Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Eläkkeelle jääminen – pelottavaa vai innostavaa?

Inhimillinen tekijä, yle tv1
Tapani Mörttinen (vas.), Leena Pakkanen, Sari Valto ja Ilari Rantala keskustelevat eläkkeelle jäämisestä. Inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 4.11.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 7.11. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Eläkkeelle jääminen on yksi elämän isoimmista muutoksista. Lomalta palataan töihin, mutta eläkkeeltä ei palatakaan takaisin.

Miten löytää päivään uusi rytmi, mistä saada elämään uutta sisältöä? Voisiko eläkeikä olla ihmiselle uuden aloittamisen aikaa? Aikaa, jolloin hänestä vihdoin voi tulla se, mikä hän oikeasti on.

Eläkkeellä olemisesta puhuvat esiintymisvalmentaja Leena Pakkanen, Kansallisen senioriliiton puheenjohtaja Tapani Mörttinen sekä eläkevalmentaja Ilari Rantala.

Eläkeläisellä on aikaa

Leena Pakkanen jäi eläkkeelle Yleisradiosta viitisen vuotta sitten. Jo pari vuotta ennen eläkkeelle jäämistään hän suunnitteli perustavansa esiintymisvalmennusta tarjoavan yrityksen. Suunnitelma pehmensi työorientoituneen Leenan laskua palkkatyöstä pois. Eläkkeellä oleminen on ollut hänelle hyvää aikaa.

"Nyt on aikaa tehdä kaikenlaista. Aikaa tosiaan on, joten eläkeläinen on siinä mielessä rikas! Työkeikkoja on sopivasti. Lisäksi golfaan, teen vapaaehtoistyötä ja viime vuodet olen tehnyt sukukirjaa Pakkasista, se on ollut äärettömän mielenkiintoinen projekti."

"Minulla ei ole ollut luopumisen tuskaa töistä, sillä en ole kokenut joutuneeni luopumaan vaikkapa vallasta. Tein urani aikana sekä esimiestehtäviä että rivitoimittajan tehtäviä monipuolisesti. Toki välillä ajattelen huolestuneena sitä aikaa, kun en enää pysty tekemään yritykseni kautta töitä. Mitäs sitten tapahtuu? Nykyisessä asunnossani olen kyllä jo mitannut, että rollaattorilla mahtuu kulkemaan."

Pitäkää huolta itsestänne!

Tapani Mörttisellä on takanaan pitkä periodi kansanedustajana ja kokoomuksen varapuheenjohtajana. Lisäksi hän pyöritti pitkään maatilaa Kärkölässä ja nyt viimeisimpänä tehtävänään hänellä on Kansallisen senioriliiton puheenjohtajuus.

Nykyisessä vapaaehtoistyössään senioriliitossa hänellä tulee noin 80 reissupäivää vuodessa ja työtä riittää puolipäiväisesti jatkuvasti.

"Minua motivoi se, että tykkään olla ihmisten kanssa tekemisissä. On kivaa mennä tapahtumiin, kun siellä voi törmätä vanhoihin kavereihin niin armeijasta, politiikasta kuin näiltä myöhemmiltä vuosilta. On hyvä pitää itsensä virkeänä ja liikkeellä."

Tapani tapaa senioritapahtumissa paljon eläkeläisiä ja heille kaikille hänellä on sama viesti: "Pitäkää itsestänne hyvää huolta. Syökää terveellisesti ja liikkukaa. Hankkikaa ystäviä ja pitäkää ystävyyssuhteista huolta."

Ystävät ja yllätykset

Erityisesti Tapani kantaa huolta yksin jääneistä miehistä. Tilastotiedotkin puhuvat sen puolesta, että mies selviää yksinolosta naisia huonommin. Tapani aina korostaa ystäväverkoston tärkeyttä.

Leena ja Tapani puhuvat myös siitä, miten elämä saattaa tuoda yllätyksiä eteen eläkkeelläkin. Suunnitelmat eivät välttämättä toteudu tai niitä pitää muuttaa. Leena sairastui viime syksynä rintasyöpään ja kävi rankat hoidot läpi. Nyt hän on terve, mutta suhtautuminen elämään muuttui.

"Välillä vieläkin tulee jotenkin syyllinen olo, että mitä tein väärin, kun sairastuin. Sairauden läpikäyminen on tehnyt minusta hetkeen tarttujan, en enää oikeastaan suunnittele niin kovasti eteenpäin. Elän tätä päivää."

Tapani puolestaan jäi leskeksi viime keväänä. Hän ehti viettää vaimonsa kanssa yhdessä 53 vuotta.

"Piti yhdessä matkustella ja golfata. Mutta olen oppinut elämässä, että aina pitää olla B- ja C-suunnitelmatkin mielessä. En ole halunnut jäädä kotiin yksin murjottamaan. Lähellä asuvat lapset perheineen ja ystävät pitävät elämässä kiinni. Sanon aina senioritapahtumissa kuulijoille, että hankkikaa edes yksi ystävä ja pitäkää hänestä sitten huolta."

Mahdollisuus uuteen

Ilari Rantala jäi viisi vuotta sitten eläkkeelle Aalto-yliopistosta. Hän tiesi jo silloin, mitä alkaa tehdä: valmentaa työikäisiä eläkkeelle jäämiseen.

"Alussa yllätyin siitä, että ryhmää oli vaikeaa saada silloisen TKK:n piiristä kasaan. Ihmiset eivät halunneet puhua eläkkeelle jäämisestään, se oli liian kova paikka monelle. Tajusin, että tämäpä onkin vaikeampi kysymys kuin olin uskonutkaan."

Ryhmiä on kuitenkin alkuvaikeuden jälkeen riittänyt. Ilari on huomannut, että ryhmissä ihmiset oivaltavat eläkkeelle jäämisen uhan sijaan mahdollisuudeksi johonkin uuteen.

"Koskaan ei ole liian myöhäistä tulla siksi mitä on. Ihminen on voinut vaikka haaveilla koko ikänsä opettajan työstä, mutta ajautunut aikoinaan eri syistä toiselle uralle. Nyt voi olla hyvä hetki miettiä, voisiko esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta alkaa toteuttaa vanhaa haavettaan jossain toisessa muodossa. Lääkäriksi voi olla liian myöhäistä opiskella, mutta kenties hoitoalalta voisik löytyä uusi kipinä vapaaehtoistyön tai muun projektin merkeissä."

Osallistuvat eläkeläiset

Voimakkaasti työorientoituneelle ihmiselle saattaa olla vaikeaa luopua ammatti-identiteetistään. Jos on aina ollut vaikka sairaanhoitaja, mitä sitten on, kun työ jää elämästä pois? Liian usein käy niin, että ammatillinen arvo ikään kuin nollaantuu eläkkeelle jäädessä.

"Tässä tarvittaisiin uudenlaista elinkaariajattelua. Ettei enää eroteltaisiin niin voimakkaasti työikäisiä ja eläkeläisiä, vaan ajateltaisiin, että elämässä työ, vapaa-aika ja opiskelu ovat asioita, joiden keskinäinen suhde vain muuttuu eri ikävaiheissa. Monikaan eläkeläinen ei enää sovi siihen toimettomaan ihmisryhmään, johon häntä yritetään lokeroida. Eläkeläiset eivät saa olla mikään reservaatissa asuva toimeton ryhmä, vaan aktiivinen osa tätä yhteiskuntaa. Me maksamme edelleen veroja, me kulutamme ja meillä on annettavaa."

Leena Pakkanen ja Tapani Mörttinen toivovatkin, että nyt eläkkeelle jääneet suuret ikäluokat voisivat olla se ikäpolvi, joka osaltaan saa asenteet muuttumaan eläkeläisiä kohtaan myönteisemmiksi ja joka pystyy näyttämään, että Ilari Rantalan esittämä elinkaariajattelu on yhteiskunnankin kannalta suotavampaa kuin ihmisten eristäminen aktiivisesta elämästä pois.

Kommentit
  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Tässä esitellään kootusti Kuusi kuvaa -ohjelman valokuvia.

    Yle Radio 1:n ohjelmassa Kuusi kuvaa jututetaan kiinnostavia kulttuuripersoonia heidän kotialbumikuviensa kautta. Tälle sivulle on koottu ohjelmat ja niihin liittyvät kuvat. Kuvagallerioiden yhteydestä löytyvät myös linkit haastatteluista kirjoitettuihin artikkeleihin.

  • Kuvanveistäjä Kari Alosen intohimona on kiven ja valon yhdistäminen

    Kuvanveistäjällä on kova kivinen kutsumus.

    Kiviä hakkaamalla uransa aloittanut jyväskyläläinen kuvanveistäjä Kari Alonen haluaa edelleen työskennellä kiven kanssa. Viime vuosina hän on syventynyt siihen, miten yhdistää valo kiveen. Jyväskylän Pykälistöön syntyy vähitellen valoa ja kiveä yhdistävien teosten mielenkiintoinen puistokokonaisuus.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Elämä

  • Keskustele tässä vaikuttajamarkkinoinnista

    Mitä on vaikuttajamarkkinointi?

    Kun vaikkapa bloginpitäjä kiittelee jonkun kauneudenhoitofirman erinomaista huulipunaa, kyse saattaa olla vaikuttajamarkkinoinnista. Miten vaikuttajamarkkinointi oikein toimii – ketkä sitä käyttävät ja keitä ovat vaikuttajat? J uho-Pekka Rantalan vieraaksi saapuu vaikuttajamarkkinointiin perehtynyt Misme Halonen.

  • Kuusi kuvaa lähetykset ja kuvat

    Tässä esitellään kootusti Kuusi kuvaa -ohjelman valokuvia.

    Yle Radio 1:n ohjelmassa Kuusi kuvaa jututetaan kiinnostavia kulttuuripersoonia heidän kotialbumikuviensa kautta. Tälle sivulle on koottu ohjelmat ja niihin liittyvät kuvat. Kuvagallerioiden yhteydestä löytyvät myös linkit haastatteluista kirjoitettuihin artikkeleihin.

  • Kuvanveistäjä Kari Alosen intohimona on kiven ja valon yhdistäminen

    Kuvanveistäjällä on kova kivinen kutsumus.

    Kiviä hakkaamalla uransa aloittanut jyväskyläläinen kuvanveistäjä Kari Alonen haluaa edelleen työskennellä kiven kanssa. Viime vuosina hän on syventynyt siihen, miten yhdistää valo kiveen. Jyväskylän Pykälistöön syntyy vähitellen valoa ja kiveä yhdistävien teosten mielenkiintoinen puistokokonaisuus.

  • Keskustele tässä taloustaidoista!

    Taloustaidot kunniaan

    Suomalaisten kotitalousten velka-aste on nyt korkeimmillaan. Samaan aikaan maksuhäiriömerkintöjä on lähes 400 000 ihmisellä. Missä kunnossa ovat suomalaisten taloustaidot ja miten niitä kohennetaan? Vieraina Suomen Pankissa suomalaisten talousosaamishanketta vetävä Anu Raijas ja aihepiiriä tutkinut Pellervon tutkimusjohtaja Olli-Pekka Ruuskanen.

  • Nainen ja rikoselokuva – mikä tässä on niin vaikeata?

    10 elokuvahistorian parasta gangsterielokuvaa.

    Oscar-ehdokas Irishman on yksi kaikkien aikojen rikoselokuvista, mutta mikä siitä jää vahvimmin mieleen? Toimittaja J.P. Pulkkinen pohtii naisen paikkaa rikoselokuvissa. Hän on Anna Möttölän kanssa kommentaattorina tämän vuoden Oscar-gaalan suorassa lähetyksessä, joka nähdään Yle Teemalla ja Areenassa aamuyöllä 10.

  • Keskustele tässä osakesäästötileistä!

    Osakesäästötilillä kansankapitalismiin?

    Uusi laki on mahdollistanut osakesäästötilin avaamisen osakesijoittajille tämän vuoden alusta. Tilejä on jo avattu kymmeniä tuhansia. Miten ne käytännössä toimivat ja ketä ne lopulta palvelevat? Juho-Pekka Rantalan vieraina ovat sijoituspankki Nordnetin Suomen maajohtaja Suvi Tuppurainen ja Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri.

  • Professori Kirsi Vainio-Korhonen: Naisten ja lasten historia ei ennen ollut historiaa lainkaan

    Naiset päästivät arjenhistorian pannasta

    Palkittu tietokirjailija ja historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen on itse elävä esimerkki historiantutkimuksen ja -kirjoituksen murroksesta Suomessa. Tehdessään väitöskirjaa turkulaisista kultasepistä hänet kyseenalaistettiin tutkijana, koska hän oli nainen ja tuleva äiti. Vuonna 2003 hän rikkoi lasikaton, kun hänestä tuli maan ensimmäinen nainen Suomen historian professorina.

  • Rosa Liksom: Tämä on ensimmäinen ja viimeinen dokumentti minusta

    Millaista on olla minä

    Rosa Liksomille on rankempaa olla kameran edessä kuin sen takana: "Kuvauksissa ajattelin, miten kohtauksen tekisin, mitä kysyisin tai minkä kuvakulman valitsisin." Teksti: Rosa Liksom Kirjoitin ensimmäisen julkaistun stoorin yli neljäkymmentä vuotta sitten. Se on myös ensimmäisen kirjani Yhden yön pysäkki ensimmäinen ”novelli”.