Hyppää pääsisältöön

Pakolaisesta muistihoitajaksi

Edina Bilajac työskentelee muistihoitajana
Edina Bilajac työskentelee muistihoitajana Edina Bilajac työskentelee muistihoitajana Kuva: Akuutti/Janne Lindroos akuutti

Bosniasta kotoisin olevan Edina Bilajacin (39) nuoruuden huolettomat vuodet loppuivat kuin seinään Balkanin alueen sotien kärjistyttyä 1990-luvun alussa. 16-vuotiaan Edinan sukulaisia tapettiin, lähiperhe joutui keskitysleirille. Suomeen monen mutkan kautta päätynyt Edina Bilajac tietää mitä maahamme nyt sotapakolaisina saapuvilla on takanaan.

Sodan jaloissa

Etniset vainot entisen Jugoslavian alueella levisivät pikku hiljaa saavuttaen myös Edina Bilajacin kotikaupungin Prijedorin vuonna 1992. Ennusmerkkejä tilanteen kiristymisestä oli jo ollut, mutta paeta Edinan perhe ei ehtinyt.

-Yhtenä päivänä kotikaupungissani tehtiin noin 2000 ihmisen joukkomurha. Seuraavana päivänä meitä jäljelle jääneitä kerättiin keskitysleiriin, Edina Bilajac muistelee kauhun vuotta 1992.

Edina Bilajacin kodin rauniot
Edina Bilajacin kotitalosta jäi vain rauniot Edina Bilajacin kodin rauniot Kuva: Yle/Akuutti/Edina Bilajacin albumit akuutti

Edina oli äitinsä ja pikkuveljensä kanssa Trnopoljen leirillä, perheen isä oli joutunut toiselle leirille. Leiriaika oli pelottava, entiset naapurit olivatkin äkkiä vihollisia. Edinakin kohtasi leirillä vartijana vanhan koulukaverinsa.

-Tämä koulukaveri onneksi muisti minun lainanneen hänelle rahaa, ja hän onnistui suojelemaan minua joutumasta tapetuksi tai raiskatuksi, Edina kertoo.

Entiset naapurit olivatkin äkkiä vihollisia.

Leirillä olo päättyi kaikeksi onneksi jo muutaman päivän päästä kun miehitysjoukot tekivät vaihtokaupan vangittuihin sotilaisiinsa.

Keskitysleiri vaihtui pakolaisleiriin. Kansainvälisten avustusjärjestöjen kautta Edina yhdessä äitinsä ja veljensä kanssa päätyi Espanjaan. Siellä he kuulivat, että perheen isä oli päässyt omalta leiriltään Suomeen. Perheen yhdistämistoimet onnistuivat, ja vuonna 1993 lähiperhe oli koossa Suomessa.

Edina Bilajac iloitsi perheen selviytymisestä
Edina Bilajac muistelee perheen pääsyä Suomeen Edina Bilajac iloitsi perheen selviytymisestä Kuva: Akuutti/Janne Lindroos akuutti

-Tulimme keskelle kipakkaa pakkasta, Mikkelin Visulahteen. Kaikki oli erilaista kuin kotona, mutta kiitollisuus ja helpotus oli suuri. Olimme yhdessä, se oli tärkeintä, Edina Bilajac muistelee.

Kiinni arkeen ja uuteen elämään

Edinalla koulunkäynti alkoi nopeasti uudestaan. Ensin piti toki opiskella suomen kieli, mutta Edina koki saavansa hyvän tuen kieliopintoihin. Edinan tie vei ensin Heinolaan kauppaoppilaitokseen. Merkantti-opintojen jälkeen Edina asettui Helsinkiin ja valmistui merkonomiksi. Samalla hän jo työskenteli kaupallisella alalla. Lopulta Edina päätyi suorittamaan myös tradenomin tutkinnon.

Mietin, ettei raha voi olla elämässä tärkeintä

-Sitten tuli jonkinlainen stoppi. Aloin yhä useammin miettiä, onko kaupallinen ala sittenkään minua varten. Mietin, ettei raha voi olla elämässä tärkeintä, kaipasin jotain syvempää, inhimillistä sisältöä työhön, Edina Bilajac kertoo.

Työvoimatoimistossa Edina sai tietoa lähihoitajan ammatista. Hoitotyö, etenkin siihen liittyvä psykologinen osaaminen alkoi kiinnostaa Edinaa toden teolla. Helsingin Diakoniaopistossa Edina suoritti lähihoitajan tutkinnon, eikä ole valintaansa katunut.

Hoitajan työssä  kosketuskin on tärkeää
Hoitotyössä kosketuskin on tärkeää Hoitajan työssä kosketuskin on tärkeää Kuva: Akuutti/Janne Lindroos akuutti
Vau, mikä ihana, ihmisläheinen ammatti!

-Alussa oli tietysti vähän raskasta, kun kiertelin töissä eri hoitolaitoksissa. Kuitenkin takaraivossa oli koko ajan ajatus: vau, mikä ihana, ihmisläheinen ammatti, Edina Bilajac kertoo.

Tärkeä muistihoitajan työ

Ollessaan työharjoittelussa palvelutalossa vanhojen ihmisten maailma tuli Edina Bilajacille entistä tutummaksi. Hän huomasi miten mielenkiintoista oli keskustella vanhusten muistoista ja peilata omia muistoja heidän sotakokemuksiinsa.

-Muistisairaudet alkoivat myös tulla eteeni työssä. Kiinnostuin yhä enemmän tästä puolesta ja päätinkin erikoistua muistihoitajaksi, Edina kertoo.

Edina Bilajac nauttii työstään vanhusten parissa
Edina Bilajac nauttii työstään vanhusten parissa Edina Bilajac nauttii työstään vanhusten parissa Kuva: Akuutti/Janne Lindroos akuutti

Edina on nyt työskennellyt pari vuotta Helsingin Käpyrinteen palvelutalossa, missä toimii myös erillinen muistiyksikkö.

-Työ on monipuolista ja esimiehet kuuntelevat mitä sanottavaa meillä hoitajilla on. Saan osallistua esimerkiksi muistiseminaareihin ja muutenkin ylläpitää ammattitaitoani, Edina Bilajac kehuu työpaikkaansa.

Joka päivä tulen iloisena töihin ja lähden hyvillä mielin kotiin.

Muistihoitajana Edina selvittelee tarvittaessa ongelmatilanteita auttaen muuta hoitohenkilökuntaa ymmärtämään, mistä jonkun asukkaan mahdollinen outo käytös johtuu.

Edina käy myös tekemässä muistitestejä ja pyrkii ennakoimaan mahdolliset muutokset asukkaiden kunnossa, jotta lääkkeet ja muu hoito olisi mahdollisimman tarkoituksenmukaista.

-Joka päivä tulen iloisena töihin ja lähden hyvillä mielin kotiin. On tämä niin palkitsevaa työtä, Edina Bilajac iloitsee.

Tulkkausapua ja omia harrastuksia

Edina työskentelee myös tulkkina, sen mitä aika antaa myöten. Nyt kun Suomeen tulee runsaasti turvapaikanhakijoita, Edinaa pyydetään yhä useammin tulkkiavuksi.

-Autan mielelläni, mutta yritän olla kuormittamatta itseäni. En pystyisi työskentelemään kokoaikaisesti esimerkiksi pakolaiskeskuksissa, oman menneisyyden surulliset muistot tulisivat varmasti ahdistavina pintaan, Edina Bilajac arvioi.

En pystyisi työskentelemään kokoaikaisesti esimerkiksi pakolaiskeskuksissa.

Työn lisäksi Edina arvostaa oman 17-vuotiaan poikansa kanssa vietettyä aikaa. Suomessa asuvasta, bosnialaisesta aviomiehestä tuli aikanaan ero, mutta välit häneen ovat edelleen läheiset, niin Edinalla kuin pojallakin.

Myös nykyisen Bosnia ja Hertsegovinan alueella asuvia sukulaisia ja ystäviä äiti ja poika käyvät tapaamassa vuosittain. Muuallakin matkustetaan muun muassa pojan jalkapalloharrastukseen liittyen.

-Työ on ilo, mutta niin ovat ystävätkin lähellä ja kaukana. Nykyään on onneksi helppo pitää yhteyttä kaukaisiinkin tuttuihin Facebookin ja Skypen kautta, Edina Bilajac iloitsee.

Edina Bilajac ylläpitää yhteyksiä Facebookin ja Skypen kautta
Edina Bilajac pitää yhteyttä läheisiinsä myös Facebookin kautta Edina Bilajac ylläpitää yhteyksiä Facebookin ja Skypen kautta Kuva: Akuutti/Janne Lindroos akuutti

Jos aika antaisi myöten, Edina osallistuisi mielellään myös erilaisiin kulttuuriharrastuksiin. Vuorotyöläisen on hankala päästä mukaan säännöllisinä aikoina kokoontuviin ryhmiin. Kun Edina vuonna 2011 osallistui turvapaikanhakijoista kertovaan Paperiankkuri-esitykseen, siitä jäi hyvät muistot.

-Ehkä vielä joskus aika taas riittää tuohon kulttuurielämänkin suuntaan, Edina Bilajac miettii hymyillen.

Lisää ohjelmasta

Jarkko Viita vauva sylissä
Jarkko Viita vauva sylissä Kuva: Yle, Marko Väänänen jarkko viita
toimittaja mikko penttilä ja akuutin omalääkäri risto laitila,
toimittaja mikko penttilä ja akuutin omalääkäri risto laitila, Kuva: Yle, Tero Kyllönen toimittaja mikko penttilä ja akuutin omalääkäri risto laitila
laserhoito
laserhoito Kuva: Yle, Juha Tuominen laserhoito
Lähikuva Azra Tayyebin kasvoista.
Lähikuva Azra Tayyebin kasvoista. Kuva: Tero Kyllönen / Yle Akuutti,sokeus,Azra Tayyebi