Hyppää pääsisältöön

Kuulolla leikkiminen ehdottomasti sallittu

Elektroakustiseen musiikkiin erikoistunut defunensemble ei ole tullut kotimaiselle musiikkikartalle ryminällä. Se on tehnyt nousunsa kilkatukselle ja kilinällä. Kenttää olisi jo vaikea kuvitella ilman defunensembleä. Sille kuusi vuotta on ollut riittävä alkulämmittelyaika ennen oman levyn julkaisemista.

Defunensemblen levyn kansikuva.
Defunensemblen levyn kansikuva. defunensemble

Taideyliopiston alaisen Siba Recordsin julkaisema tuplalevy "Define function" koostuu kahteen laariin jaotelluista soolo- ja yhteisnumeroista. Jäseniä defunensemblessä on yhteensä yhdeksän, eli viiden runkointrumentalistin sekä yhden taiteellisen johtajan lisäksi kolme äänisuunnittelijaa. Näin ollen sooloteokset ovat sooloteoksia elektroniikan kanssa. Pianisti Emil Holmström saa olla solistiroolissa myös yhteislevypuolella.

Materiaali kuulostaa valtavan monimuotoiselta. Haasteena on ollut järjestää kumpikin levypuolisko itsessään mukavaan juoksutukseen. Draaman rakentamisessa on onnistuttu. Useammallakin säveltäjällä on ollut mielessään kuuloaistimusjärjestelmän kiusoittelu ja erityisesti leikki, jota rytmirakenteet pumppaavat ihmisaivoihin hienovaraisella odotus- ja palkitsemismekanismilla. Tällainen musiikillinen anti lasketaan hyveeksi elektronisessa musiikissa.

Enno Poppen digitaalisille ohjelmistouruille säveltämä Arbeit esittelee röyhkeän virtuaali-Hammondin, jonka kanssa kosketinsoittaja pyristelee tonaalisuudesta aina väläyksittäin muistuttavilla pikkuaiheilla. Muistumien matto hujahtaa koko ajan kuulijan alta, kun error-estetiikka oksennetaan korviin. En kerta kaikkiaan voi olla pitämättä.

Mekaaninen rytmiikka on levyn toinen tärkeä osatekijä. Michel van der Aan Oog sellolle ja taustanauhalle saavuttaa välittömän "wau"-hetken kynnyksen rakenteellisilla täsmäratkaisuillaan. Siinä missä kerronta on fiksua, myös tulkitsija Markus Hohdin korvat ovat tarkat.

On onni, että defunensemblelle on riittänyt esiintymismahdollisuuksia. Tällä kovin kansainvälisellä toimijalla on Suomen taidemusiikissa kenties hienompi visuaalinen ilme kuin kellään muulla. Brändäystä ei kannata kammoksua, vaan kannattaa tehdä asiat kuten defunensemble ja miettiä toiminnan jokainen liike aina uutta aikaa tutkaillen.

“Define Function.” Sooloteoksia ja kamarimusiikkia. - defunensemble. (Siba Records, SRCD-1014)

Kuuntele Uudet levyt 30.10.2015, toimittajana Tatu Tamminen.

Kommentit
  • Latvian radiokuoron laatu säröilee

    Levyarvostelu

    Latvian radiokuoro, kapellimestari Sigvards Klava ja levy-yhtiö Ondine ovat löytäneet mielekkään markkinaraon. Kun ortodoksisen kirkkomusiikin laadukkaimpia klassikoita levyttää modernilla, neutraalin täyteläisellä kamarikuorosoinnilla, tulos koskettaa laajempaa yleisöä syvemmältä kuin uusi mystinen kuorominimalismi tai perinteikäs ortodoksiveisuu. Parin Rahmaninov-levyn jälkeen Klavan joukkio on tarttunut Shostakovitshin oppilaan Georgy Sviridovin kirkkomusiikkiin, jossa ortodoksista hartautta maustetaan pikkuhitusella uusromantiikkaa.

  • Vain neljä gambaa, harmi!

    Levyarvostelu

    Consort-musiikin säveltäjistä John Jenkins lienee amatöörigambistien keskuudessa pidetyin. Jenkinsin kaunis melodiikka, tasa-arvoinen kontrapunkti ja luonteva soittimellisuus viehättivät 1600-luvun alun brittiherrasväkeä, jolle gambansoitto oli sosiaalisen elämän keskeinen muoto. Mutta toimiiko Jenkins karussa perusmuodossaan neliäänisenä myös nykyhetken kuuntelijalle, joka joutuu seuraamaan musiikillista seurustelua siihen itse osallistumatta? Siitä voi ottaa selvän kuuntelemalla Fretwork-gambayhtyeen uutta Jenkins-tuplalevyä, joka sisältää neliäänisiä fantasioita.

  • HeBo löytää Schumannin ja Bachin yhteyden - ja rajansa

    Levyarvostelu

    Helsingin barokkiorkesterin ja Aapo Häkkisen uutuus kurkottaa turvallisesta periodiohjelmistosta romantiikan musiikin kokonaistaiteeseen: Robert Schumannin kahden suuren humanistis-satumaisen kuoro- ja orkesteriteoksen välissä luimistelee Bachin kantaatti. Kuinka ollakaan levy löytää säveltäjien ja tyylikausien välisen yhteyden, vähempää en Aapo Häkkisen aivoituksilta odottaisikaan.

  • Lehtola vaihteeksi urkuperinteen ytimessä

    Levyarvostelu

    Urkutohtori Jan Lehtola levyttää sangen ahkerasti. Viime vuodet hän on tavallaan perustellusti keskittynyt tallentamaan kotimaisen urkuperinteen hämäriäkin nurkkia, ja yllätyin iloisesti kun työpöydälle ilmaantui Lehtolalta levyllinen Marcel Duprén teoksia suoraan urkumusiikin ranskalaisesta ytimestä, vieläpä levytettynä asianmukaisilla uruilla Luxemburgissa.