Hyppää pääsisältöön

RSO aloitti Japanin-kiertueensa kosiskelematta

konserttimainos
konserttimainos Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Jos konsertti aloitetaan Sibeliuksen Tapiolan filosofisilla luontovisioilla ja abstraktilla seitsemännellä sinfonialla, ei ole lähdetty siitä ajatuksesta, että yleisöä pitää ensin lämmittää helpoilla nakeilla. Verevä viides sinfonia saattaa tarjota hiukan maanläheisempää tarttumapintaa, mutta ei siinäkään hömppävaihteelle päästä. Vaan ei japanilaisyleisö tasoitusta tarvitsekaan: he kyllä tuntevat Sibeliuksensa. Tämän vahvisti minulle vierustoverini Triphony Hallin suuressa salissa, keski-ikäinen mieshenkilö, joka ei ollut malttaa lopettaa aplodeeraamista. Hän tunnustautui Sibeliuksen ihailijaksi, mutta oli taidemusiikin suurkuluttaja muutenkin: herra kertoi käyvänsä kahdeksassa konsertissa joka kuukausi, ja sanoi sen niin kuin se olisi aivan normaalia.

Triphony Hall
Triphony Hallin sisäänkäynti. Triphony Hall Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Aika normaalia se täällä onkin, sillä japanilaiset rakastavat klassista musiikkia (niin omaansa kuin länsimaistakin). Tosin Sibeliusta suurempi attraktio heille lienee kuitenkin japanilainen supertähti, viulisti Akiko Suwanai – tämän kai voi käänteisesti päätellä siitä, että ne RSO:n kiertueen konsertit, joissa Suwanai soittaa solistina, ovat loppuunmyytyjä, kun taas Triphony Hall oli maanantai-iltana vain puolillaan. Paikalla oli sitäkin hartaampi kuulijakunta. Meillä Suomessa jaksetaan tuhahdella siitä, että konserttien katsomot täyttävät keski-ikäiset tädit (mitä pahaa he ovat sitä paitsi kenellekään tehneet?), mutta mitähän päätelmiä musiikkikulttuurin elinvoimaisuudesta pitäisi vetää siitä, että Tokiossa reilusti yli puolet yleisöstä oli miehiä, ja ikäjakaumakin ainakin näppituntumalta jonkin verran meikäläistä nuorempi?

Triphony Hall
RSO:n iltapäiväharjoitukset salissa. Triphony Hall Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Sumidan erillisalueella sijaitseva Triphony Hall avattiin vuonna 1997. Sen akustiikan on suunnitellut Yasuhisa Toyota, sama maailmankuulu akustikko, jonka käsialaa on myös Musiikkitalon akustinen suunnittelu. Triphony Hall on malliltaan perinteinen; visuaalisesti sitä hallitsevat lämpimän suklaanruskeat ja punaiset sävyt ja mahtava urkupillistö lavan takana. Akustiikka on kirurgisen erotteleva, muttei kliininen; epäilemättä se sopii erittäin hyvin levytyksiin, ja backstagella komeilevalla vierailevien taiteilijoiden laattaseinällä, johon kuuluisuudet ovat saaneet jättää terveisensä, levytykset mainitaankin usean kerran.

laattaseinä
Täällä on käynyt vaikka keitä! Takahuoneen laattaseinä on vaikuttava näky. laattaseinä Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Jäipä harmittamaan, ettemme voineet tuoda tätä konserttia suomalaisyleisön kuuluville, sillä RSO:n Japanin kiertueen konserteista äänitetään valitettavasti vain yksi (keskiviikon konsertti Tokion Suntary Hallissa). Jetlagista toipuva RSO soitti Hannu Linnun johdolla säkenöivästi, ja tunnelma salissa oli käsin kosketeltavan intensiivinen. Yleisön innostus palkittiin kahdella korvia hivelevällä ylimääräisellä. Enkä ole koskaan ennen todistanut tilannetta, jossa kapellimestari aplodeerataan lavalle kun orkesteri on jo poistunut. Tätä kuulemma tapahtuu Berliinissä, mutta siellä se on orkesterin kohteliaisuudenosoitus maestrolle, kun taas täällä tämä samalla kertaa juhlallinen ja hiukan koominen seremonia tapahtui spontaanisti.

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.

  • Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Italialainen Ensemble Chaminade esittelee kuudesta eri maanosasta tulevien nykysäveltäjien teoksista rakentuvan kokonaisuuden.