Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Pekka Jalkasen puheenvuoro

Säveltäjä Pekka Jalkanen
Säveltäjä Pekka Jalkanen Kuva: Yle/Sandra Saulo säveltäjä pekka jalkanen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 4.11.2015 vuorossa oli säveltäjä Pekka Jalkanen.

Musiikkia ei ole olemassa ilman monikulttuurisuutta, ilman vuoropuhelua. Osapuolet ovat aina ”sikäläinen” ja ”täkäläinen”. Kun ne kohtaavat, syntyy kaikkea mahdollista täydellisen torjunnan ja täydellisen hyväksymisen väliltä.

Suomessa täkäläinen on yleensä omaksunut huutolaispojan asenteen suhteessa maailman sikäläisiin, ja yleensä antautunut ehdoitta. Indoeurooppalainen viisisävelikkö syrjäytti kai jo kivikaudella esisuomalaisten pentatoniikan ja sitä rataa ulkopuolelta tullut, usein vahvempien ja valloittajien musiikki on omaksuttu täkäläistenkin musiikiksi, joko vapaasta tahdosta tai tahtomatta.

Viimeistään autonomian aikana 1800-luvulla ryhdyttiin tietoisesti samaistumaan länsieurooppalaiseen sikäläiseen, ja pyrittiin omaksumaan valtaa pitävien koulukuntien kulloisetkin virtaukset Dresdenistä, Berliinistä, Wienistä ja Pariisista aina Darmstadtiin ja Ircamiin saakka. Kulloisenkin avantgarden osalta sikäläisyyteen samaistuminen on ollut totaalista ja totalitaarista ja se on pyrkinyt ottamaan haltuunsa koko infrastruktuurin: sävelkielen ohella koulutuksen, musiikkihallinnon, median, jopa musiikkibisneksen. Akanvirtojakin oli: Jean Sibeliuksen jälkiromanttisen sävelkielen käyttövoima oli modernin kaavaan täysin sopimaton kalevalainen laulu, mistä hän kuitenkin visusti vaikeni. Uuno Klami oppi puolestaan notkeaksi eklektikoksi Pariisin oppivuosiensa vaikutuksesta.

Sikäläisyyden sisäistäminen johtaa helposti sanelupolitiikkaan, täkäläisyyksiin nähden se on kovan luokan jälkikolonismia.

Kun nyt mannerlaatat liikkuvat ja kansainvaellukset panevat maailman uuteen uskoon, myös musiikin muutos tullee vauhdittumaan. Alkaisiko nyt oikea vuoropuhelu sikäläisen ja täkäläisen välillä – Euroopan ja ulko-Euroopan, eli Länsi-Euroopan /Yhdysvaltojen sekä Aasian, Afrikan ja arabimaailman välillä, vakavan ja populaarin, globaalityylien ja musiikin murteiden välillä?

Aika oppia uusia rakenteita ja käsitteitä, uutta kauneutta ja syvyyttä? Maailmanmusiikki on näyttänyt parin kymmenen vuoden ajan mallia, tosin minun mielestäni liikaa populaarimusiikin ehdoilla – silti eläköön Sami Jaffa!

Ilahduttavaa oli myös neljän vuoden takainen Helsingin Musica Nova, jonka aikana tässäkin talossa kuultiin sydämeen käypiä musiikillisia puheenvuoroja kulttuurien välisyyksistä ja vuorovaikutuksista.

Olisiko nyt aika astua Bernd Alois Zimmermannin peräänkuuluttamaan ”pallonmuotoiseen aikaan”, sellaiseen, jossa arvona olisi musiikkikulttuurien jatkuvuus ja niiden eri lajien, muotojen ja historiallisten kerrostumien samanaikaisuus?

Pekka Jalkanen

#sibelius150

  • Tanssii orkesterin kanssa

    Tanssii orkesterin kanssa

    Viiden yhdysvaltalaisen säveltäjän musiikkia esittelevä julkaisu on monipuolinen kokonaisuus. Orkesterin käsittely on kaikilla mukana olevilla nykysäveltäjillä sujuvaa ja hallittua. Jokainen tekijä myös ottaa lähtökohdakseen orkesterin soivuudet ja rakentavat ilmaisuaan sen päälle.

  • Moniäänisiä yksinpuheluja

    Moniäänisiä yksinpuheluja

    On aina kiinnostavaa kuulostella, miten laajempien esityskokoonpanojen kanssa aateloituneet säveltäjät kiteyttävät ja muovaavat ilmaisuaan soolosoittimille kirjoitetuissa teoksissaan.

  • Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    Grace Williamsin aiemmin kuulematonta sävelistöä

    ”En halua olla Lontoossa. Haluan vain tulla kotiin ja elää mukavasti meren läheisyydessä”, kirjoitti säveltäjä Grace Williams (1906–1977) 1940-luvun puolivälissä.

  • Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Kamarimusiikkia kuudesta maanosasta

    Italialainen Ensemble Chaminade esittelee kuudesta eri maanosasta tulevien nykysäveltäjien teoksista rakentuvan kokonaisuuden.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua