Hyppää pääsisältöön

Kuulolla leikkiminen ehdottomasti sallittu

Elektroakustiseen musiikkiin erikoistunut defunensemble ei ole tullut kotimaiselle musiikkikartalle ryminällä. Se on tehnyt nousunsa kilkatukselle ja kilinällä. Kenttää olisi jo vaikea kuvitella ilman defunensembleä. Sille kuusi vuotta on ollut riittävä alkulämmittelyaika ennen oman levyn julkaisemista.

Defunensemblen levyn kansikuva.
Defunensemblen levyn kansikuva. defunensemble

Taideyliopiston alaisen Siba Recordsin julkaisema tuplalevy "Define function" koostuu kahteen laariin jaotelluista soolo- ja yhteisnumeroista. Jäseniä defunensemblessä on yhteensä yhdeksän, eli viiden runkointrumentalistin sekä yhden taiteellisen johtajan lisäksi kolme äänisuunnittelijaa. Näin ollen sooloteokset ovat sooloteoksia elektroniikan kanssa. Pianisti Emil Holmström saa olla solistiroolissa myös yhteislevypuolella.

Materiaali kuulostaa valtavan monimuotoiselta. Haasteena on ollut järjestää kumpikin levypuolisko itsessään mukavaan juoksutukseen. Draaman rakentamisessa on onnistuttu. Useammallakin säveltäjällä on ollut mielessään kuuloaistimusjärjestelmän kiusoittelu ja erityisesti leikki, jota rytmirakenteet pumppaavat ihmisaivoihin hienovaraisella odotus- ja palkitsemismekanismilla. Tällainen musiikillinen anti lasketaan hyveeksi elektronisessa musiikissa.

Enno Poppen digitaalisille ohjelmistouruille säveltämä Arbeit esittelee röyhkeän virtuaali-Hammondin, jonka kanssa kosketinsoittaja pyristelee tonaalisuudesta aina väläyksittäin muistuttavilla pikkuaiheilla. Muistumien matto hujahtaa koko ajan kuulijan alta, kun error-estetiikka oksennetaan korviin. En kerta kaikkiaan voi olla pitämättä.

Mekaaninen rytmiikka on levyn toinen tärkeä osatekijä. Michel van der Aan Oog sellolle ja taustanauhalle saavuttaa välittömän "wau"-hetken kynnyksen rakenteellisilla täsmäratkaisuillaan. Siinä missä kerronta on fiksua, myös tulkitsija Markus Hohdin korvat ovat tarkat.

On onni, että defunensemblelle on riittänyt esiintymismahdollisuuksia. Tällä kovin kansainvälisellä toimijalla on Suomen taidemusiikissa kenties hienompi visuaalinen ilme kuin kellään muulla. Brändäystä ei kannata kammoksua, vaan kannattaa tehdä asiat kuten defunensemble ja miettiä toiminnan jokainen liike aina uutta aikaa tutkaillen.

“Define Function.” Sooloteoksia ja kamarimusiikkia. - defunensemble. (Siba Records, SRCD-1014)

Kuuntele Uudet levyt 30.10.2015, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit
  • Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Chiaroscuro-kvartetin karheat tulkinnat tekevät vaikutuksen

    Vuonna 2005 perustettu Chiaroscuro-kvartetti (Alina Ibragimova ja Pablo Hernán Benedí, viulu, Emilie Hörnlund, alttoviulu, Claire Thirion, sello) on aiemmilla äänitteillään viihtynyt pitkälti wieniläisklassisen ohjelmiston parissa.

  • Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Langgaardin haltioitunutta kamarimusiikkia

    Rued Langgaardin (1893–1952) massiivisessa yli 400 teosta käsittävässä tuotannosta riittää halukkaille pöyhittävää vielä pitkäksi aikaa.

  • Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    Tuttua ja tuntemattomampaa Coplandia

    BBC:n filharmonisen orkesterin sekä kapellimestari John Wilsonin yhteistyö Aaron Coplandin (1900–1990) verraten laajan orkesterituotannon parissa jatkuu. Neljännessä julkaisussa huomio keskittyy erityisesti säveltäjän lähes neljänkymmenen minuutin kestoiseen kolmanteen sinfoniaan.

  • Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Olsenin laulusarjassa on vilpittömyyttä

    Tanskalainen säveltäjä ja etnomusikologi Poul Rovsing Olsen (1922–1982) aloitti tyylillisesti aikansa hengessä kaksitoistasävelisyydellä, mutta pyrkimys ilmaisun selkeyteen ja helpompaan omaksuttavuuteen johti siitä luopumiseen 60-luvulla.