TV1 keskiviikkona 11.11.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 14.11. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.
Mitä erityisherkkyys oikein on? Onko se sairaus, voiko siitä parantua vai onko kyseessä uusi, muodikas vaiva, jolle ei oikein löydy selitystä? Onko se vain yksi ominaisuus monien piirteiden joukossa?
Inhimillisessä tekijässä tavataan kolme erityisherkkää: juontaja-yrittäjä Anne Kukkohovi, psykologi-kouluttaja Heli Heiskanen sekä kotiäiti Anna-Stiina Häkkinen, jonka vanhin tytär on myös erityisherkkä.
Annen keho käy kierroksilla
Anne Kukkohovi ei vastaa stereotyyppistä käsitystä erityisherkästä. Hän ei ole arka, ei pelkää ihmisiä eikä värise kauhusta, kun joku sanoo poikkipuolisen sanan.
Annella on tuhat rautaa tulessa, sillä hän juontaa tv-ohjelmia, pyörittää omia yrityksiään ja on omien sanojensa mukaan huono kieltäytymään kiinnostavista työtarjouksista.
Anne reagoi voimakkaasti ihmisten tunnetiloihin, ääniin ja hälinään ja seurauksena on se, että hän kuormittaa itseään ja kierroksia on vaikea saada alas.
Keho reagoi ja jatkuva sairastelukierre sai Anne hakemaan syytä. Vastaus oli erityisherkkyys. ”Tällainen minä olen ja tämän kanssa nyt eletään”, hän sanoo.
Heli löysi erityispiirteensä
Heli Heiskanen toimi työterveyspsykologina ja tapasi jatkuvasti stressin kanssa taistelevia ihmisiä. Miksi toiset kuormittuvat herkemmin kuin toiset? Miksi toiset palautuvat paljon lyhyemmässä ajassa?
Heli oli jo aikaisemmin tutustunut amerikkalaisen tutkijan Elaine Aronin tutkimuksiin temperamentista ja herkkyyksistä ja tajunnut itsekin olevansa erityisherkkä.
Stressitilanteet kuormittavat erityisherkkää enemmän kuin ei-erityisherkkää ja hyvä, liikkeellepaneva stressi muuttuu helposti kuluttavaksi, huonoksi stressiksi.
Hankala tyyppi?
Erityisherkkyys ei ole sairaus eikä siitä tarvitse parantua. Osalla ihmisistä on synnynnäisesti herkempi hermojärjestelmä, käytännössä se näkyy useimmiten tunne- ja aistiherkkyytenä.
Ihminen reagoi voimakkaasti muiden tunteisiin, ympäristön ääniin, hajuihin, makuaistikin voi olla tavallista herkempi.
Monet voivat pitää erityisherkkää ihmistä hankalana tyyppinä.
Miten sitten tulla herkkyyden kanssa toimeen tässä meteliä, ääniä ja ihmisiä täynnä olevassa maailmassa? ”Siedättymällä ja valintoja tekemällä”, Heli sanoo. ”Olemalla vapaa-aikana ihan itsekseen”, Anne vastaa.
Äiti ja tytär yhtä herkkiä
Mutta entäs, kun on kysymys lapsesta?
Anna-Stiina Häkkisellä on kaksi tyttöä ja vanhempi eli kuusivuotias Maija on pienestä pitäen ollut varsin vaativa lapsi. Hän itkee helposti, pelkää uusia asioita, on usein joustamaton ja tarvitsee paljon syliä.
Diagnoosejakin olisi tarjolla, mutta Anna-Stiina ei ole ryhtynyt niitä kyselemään. Hän sanoo, että on miehensä kanssa ajatellut, että tällainen tytär heillä nyt on.
Vasta törmättyään erityisherkkyyteen hän tajusi, että tässähän on vastaus.
Anna-Stiinan tie oli kuitenkin aika rankka, hän ajoi itsensä äitinä loppuun, ja joutui joksikin aikaa hoitoon. Kun hän tajusi olevansa samanlainen kuin tyttärensäkin, asiat ovat alkaneet pikku hiljaa sujua paremmin.
Iso moottori, pieni jäähdytin
Anne, Heli ja Anna-Stiina puhuvat siitä, miten erityisherkkä ihminen poimii ympäristöstään kymmeniä pieniä asioita, kun muut eivät huomaa kuin yhden tai kaksi.
Tyypillistä on myös se, että toisten tunnetilat tarttuvat tavallista helpommin – kiire tai aggressiivisuus. Esimerkiksi mediassa olevat katastrofiuutiset jäävät mieleen jumiin.
Heli sanoo säätelevänsä tosi paljon sitä, mitä lehdistä, televisiosta tai sosiaalisesta mediasta lukee. Anne kärsii ajoittain pahoistakin univaikeuksista, kun olo ei tahdo rauhoittua. "Moottori on iso, mutta jäähdytin pieni", hän toteaa nauraen.
Suojakuoria ympärille
Erityisherkkyys ei ole mitenkään naisten yksinoikeus.
Helin mielestä herkkyyden myöntäminen on miehille monta kertaa vaikeampaa, sitä yrittää peittää ja samalla tulee helposti jähmettäneeksi oman tunnemaailmansa.
Myös Anna-Stina myöntää, että on pienestä pitäen joutunut kovettamaan itsensä ja rakentelemaan erilaisia suojakuoria ympärilleen. Siksi hän toivookin, että osaisi olla nyt äitinä lapselleen sallivampi.
Huolta muiden hyvinvoinnista
Annen veli kuoli, kun Anne oli 12-vuotias ja siitä alkoi huolehtijan tie. Muiden murheet ja varsinkin puhumattomuus saivat aikaan sen, että Anne alkoi kantaa huolta muiden hyvinvoinnista. Hän piilotti omat tunteensa ja on vasta nyt aikuisena pystynyt käsittelemään niitä.
Kun Anna-Stiina yritti väsyneenä suorittaa äitiyttä, niin lapsuuden pelot ja syyllisyydet tulivat ulos. Nyt kun hän on tiedostanut oman tunneherkkyytensä, voi vähän armollisemmin katsoa itseään.
Hiljaisuus tekee hyvää – kaikille
Miten erityisherkkä ihminen tulee toimeen ei-erityisherkkien kanssa?
Sekä Annen että Anna-Stiinan puolisot ovat ihan "tavallisia" ja haasteitakin riittää. Molemmat ovat sitä mieltä, että puolisot tuovat parisuhteeseen järjen ääntä.
Erityisherkän lapsen kohdalla saattaa olla vaarana se, että vanhemmat alkavat paapoa ja silotella lapsen maailmaa liikaa. Ettei tulisi järkytyksiä tai menisi vaikeaksi.
"Kiusaus on olemassa", Anna-Stiina myöntää. "Pitää vaan olla kärsivällinen, siedättää lasta pikku hiljaa ja ajatella lapsen tulevaisuutta, ei vain omaa mukavuuttaan."
Heli muistuttaa, että vaikka erityisherkkä lapsi ei sinänsä vaadi erityiskohtelua koulussa tai päiväkodissa, monet melua ja hälinää vähentävät tilaratkaisut hyödyttäisivät kaikkia.
