohtauksiin.
1. Maria K. Mononen: Madeleine katsoo Bondia silmiin vakoilukeskuksessa.

Kyseessä on kohtaus, jossa Bond ja hänen naisystävänsä saapuvat Spectre-järjestön vakoilukeskukseen keskellä aavikkoa. Suuri halli on täynnä tietokoneruutuja ja niitä valvovia ihmisiä. Pääpahis esittää sankareille valvontakamerakuvaa, jossa näkyy Bondin ja naisen isän aiempi tapaaminen, joka päättyi isän kuolemaan. Bond yrittää estää naista katsomasta ja lopulta hän kääntääkin katseensa Bondin silmiin ja välttyy näkemästä pahinta.
- Kohtaus olisi jäänyt triviaalille tasolle, jos olisi näytetty vain maailmanlaajuista tiedustelua. Onneksi kerronnassa yhdistyi myös henkilöhahmojen historia ja heidän välilleen syntyi side, joka tiivistää paljon elokuvan teemasta eli menneisyyden ja nykyhetken kohtaamisesta, Mononen sanoo.
2. Ilkka Matila: koko elokuva kolmella kuvalla.

Elokuvan ensimmäinen kuva: pitkä kamera-ajo, jossa Bond kulkee naisen kanssa Méxicon kaupungissa kuolleiden päivän kulkueessa. Samalla hän ajaa takaa erästä konnaa.
- Uusi tarina aukeaa aina alkujaksossa. Ammattilaisenakin jäin miettimään, miten noin pitkä kamera-ajo on saatu tehtyä. Todella onnistunut tekninen suoritus, Matila sanoo.
Toisessa kuvassa Bond näkee ensi kertaa pääpahiksen. Se tapahtuu roomalaisessa palatsissa, jossa Spectren konnat ovat koolla korkeassa salissa pitkän pöydän ympärillä. Pöydän toiseen päähän saapuu voimakkaasti takaa valaistu mieshahmo, jonka kasvoja ei näy.
- Hieno kuva ja klassinen Bond-pahiksen esittely. Esimerkiksi jossain aiemmassa leffassa on näytetty vain käsi, joka hivelee valkoista kissaa.
Kolmannessa kuvassa ollaan Thames-joella, jossa näkyy Big Ben, London Bridge ja MI6-tiedustelupalvelun päämaja.
- Joka elokuvassa pitää näyttää myös se maailma, mihin Bond kuuluu, ja jota hän suojelee pahan voimilta.
3. Teemu Laaksonen: Bond tappelee vaappuvassa helikopterissa.

Helikopteri lentää torilla seisovan tuhatpäisen yleisömeren yläpuolella Méxicossa. Bond tappelee sekä lentäjän että pahiksen kanssa, minkä seurauksena helikopteri lentää milloin ylöspäin, milloin alaspäin, milloin väärinpäin. Lopulta Bond pudottaa konnat ja vakauttaa kopterin. Kohtaus valikoitui, koska se on perustoimintakohtausta kekseliäämpi ja huimapäisempi, ja Bond-leffat elävät nimenomaan akrobaattisesta toiminnasta.
- Kun helikopteri heittelehti, myös elokuvan äänessä tapahtui kivoja asioita. Esimerkiksi kun kopteri näytti hetken heinäsirkalta, kuultiin impressionistista jousimusiikkia, Mononen kertoo.
4. Lisäksi: Bondien tuotesijoittelu on suvereenia
Ilkka Matilan mukaan yksi asia erottaa Bondin muista toimintaelokuvista: mainosmainen hekumointi kauniiden vaatteiden, esineiden ja ihmisten äärellä. Myös kaupalliset tuotteet uppoavat Bondin maailmaan hyvin luontevasti.
- Bondin rytmiikka on jännittävää. Ensin on toimintajakso, jossa mennään valtavan nopeasti, siinä on tosi paljon kuvia, sitten pysähdytään aika pitkiin, estetisoituihin, mainosmaisiin kuviin. Niissä puvustus, maski, rekvisiitta ja lavastus pääsevät oikeuksiinsa, ja tämä puuttuu oikeastaan kaikista muista toimintaelokuvista. Bond-elokuva on varmasti maailman tärkein mainosfoorumi, koska tuotteet ovat niin luonnollisesti esillä siinä, Matila toteaa.
Maria K. Monosen lausuntoa valitsemastaan kohtauksesta täydennetty 29.10.2015.
Teemu Laaksosen lausuntoa valitsemastaan kohtauksesta täydennetty 30.10.2015.
Lisää ohjelmasta
- “Olen viettänyt elämäni parhaat vuodet teippirulla kädessä pakkaamassa levyjä“ – Jussi Lehtisalon Ektro Records koluaa marginaalin käymättömiä korpimaita
- Kalsareista tehtiin renessanssimyssy – Näin hurahdimme karanteenitaiteeseen
- Juha Hurmeen kolumni: Jos väität olevasi sivistynyt, sinun tulee tietää Reinhold von Becker