Nenän limakalvojen tuottama lima sisältää suurimmalta osin vettä (95%) ja limakalvon solujen erittämiä musiineja (3%). Jäljelle jäävä 2 % ovat monenlaisia ainesosia, kuten limakalvoille tarttuneita epäpuhtauksia, tulehdussoluja, kuolleita limakalvon soluja ja niiden rakenteita sekä mikrobeja.
Vuonna 2001 IG- eli huumori-Nobelin voittanut intialaistutkimus selvitti teiniaineistoaan hyväksikäyttäen, että vain pieni vähemmistö, noin neljä prosenttia nenänkaivajista syö räkäänsä. Räkää syödään siksi, että se maistuu hyvälle.
Räkää kaikilla mausteilla
Prisma Studion Gallup-otannan perusteella räkä maistuu sekä suolaiselle että makealle. On vaikea verrata sitä minkään elintarvikkeen makuun. Limassa ja räässä on sokereita ja niiden suolapitoisuus on melko neutraali, joten ne voivat eri ihmisillä maistua erilaiselta. Makuaistin yksilöllisellä vaihtelulla sekä liman ja rään koostumuksen vaihtelulla on myös osansa asiassa.
Hengitysilman epäpuhtaudet matkaavat keuhkojen sijasta mahaan.
Osalla ihmisistä luonnollisesti niellyn rään ja liman lisäksi elimistöön palautuu sierainaukosta sormella kaivettua räkää pieni määrä. Tällöin mukana on mausteena ympäristön epäpuhtauksia, kuten laskeumaa tupakansavusta ja muista ilmansaasteista. Nenän tehtävänä on torpata vaikkapa katupölyn tai saunan savupiipusta tulevien PAH-yhdisteiden suora pääsy keuhkoihin. Hengitysilman epäpuhtaudet jäävät suurimmalta osin kiinni nenäkarvoihin ja limaan ja matkaavat sitä myötä mahaan.
Ihminen saa haitallisia epäpuhtauksia myös savustetusta ruuasta, joskin kevyesti PAH-yhdisteistä ruokaa syödään yleensä enemmän kuin räkää tai limaa.
Omat nesteet kiertoon!
Kun nenän limakalvot tuottavat limaa kaksi ja puoli desiä vuorokaudessa, ei ole ihan sama mihin suuntaan se kulkee. Oikea ja luonnollinen suunta limalle on sisään eikä ulos. Niistäminen voi ahtaa räkää poskionteloiden lisäksi jopa korviin. Terveysmielessä rään kirnuaminen pitäisi palauttaa sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
Millainen menetys olisi, jos räkä ei enää valuisikaan takaisin nieluun, vaan se heitettäisiin hukkaan niistämällä? Valuisiko hyöty tilanteesta tyystin paperinenäliinateollisuudelle? Kahvimukillinen räkää ulosniistettynä käyttäisi arviolta 100 kappaleen paketillisen paperinenäliinoja.
Rään ja liman lisäksi nielemme myös sylkeä, jota ihmisellä erittyy suussa jatkuvalla syötöllä jopa puolitoista litraa vuorokaudessa. Näillä yhdessä on suuri vaikutus kehon nestetasapainon ylläpitämisessä. Ihminen ottaa suoloja sisältävän nesteen takaisin.
Räkä on yhtä suolaista kuin Itämeri
Bakteeriopin professori Pentti Huovinen Turun yliopistosta kertaa, että tärkein osa limassa ovat musiinit, jotka tekevät limasta liukasta.
- Ne ovat suurirakenteisia sokeroituja valkuaisaineita. Osa on sitoutunut geelimäisesti limakalvon värekarvallisten solujen pintaan, osa erittyy limakalvon ulkopuolelle solujen nestemäiseen eritteeseen. Musiinit ovat välttämättömiä hengitysteiden värekarvojen toiminnalle.
Nenänielussa sijaitsevat värekarvat kuljettavat aaltoliikkeen tapaan limaa kohti ruokatorvea. Joka kerta, kun nielemme tavallaan tyhjää, mukana menee limaa ja sylkeä.
Limassa tuskin on siinä määrin käyttökelpoisia ravintoaineita, että sillä olisi energiataloudellista merkitystä. Sokeri- tai valkuaisainemäärät ovat hyvin pieniä. Toistaiseksi ei ole tutkimuksellista selvyyttä siitä, että olisivatko ne edes siinä muodossa, että elimistö voisi käyttää niitä ravintona.
Liman suolapitoisuus on keskimäärin 0,9%, mikä on suurin piirtein sama kuin ihmisen elimistön nesteiden tai keskisen Itämeren suolapitoisuus. Kyyneleetkin maistuvat suolaisilta.
Räkä = lima?
Huovinen muistuttaa, että räkä ja lima eivät ole synonyymeja. Normaalitilanteessa nenän limakalvot tuottavat limaa, jonka määrä on tasapainossa sitä kuljettavien värekarvojen toiminnallisen kyvyn kanssa.
- Tulehdustilanteissa järjestelmässä syntyy stressitilanne. Tulehdusreaktio haittaa normaalia musiinien rakentamista ja musiinit eivät enää toimi normaalisti. Solujen nesteiden eritys lisääntyy, mukaan tulee mikrobeja, tulehdussoluja, hajonneiden solujen DNA:ta, tukirakenteita kuten aktiinifilamentteja sekä bakteerien tuottamia biofilmejä.
Terveysmielessä rään kirnuaminen pitäisi palauttaa sosiaalisesti hyväksyttäväksi.
Tästä muodostuu räkä, jota siis syntyy tulehdustilanteessa.
- Kun räkää erittyy liikaa, värekarvatoiminta lamaantuu ja hengitystiet menevät tukkoon. Silloin tarvitaan niistämistä tai yskimistä, jotta räkä saadaan pois hengitysteitä tukkimasta.
Normaalitilanteessa liman seassa voi olla pieniä määriä räkää, koska nenän limakalvoilla on aina pieniä uhkaavia tulehdustilanteita. Valtaosa niistä menee nopeasti ohi ilman, että ne ehtivät kehittyä räkätaudin asteelle.
