Hyppää pääsisältöön

Muumit auttavat pakolaisia ja mollaavat rasisteja

Tove Jansson piirtää muumihahmoja
Niin hattivatit kuin Muumipappakin ovat vaeltajia. Tove Jansson piirtää. Tove Jansson piirtää muumihahmoja Kuva: Yle muumeja

Tove Janssonin muumit eivät ole syntyneet Muumilaaksossa vaan vaeltaneet sinne pakolaisina. Näin tarina kerrotaan muumikirjojen esikoisteoksessa Muumit ja suuri tuhotulva. Myöhemmissä kirjoissa muumit joutuvat pakenemaan vielä uutta tulvaa ja pyrstötähteä, ja muu Muumilaakson väki pakenee esimerkiksi Jäärouvan aiheuttamaa nälänhätää.

Muumikirjoihin perehtynyt dosentti Sirke Happonen luonnehtii muumiteosten esikoista Muumit ja suuri tuhotulva (1945, suom. 1991) eksoduskertomukseksi. Siinä muumit vaeltavat, pakenevat tulvaa ja asettuvat lopulta Muumilaaksoon, jonne tulva on johdattanut Muumipapan rakentaman muumitalon.

Kirja on ennen onnellista loppuaan synkkä: Muumipeikko ja Muumimamma kulkevat kaksin sateessa ja tulvassa, kärsivät nälästä ja etsivät kadonnutta Muumipappaa.

Muumimamma tahtoisi ottaa mukaan kauneimmat ruusunsa.

Muumit painivat samojen ongelmien kanssa kuin nykypakolaiset pakomatkoillaan. Ei ole ruokaa, ei tiedä keneen luottaa, ja vaarallinen venematka hattivattien kanssa rinnastuu helposti nykyiseen Välimeren ylittämiseen.

Kauneimmat ruusut mukaan pakomatkalle

Lopulta muumien vaellus päättyy esikoisteoksessa kauniiseen laaksoon. Isäkin on löytynyt, ja kehykset myöhemmille muumikirjoille on annettu.

Muumit eivät silti välty pakolaisuudelta myöhemminkään. He joutuvat pakenemaan Vaarallisessa juhannuksessa toistakin tulvaa, ja teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti maata lähestyvä meteoriitti saa muumit liikkeelle.

Pyrstötähteä paettaessa toki muukin Muumilaakson väki pakenee. Kun Muumipeikko, Nuuskamuikkunen ja kumppanit ovat vasta palaamassa hakemaan perhettään, muut ovat jo matkalla.

Muumikirjat vaikuttavat sanovan, ettei suvaitsevaisen tarvitse suvaita rasistia.

Joukossa on esimerkiksi Muumimamman serkuksi esitelty talonpeikko, joka kuljettaa pyörällä matkalaukkujaan ja on poskiltaan punainen, sillä tämän turkki lämmittää. Ehkä kannattaisi olla kevyempi varustus.

Muumimamma itse puolestaan tahtoisi ottaa mukaan kauneimmat ruukkuruusunsa. Papalle se ei käy.

Dosentti Sirke Happosen mukaan Janssonin kuvaukseen liittyy komiikkaa, joskaan ei naurua hädälle.

Tove Janssonin satusarjakuunnelma "Virvatulten vieraat". Kolme  keskushenkilöä: Muumipeikko, Juhani Kumpulainen. Pikku Myy, Aino-Maija Tikkanen ja Hosuli, Paul Budsko. Radion lastenohjelmat, radio-ohjelmat. Yleisradiotoiminta. 20.12.1954.
Tove Janssonin satusarjakuunnelma "Virvatulten vieraat" vuodelta 1954. Muumipeikkona Juhani Kumpulainen, Pikku Myynä Aino-Maija Tikkanen ja Hosulina Paul Budsko. Tove Janssonin satusarjakuunnelma "Virvatulten vieraat". Kolme keskushenkilöä: Muumipeikko, Juhani Kumpulainen. Pikku Myy, Aino-Maija Tikkanen ja Hosuli, Paul Budsko. Radion lastenohjelmat, radio-ohjelmat. Yleisradiotoiminta. 20.12.1954. Kuva: Ruth Träskman / Yle Kuvapalvelu hosuli

Muukalaisvastainen muurahaisleijona ja kansallissosialistinen rapu

Muumit ovat suvaitsevaisia ja pitävät ovensa auki kaikille. Sen sijaan kaikki muumien kohtaamat eivät ole yhtä suvaitsevaisia.

Rapujen keskustelu päättyy ajatukseen siitä, että maailma olisi vain rapujen.

Esikoisteoksessa Muumimamma ja Muumipeikko ehtivät kesken vaelluksensa hieman levätä merenrannalla. Lepo kuitenkin keskeytyy, kun muukalaisvastainen muurahaisleijona tulee paikalle. Leijona pitää rantaa omanaan ja häätää muumit.

Otuksella on surullinen loppu, kun se kuopii hiekkaa Muumimamman päälle ja kaivautuu vimmassaan niin syvälle, ettei mahdollisesti enää pääse ylös.

Tove Jansson
Tove Janssonin muumit ottavat pakolaiset mielellään vastaan. Tove Jansson Kuva: Yle Kuvapalvelu tove jansson

Kirjassa Muumipeikko ja pyrstötähti on puolestaan rapujen keskustelu, jolla on Sirke Happosen mukaan lähes kansallissosialistinen sävy. Ravut sanovat säälivänsä kaikkia, jotka eivät ole rapuja, sillä vain ravut voivat selviytyä meteoriitin runtelemassa maassa.

Rapujen keskustelu päättyy ajatukseen siitä, että maailma olisi vain rapujen. Ollaan kovin arjalaisten aatosten äärellä.

Muumeja rapujen puheet kammottavat, ja he häikäisevät opetukseksi rapujen silmiä Niiskuneidin peilillä.

Muumikirjat siis vaikuttavat sanovan, ettei suvaitsevaisen tarvitse suvaita rasistia. Rasistin silmät saa häikäistä tai rasisti saa kaivaa itsensä hiekkaan ja jäädä sinne.

Oudot hattivatit

Vaikka muumit ovat lähtökohdiltaan suvaitsevaisia, heillä on vaikeuksia ymmärtää hattivatteja.

– Ne hattivatithan ovat vaeltajia. Ne vain vaeltavat, ja varmaan kautta aikain vaeltajia on pidetty jotenkin epämääräisinä, dosentti Sirke Happonen sanoo.

– Kun ei ymmärretä, miksi hattivatit liikkuvat ja vaeltavat, ne on helpompi jättää huomiotta ja puhuakin niistä pronominilla “ne”, Happonen jatkaa.

Muumitutkija Sirke Happonen keskustelee toimittaja Jani Tanskasen kanssa. Helsingin Kirjamessut 2015.
Muumikirjallisuutta tutkinut Sirke Happonen keskustelee toimittaja Jani Tanskasen kanssa. Muumitutkija Sirke Happonen keskustelee toimittaja Jani Tanskasen kanssa. Helsingin Kirjamessut 2015. Kuva: Leo Kosola / Yle Sirke Happonen,tutkijat

Kuitenkin muumit vaeltavat itsekin eivätkä väheksy Nuuskamuikkusta, joka niin ikään vaeltaa ja on aina liikkeessä. Mutta toki Nuuskamuikkunenkin saa osakseen Muumipeikon ihmettelyn. Ja vastaavasti hattivatit ovat paitsi kummeksuttuja myös Muumipapan ihailemia.

Yhteiselokaan ei ole hattivattien kanssa mahdotonta. Päinvastoin hattivatit pelastavat muumien hengen ensimmäisessä muumikirjassa, kun muumit liittyvät hattivattien veneseuraksi keskellä pahinta tuhotulvaa.

Jopa muumit saattavat joitakuita karsastaa, mutta silti he pyrkivät tulemaan kaikkien kanssa toimeen. Otettaisiinko muumeista mallia?


Kuuntele aiheeseen keskittyvä Kirjakerho: Pakolaisia Muumilaaksossa ja Raamatun maisemissa

Aiheeseen liittyvää

Yle Kirjat: Jeesus, muumit ja Mooses ovat pakolaisia kaikki

Yle Uutiset: Turvapaikanhakijat
Yle Uutiset: Neljän vuoden pako Suomeen. Henkilökuvassa kirjailija Hassan Blasim.

Yle Elävä Arkisto: Muumipeikko ja pyrstötähti
Yle Elävä Arkisto: Taikatalvi

Kirjasampo: Pakolaisuus nyt
Kirjasampo: Muumipeikko ja pyrstötähti
Kirjasampo: Tove Jansson

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.