Hyppää pääsisältöön

Homot uudistivat naisten muotia - loivatko myös kauneusihanteet?

Naisihanteet
Naisihanteet Kuva: Mikko Lehtola / Yle naisihanteet

Seurapiiritoimittaja ja kirjailija Walter de Camp väittää, että homoseksuaaliset miesuunnittelijat pystyvät uudistamaan naisten muotia, koska heille käsitteet luonnollisuudesta ja keinotekoisuudesta ovat merkityksettömiä. Ovatko homot muotisuunnittelijat vaikuttaneet myös kauneusihanteisiin?

Kun Christian Diorin The New Lookin mukaisella naisella oli vaaksan levyinen vyötärö. Raavas mies saavutti sen, kun levitti kätensä haralleen pikkusormen päästä peukaloon.

Upea illuusio tiimalasivyötäröstä saatiin aikaan, kun vyötärö kiristettiin vyörärönkurojalla. Lantioliiveillä saatiin napakkuutta lantioon. Pyöreät olkapäät tehtiin olkatoppauksilla, ja mekon alaosaa kannatteli muhkea tylli. “Haluan rakentaan naisia kuin rakennuksia”, Diorin kerrotaan sanoneen.

Muotoilenpa puvun hihaa tai pöydän jalkaa, se on se ja sama. - Pierre Cardin

Siinä missä Dior rakensi naisellisia linjoja, muotisuunnittelija Pierre Cardinilla oli mielessä tätäkin enemmän pelkkä arkkitehtuuri. Hänelle nainen oli puvun kantaja.
“Muotoilenpa puvun hihaa tai pöydän jalkaa, se on se ja sama”, hän sanoi.

Seurapiirikolumnisti Walter De Camp
Walter de Campin kirjassa esitellään kymmenen homoseksuaalin muotisuunnittelijan elämää. Seurapiirikolumnisti Walter De Camp Kuva: Erik Vierkens / Yle walter de camp

Näin lainaa kirjailija ja seurapiiritoimittaja Walter de Camp muodin huippunimiä kirjassaan Ja homot loivat naisen. Lainattuihin lauseisiin tiivistyy se, miksi homot ovat olleet de Campin mukaan erinomaisia muotisuunnittelijoita. Dior ja Cardin olivat homoseksuaaleja.

Homot eivät suhtaudu muotiin käytännönläheisesti. Suhtautuminen naisen vartaloon sen sijaan on hyvin käytännöllistä: nainen on homoille kuin uljasrakenteinen vaateteline, jonka päällä taideteos herää henkiin. Homot ovat kiinnostuneita muodin esteettisistä ulottuvuuksista. Kysymys naisvartalon luonnollisuudesta on merkityksetön.

Jos heteromies sanoisi naiselle, että puepa tämä lyhythelmainen hame päälle, niin naiset sanoisivat, että pue kuules itse vaan. - Walter de Camp

Niinpä homot pystyvät liioittelemaan ja käyttämään hyväksi myös mittasuhteiden keinotekoisuutta. He eivät mieti, onko naisen päälle puettu läpinäkyvä paita sovelias asu vai ei - toisin kuin vaikkapa naissuunnittelija tai heteromies - josko nämä edes kehtaisivat häveliäisyysyistä suunnitella kyseistä vaatetta.

Naissuunnittelijat pohtivat de Campin mukaan käytännöllisyyttä ja ovat siksi sokeita tekemään yhtä radikaaleja uudistuksia. Heteromiehellä de Camp ei näe isoja mahdollisuuksia alalla.

“Eivät naiset häntä kuuntele! Jos joku heteromies sanoisi naiselle, että pueppas tämä vähän lyhympihelmainen hame päälle, koska se näyttää tosi hyvältä, niin naiset sanoisivat, että pue se vaan itse päälle”, hän perustelee.

De Campin mukaan homot eivät ole kuitenkaan kiinnostuneita suunnittelemaan vaatteita tavallisille naisille, vaan naisille, jotka jo valmiiksi olivat tähtiä. Näitä naisia homot kykenevät auttamaan tuomaan esiin itsestään aivan uusia puolia.

Gianni Versacen muotinäytös.
Gianni Versacen muotinäytös Gianni Versacen muotinäytös. Kuva: Flacio Lo Scalxo / Epa Gianni Versace flacio lo scalxo / epa gianni versace

Walter de Campin kirja on provokaatio, mutta toisaalta homoja on muotimaailmassa niin paljon, että asiaa ei voi ohittaa. De Camp väittää itse, että kaikki sotien jälkeen naisten katumuotia muuttaneet keksinnöt, minihametta lukuunottamatta, ovat homojen luomia.

"Ihan yksin en tästä kyllä kredittiä homosuunnittelijoille antaisi. Se, että joku vaate tulee suosituksi, vaatii myös käyttäjäkunnan. Kaikista keksinnöistä ei tule trendiä, ja juuri se on kiinnostavaa, mitkä nousevat ylitse muiden. Ei se voi olla seksuaalisuudesta kiinni, kuka menestyy tällä alalla”, kierrätysmuotia tekevä trashionista Outi Les Pyy sanoo.

Naisihanne on erilainen mies- ja naissuunnittelijalla ainakin oman kokemuksen mukaan. Ehkä naisena on armollisempi. -Katri Niskanen

Outi Les Pyy myöntää silti, että Walterin havainto nousee joskus esiin kahvipöytäkeskusteluissa.
"Olemme kollegoiden kanssa pohtineet, että miksi niin suuri osa muotitalojen huippusuunnittelijoista on miehiä, ja monet heistä vieläpä homoseksuaaleja. Kysymys on silti ennen kaikkea kiinnostuksesta esteettisyyteen ja intohimosta muotiin", hän pohtii.

Ei tämä ole seksuaalikysymys ollenkaan. Sori nyt vaan kaikki ystävät ja tutut. - Tuomas Merikoski

Pariisissa 15 vuotta työskennellyt muotisuunnittelija Tuomas Merikoski sanoo, että homojen vaikutus naisten muotiin on ilman muuta oleellinen. Toisaalta naisten osuutta ei hänestä tule vähätellä. Toisaalta homojen runsaaseen edustukseen alalla voi olla myös muita sosiologisia ja kulttuurisia syitä.

“Muoti on ollut länsimaiden taidemuoto siitä lähtien, kun suunnittelu alkoi 1920-luvulla siirtyä räätäleiltä ja ompelijoilta. Yhtä lailla voisi myös puhua, että miksi huippusuunnittelijoiden joukossa on niin vähän mustia”, Tuomas Merikoski sanoo.

Merikoskella on ranskalainen vaimo ja kaksi lasta. Hän on onnistunut luomaan kansainvälisen uran, ja suunnittelija on noteerattu myös Pariisin muotiviikoilla.
“Ei tämä ole seksuaalikysymys ollenkaan. Sori, nyt vaan kaikki ystävät ja tutut!” Merikoski sanoo.

Korot kengät
Korot kengät Kuva: Mikko Lehtola / Yle korot kengät

Pohditaan nyt sitäkin, onko naissuunnittelija sitten liiaksi oman naiseutensa rajaama suunnitellakseen jotain yhtä hullua.

”Suunnitellessa mietin naisen kroppaa tosi paljon. Yleensä on tiettyjä asioita, joita haluan peittää ja asioita, joita haluan paljastaa. Se vaikuttaa tosi paljon, että olen nainen, koska mietin paljon käytännöllisyyttä”, Katri Niskanen sanoo.

Niskanen on yksi Suomen menestyneimpiä vaatesuunnittelijoita, joka on suunnitellut useita näyttäviä juhlapukuja linnan juhlien vieraille.

“Varmasti naisihanne on erilainen mies- ja naissuunnittelijalla, ainakin oman kokemukseni mukaan. Ehkä juuri sen koon suhteen ja että mikä on ideaali naiskroppa. Ehkä naisena on armollisempi”, hän pohtii.

Niskanen korostaa, että hän haluaakin suunnitella käytettäviä vaatteita. Pystyvätkö homot sitten suunnittelemaan vapaammin?

“Ymmärrän, mistä tuo ajatus kumpuaa. Heillä on suunnittelussa se vapaus ja leikkisyys kyllä mukana. Se voi olla myös kahle naissuunnittelijalle, että tuntee kropan niin hyvin. Miessuunnittelija katsovat sitä eri kulmasta”, hän pohtii.

Muotisuunnittelija Katri Niskanen
Katri Niskanen on suunnitellut juhla-asuja linnan juhliin. Muotisuunnittelija Katri Niskanen Kuva: Erik Vierkens / Yle muotisuunnittelija katri niskanen
Muotikauppa Play it again Sam -liikkeen Arja Könönen
Vintage-liikkeen pitäjä Arja Könönen kokeilee Gaultierin "tötterötissiä". Hän rakastaa Dioria ja Gaultieria. Muotikauppa Play it again Sam -liikkeen Arja Könönen Kuva: Erik Vierkens / Yle arja könönen play it again sam

Muodin historiassa homoseksuaalia suunnittelijaa Giovanni Versacea pidetään nimenä, joka synnytti 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun supermalli-ilmiön. Ilmiö sai potkua varsinkin vuoden 1991 näytöksestä, jossa esiintyi neljä sen ajan kysytyintä tähteä eli Cindy Crawford, Linda Evangelista, Christy Turlington ja Claudia Schiffler.

De Campin mukaan Versacen maku oli vaativa.
“Kun Diana tuli raskaaksi, Versacelle ehdotettiin, että tämä olisi suunnitellut Dianalle asun. Versace kieltäytyi sanoen, että hän ei ikinä sellaista suunnittele, kun eihän sellaisella naisella ole edes kunnollista vartaloa”, De Camp kertoo.

Osa Versacen vaatteista on niin niukkoja, että kysyy naiselta rohkeutta pukeutua niihin.
“Esimerkiksi Versacen monet juhla-asut olivat niin lyhyitä, että ne edellyttivät todella hyvännäköisiä sääriä. Monet naiset silti rakastivat hänen asujaan, koska ne saivat joka kerta päät kääntymään”, de Camp kertoo.

Myös keskustelupalstoilla ja naisten saunailloissa tulee joskus puhetta siitä, että isokokoiset ja -rintaiset naiset eivät löydä vaatteita, kun kaikki suunnitellaan pienirintaisille hoikille.

Kangasliike Villisilkin Marion Seppälä ei ole yhtä mieltä siitä, että homosuunnittelijat haluaisivat vain suunnitella visuaalisia ja epäkäytännöllisiä extreme-asua.

"Kun puhutaan mittatilaustöistä, varsinkin nämä meidän nuoret miessuunitteljiat kuuntelevat asiakasta ja ihanasti ottavat huomioon hänen toiveensa siitä, että mitä nainen haluaa peittää tai näyttää", hän sanoo.

John Gallianon muotia
John Gallianon muotia John Gallianon muotia Kuva: Guillaume Horcajuelo / EPA john gallianon muotia
Giorgio Armanin muotia.
Giogrio Armanin muotia Giorgio Armanin muotia. Kuva: Matteo Bazzi / EPA giorgio armanin muotia.
Jean Paul Gaultierin korsetti
Jean Paul Gaultierin korsetti Jean Paul Gaultierin korsetti Kuva: Sven Hoppe / EPA jean paul gaultierin korsetti

De Campin mukaan monia homoja ovat viehättäneet poikatytöt ja androgyynisyys.
“Androgyynisyys on yksi asia, mitä homoseksuaalit muotisuunnittelijat ovat rakastaneet 60-luvulta alkaen. Siellä oli sellainen suunnittelija kuin John Bates, mutta myös yhtä lailla Gaultier ja Armani ovat pitäneet siitä, että sekoitetaan erilaisia sukupuolten välisiä rooleja”, hän sanoo.

Kansainvälisten muotiviikkojen catwalkeilla nähnyt huippumallit ovat lähes poikkeuksetta pitkäsäärisiä ja kapeakasvoisia naisia, osa anorektisen laihoja. Liian laihojen mallien käyttöön on yritetty ajaa muutosta.

Esimerkiksi Ranska on ryhtynyt vastustamaan liian laihojen mallien käyttöä näytöksissä. Uutistoimisto Reutersin mukaan uusi laki vaatii, että mallin painoindeksin on oltava vähintään 18, mikä tarkoittaa suurin piirtein 55 kilon painoa 175 senttiselle naiselle. Normaalin painoindeksin alaraja on 18,5.

“Verscase on ilman muuta syyllinen siihen (langanlaihoihin malleihin). Toisaalta taas esimerkiksi Gaultier ei ole. Gaultier nimenomaan halusi tehdä lopun siitä, että naisen pitää olla laiha ja tietyn mallin mukainen. Gaultier korosti ajattelua, että jokaisen naisen on itse löydettävä itselleen se tyyli”, de Camp sanoo.
Jean Paul Gaultier on de Campin kirjassa esitelty homoseksuaali muotisuunnittelija.

trashionista Outi Les Pyy
Trashionista Outi Les Pyy tekee muotia kierrätysvaatteista. trashionista Outi Les Pyy Kuva: Erik Vierkens / Yle trashionista outi les pyy

Walter de Campin kirja on ristiriitainen lukukokemus. Tuntuu oudolta pohtia kysymyksiä seksuaalisesta suuntautumisesta liittyen ammatinvalintaan. Eihän se oikein ole soveliastakaan. Toisaalta, tässä on nähty, että Walter de Campin kirja sisältää myös asiaa. Mitä siitä pitäisi ajatella?

”Vaikuttaa siltä, että tässä kirjassa korostetaan showta ja muodin teatteria”, Aalto-yliopistossa vaatesuunnittelua opiskeleva Timo Helin sanoo.

Versace kieltäytyi suunnittelemasta vaatetta raskaana olevalle Dianalle, koska eihän tällä ollut kunnollista vartaloa - Walter de Camp

Muodin parissa työskentelevät korostavat, että näytösmuoti ja käyttömuoti ovat kaksi eri asiaa, jotka vaikuttavat jo lähtökohtaisesti vaatteiden suunnitteluun. Kun puhutaan näytösmallien kauneusihanteista, puhutaan puhtaasti estetiikasta.

“Itse uskon, että tämä on intuitiivinen kehitys. Laihemmat mallit ovat olleet fotogeenisempisiä ja esteettisempiä koko massan mielestä, ei ihannetta kukaan yksittäinen ryhmä ole voinut päättää”, Merikoski sanoo.

Vaikuttaa, että kirjassa korostetaan show'ta ja muodin teatteria. - Timo Helin

“Muotitalojen pääsuunnittelijoita ei voi missään tapauksessa syyttää yksinään siitä, millaisia kauneusihanteita tehdään. Muotilehdet ovat olennaisessa osassa päättämässä, miten asioista puhutaan, samoin kampanjoita luovat mainostoimistot. Tämä on monen asian summa”, Outi Les Pyy sanoo.

Outi Les Pyy toivoo, että myös kuluttaja ottaisi vastuuta siitä mihin uskoo. Muodin pitäisi aina saada sisältää myös fantasiaa ja unelmia.

“Sitä varten muoti on, että se tuo sinulle jotain lisää, ei niin, että se veisi jotain pois”, hän sanoo.

Pikakelaus muodin historiaan

Homojen viisi lahjaa naisten muodille

Kommentit