Petra Himberg
Yle
Presidentti Mauno Koivisto vertasi vuonna 1984 toimittajia sopuleihin, jotka seuraavat laumana kulloistakin mielipidejohtajaa. Vertaus osoittautui pitkäikäiseksi, ja ainakin politiikan toimittajien mukaan osin paikkansapitäväksi.
Koiviston ja toimittajien suhteet kiristyivät syksyllä 1983. Presidentin sanomisia ja tekemisiä tulkittiin innokkaasti "rivien välistä" ja häneltä vaadittiin useaan otteeseen erilaisia selvennyksiä ja täydennyksiä. Erityisen suurennuslasin alle joutuivat hänen Suomen ydinasepolitiikkaa käsitellyt YK-puheensa sekä Ranskassa pitämänsä puhe, joka käsitteli Suomen itsenäistymistä mainitsematta Leniniä. Hänen päätöksiään suomittiin linjattomiksi: lyhyen ajan sisällä Suomi mm. vastusti YK:ssa Grenadan miehitystä mutta pidättäytyi ottamasta kantaa Afganistanin miehitykseen. Koivistoa arvosteltiin epäjohdonmukaisuudesta, vaikeaselkoisuudesta ja päättämättömyydestä.
Tammikuun 3:ntena 1984 Koivisto antoi Åbo Underrättelser –lehdelle haastattelun, jossa hän vertasi toimittajia sopulilaumaan. ”Näyttää siltä, että on mielipidejohtajia, joita muut sitten seuraavat kuin sopulilauma. Tästä lähtien pidän huolta, ettei kukaan selitä ajatuksenjuoksujani – en edes minä itse”, Koivisto sanoi.
Viikkoa myöhemmin sopulit olivat luonnollisesti Ajankohtaisen kakkosen alkujuonnon ykkösaihe.
Kahta vuotta myöhemmin politiikan toimittajat antoivat Koivistolle kädenojennuksen kaikkien aikojen ensimmäisen Poliittinen sopuli -patsaan muodossa. Palkintoperusteluissa todettiin, että Koiviston arvostelussa "oli ja on perää". Pitkän linjan pankkimiehelle luovutettua patsasta sopi käyttää myös säästösopulina.
Kaikki tietoni sopulista rakentuvat yksinomaan sille, mitä olen julkisesta sanasta lukenut
Kiitospuheessaan Koivisto totesi, ettei haastattelua tehtäessä ollut tiennyt kahta asiaa. Ensinnäkään, hän ei tiennyt mikä sopuli on ruotsiksi – mutta ei hätää, sillä ei ruotsinkielinen toimittajakaan sitä tiennyt. Toiseksi hänelle oli vasta myöhemmin selvinnyt, ettei sopulilaumalla ole johtajaa.
Sopulivertaus oli kuitenkin tullut jäädäkseen. Kun Kari Suomalainen vuonna 1987 sai Suomalaisuusliiton suomalaisuuspalkinnon, kävi häntä haastattelemassa A-studion sopuli Raija Massala.
Suomalainen sai vastattavakseen erinäisiä suomalaisuutta koskevia kysymyksiä. Ikäväkseen hän totesi, ettei mitenkään käynyt esimerkiksi puhdasverisestä suomalaisesta, sillä kahdeksasosa hänestä oli sveitsiläinen. Suomalaisuutensa hän totesi vain vahvistuneen iän myötä. "Mä aikanaan ihailin kaikkea ulkolaista ja halveerasin kotimaista. Mutta sitten kävi niin, että olen alkanut pitää suomalaisista sitä enemmän, mitä enemmän olen muita nähnyt."
Sopulit ovat sittemminkin ylittäneet siltoja ja uutiskynnyksiä. Vuonna 2011 Pressiklubissa kehotettiin kansalaisia tarkkailemaan sopulien liikehdintää, ja raportoimaan, mikäli havaitsi siinä poikkeavuuksia.
Sopuli Wikipediassa
