Hyppää pääsisältöön

RSO pyhän vuoren juurella

konserttijuliste
konserttijuliste Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

RSO:n toisen kiertuepäivän matkakohde Shizuoka sijaitsee Honshun saaren etelärannalla noin 130 kilomertin pässä Tokiosta. Lähellä kohoaa japanilaisten pyhä vuori Fuji. Väkiluvultaan Shizuoka on japanilaisittain keskikastia, vaikka peittoaa Helsingin 700 000 asukkaallaan.

Shizuokan kulttuurisäätiön Granship-sali valmistui vuonna 1999. Ikää olisi vaikea arvata: rakennuksen jättiläismäinen, avaruusalusta muistuttava ulkopuoli edustaa imperialistista vau-arkkitehtuuria, mutta nuhruiset sisätilat voisivat olla 1970-luvulta. Granship on monitoimisali, jossa järjestetään paljon muutakin kuin konsertteja. Niinpä jumppasalimainen akustiikka jättää luvalla sanoen toivomisen varaa täysimittaisen sinfoniaorkesterin soidessa, vaikka salissa on 1200 paikkaa.

konserttisali Shizuokassa
Ken tästä käy... konserttisali Shizuokassa Kuva: l rso japanissa
konserttisali Shizuokassa
...saattaa yllättyä sisäpuolen kasinotunnelmasta. konserttisali Shizuokassa Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Sen huomasi myös RSO, jolle soittaminen huonossa akustiikassa ja kuumankosteassa sisäilmassa oli tuskainen kokemus. Yleisön puolelle ei tuska kuitenkaan välittynyt. Sali oli täynnä kirjaimellisesti viimeistä paikkaa myöten, ja kuulijakunta näytti olevan eilisiltaista Tokion konserttia selvästi nuorempaa. Siihen tosin saattoi vaikuttaa ajankohtakin: Shizuokan konsertti alkoi jo kahdelta iltapäivällä. Kolmas marraskuuta on nimittäin Japanissa kulttuurin päivä ja kansallinen vapaapäivä (vetoomus sille byroolle joka Suomessa suunnittelee kansallisia vapaapäiviä: kulttuurin päivä on ehdottomasti saatava meillekin! Ja vapaana, kiitos).

Alkajaisiksi Hannu Lintu tomutti perinteitä atleettisen vetreällä tulkinnalla Sibeliuksen Finlandiasta. Finlandian kuuleminen konserttikappaleena on suomalaiselle outo kokemus – meillähän sitä ei tavallisissa konserteissa juuri kuule – mutta muualla maailmassa se ei kanna yhtä seremoniallista painolastia. Akiko Suwanain Stradivarius lauloi majesteettisesti Sibeliuksen konsertossa. Ne kuuntelijoista, jotka olivat tulleet paikalle lähinnä kuuluisan solistin houkuttelemina, saivat bonuksena vielä pakahduttavan esityksen Sibeliuksen toisesta sinfoniasta ja ylimääräisenä soitetun Lemminkäisen paluun kotitienoille.

Akiko Suwanai
Akiko Suwanailla oli paikan päällä RSO:n kanssa vain yksi lyhyt harjoitus. Akiko Suwanai rso japanissa

Huomenna 4. marraskuuta on vuorossa kiertueen kohokohta, konsertti Tokion Suntory Hallissa, joka lasketaan maailman parhaimpiin konserttisaleihin. Taltiointi kuullaan Yle Radio 1:ssä vielä samana iltana. Sen jälkeen on minun ja äänitarkkailija Jari Rantakaulion työ tehty ja aika palata Suomeen. RSO sen sijaan jatkaa vielä Tokyamaan ja Osakaan ja palaa kotitienoille vasta ensi viikon puolella.

käsiohjelma
Käsiohjelman teosesittelyt jäivät tällä kertaa lukematta. käsiohjelma Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Kiertueella on mukana paitsi satakunta muusikkoa, myös melkoinen saattue, johon kuuluvat kuten sanottu kaksimiehinen (tai tarkkaan ottaen puoliksi naisinen) radiotiimi, RSO:n omaa henkilökuntaa, agentuurien ihmisiä Englannista ja Japanista, Ylen täysipäiväisesti päivystävä työterveyshoitaja sekä vielä Luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén ja osan aikaa myös Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen. Kyse on siis massiivisesta operaatiosta, jota ei pyöritetä pikkurahalla.

Mutta miten perustella suomalaisen radioyhtiön orkesterin runsaan viikon mittainen turnee Kaukoitään aikana, jolloin ei juuri muusta keskustellakaan kuin säästämisestä? Tartuin Shizuokan konserttisalin takahuoneessa hihasta toimitusjohtaja Kivistä ja RSO:n intendenttiä Tuula Sarotietä ja kysyin heiltä juuri tätä.

”Yleisesti ottaen kiertueet tuottavat hyvät tulot. Säästöä tulee puolestaan siitä, että meille ei tältä ajalta myöskään tule normaaleja käyttökuluja Helsingissä”, Sarotie vastaa.

”Kiertuetoiminnan on oltava osa kansainvälisen huippuorkesterin työtä siinä missä radio- ja tv-esiintymiset, levytykset ja uusien teosten tilaaminen. Niihin voisi panostaa nykyistä enemmänkin, sillä loppujen lopuksi ne vievät vain muutaman prosentin RSO:n budjetista, ja RSO puolestaan vain pari prosenttia koko Yleisradion budjetista”, sanoo Kivinen. ”Ison sinfoniaorkesterin ylläpito tarvitsee kaikkia osia. Ylen itsensä kannalta RSO on yksi tärkeimmistä tekijöistä, joilla rakennetaan kansainvälistä kuvaa Suomesta urheilun, tiettyjen ohjelmasisältöjen ja teknisen osaamisen rinnalla. Pitää muistaa, että myös verkon kautta RSO:n esitykset leviävät ympäri maailman."

”Niin kuin Lauri sanoikin, sinfoniaorkesteri ei voi toimia puoliliekillä, vaan tekemiseen on oltava täysi ambitio”, Sarotie myötäilee. ”Taide ei voi pysyä paikallaan. Ja onhan klassinen musiikki yksi suomalaisista menestystarinoista. Meillä olisi substanssia kansainvälisen toiminnan laajentamiseenkin.”

Tuula Sarotie, Lauri kivinen
Tuula Sarotie ja Lauri Kivinen taiteilijahuoneen ovella. Tuula Sarotie, Lauri kivinen Kuva: Lotta Emanuelsson rso japanissa

Sitä paitsi kiertuetoiminta maksaa itsensä takaisin myös orkesterin muusikoiden ammattitaidossa. He tapaavat matkoilla kollegoita ja tutustuvat uusiin saleihin ja yleisöihin. ”Kiertueolosuhteissa ohjelma soitetaan moneen kertaan ja se opitaan todella hyvin.”, Sarotie huomauttaa. ”Olen huomannut, että RSO:lla on tapana matkoilla panna parastaan ja ylittää itsensä. Taiteellisessa suorituksessa on sellainen ominaisuus, että kun tietty taso kerran saavutetaan, se pysyy ja jää evääksi myös kotimaahan.”