Hyppää pääsisältöön

Ken Saro-Wiwan jalanjäljissä

Ogoniaktivisti Celestine Akpobar jatkaa Ken Saro-Wiwan elämäntyötä Nigeriassa.

afrikkalainen mies näyttää kuvaa tabletilta
afrikkalainen mies näyttää kuvaa tabletilta celestine akpobari

”Siitä ei ole aikaakaan kun osavaltiomme kuvernööri sanoi ogoneille: ’Miksi ette voisi unohtaa menneitä ja jatkaa eteenpäin?’ Yksinkertainen vastaus on, että Ken Saro-Wiwan vuonna 1995 tapahtuneen teloituksen jälkeen mitään ei ole tehty sen tuhon pysäyttämiseksi, jonka saastuttava öljynporaus on aiheuttanut kotiseudullemme.
1950-luvulla, ennen Nigerian itsenäistymistä, siirtomaahallinto antoi Shellille oikeudet öljynporaukseen. Ken Saro-Wiwa oli kotoisin Ogonimaasta, kuten minäkin. Ogonimaa on yksi Nigerjoen suiston monista alueista, jotka ovat tuhoutuneet ulkomaisten öljy-yhtiöiden, erityisesti Shellin, piittaamattoman öljyntuotannon seurauksena. Ken Saro-Wiwan peräänantamaton kampanjointi johti siihen, että kansainvälinen yhteisö sai tietää kamppailustamme – konfliktista, saastumisesta, elinkeinojen, ruuan ja juomaveden menetyksestä. Ken antoi meille myös toivoa ja innostusta mobilisoimalla meidät kansanliikkeeksi sotilashallitusta ja Shelliä vastaan.”

Näin kirjoittaa Celestine Akpobari, 42-vuotias Ogonien solidaarisuusfoorumin perustaja ja johtaja, New Internationalist -lehden julkaisemassa artikkelissa. Akpobari oli parikymppinen nuorukainen, kun Nigerian sotilashallitus vangitsi ogonikansan oikeuksien puolesta kamppailleen kirjailija Ken Saro-Wiwan tekaistujen murhasyytteiden nojalla. Sotilaiden järjestämän nukkeoikeudenkäynnin päätteeksi Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogoniaktivistia hirtettiin Port Harcourtin vankilan pihalla marraskuun 10. päivänä 1995.

Ensi viikon tiistaina tulee kuluneeksi 20 vuotta Ken Saro-Wiwan ja muiden ogonimiesten kuolemasta. Ogonimaassa, muualla Nigeriassa ja ulkomailla eri puolilla maailmaa järjestetään tuolloin muistotilaisuuksia, kynttiläkulkueita, seminaareja ja konferensseja ogonien väkivallattomasta kansannoususta ja kamppailusta puhtaan ympäristön puolesta, joka pakotti maailman suurimman öljy-yhtiön Shellin keskeyttämään öljyntuotannon ja lähtemään Ogonimaasta.

Sotilashallituksen näkökulmasta Ken Saro-Wiwan todellinen rikos oli se, että hän onnistui mobilisoimaan puolen miljoonan asukkaan ogonikansan vastustamaan öljyntuotantoa. Nigeria sai tuolloin yli 90 prosenttia vientituloistaan öljystä. Pelkästään Ogonimaan maaperästä oli vuosikymmenten saatossa porattu öljyä yli 30 miljardin dollarin arvosta, mutta öljyntuotanto ei ollut lainkaan hyödyttänyt paikallisia asukkaita Nigerjoen suiston öljyalueilla, pikemminkin päinvastoin.
Näin Celestine Akpobari kuvaili öljyntuotannon vaikutuksia ogonien elämään intialaisen Citizen News Servicen haastattelussa syyskuussa.

”Ogonit olivat hyvin menestyksekkäitä viljelijöitä ja kalastajia ennen kuin alueella tehtiin kaupallisesti kannattava öljylöytö vuonna 1958. Mutta 30 vuotta kestänyt öljyntuotanto ei tuonut meille mitään kehitystä eikä uusia työpaikkoja. Ihmiset päinvastoin köyhtyivät, sillä öljyntuotannon aiheuttama saastuminen tuhosi kalavedet ja köyhdytti viljelymaan. Ilmaa ja ympäristöä saastuttavia kaasuloimuja poltettiin öljynporausasemilla 24 tuntia vuorokaudessa seitsemän päivää viikossa, pahimmassa tapauksessa keskellä ihmisasutusta.”

Ogonien solidaarisuusfoorumin johtaja Celestine Akpobari edustaa uutta ogoniaktivistien sukupolvea, joka on jatkanut kampanjointia alueen asukkaiden ympäristöoikeuksien puolesta sen jälkeen kun heidän johtajansa surmattiin, ajettiin maan alle tai maanpakoon.
Shell porasi Ogonimaassa öljyä 35 vuoden ajan, kunnes tammikuussa 1993 paikalliset asukkaat ryhtyivät Ken Saro-Wiwan johdolla osoittamaan mieltään Shellin aiheuttamaa ympäristötuhoa vastaan. Protesteihin osallistui arviolta 300 000 ihmistä, lähes kaksi kolmasosaa Ogonimaan asukkaista. Rauhanomaisessa mielenosoituksessa ihmiset valtasivat alueen öljynporausasemat ja häätivät öljyjätin mailtaan. Ogonikansan eloonjäämisliike Mosop vaati Shelliä maksamaan korvauksia ympäristötuhoista ja kunnollista osuutta Ogonimaan öljystä saaduista voitoista.

Celestine Akpobari oli tuolloin 19-vuotias. Hänen isänsä oli juuri kuollut, ja perheen vanhimpana poikana hänen tehtävänään oli mennä ostamaan arkkua hautajaisia varten. Arkunostomatkalla hän kuuli ensimmäisen kerran Ken Saro-Wiwan puhuvan kansanjoukolle. Hän
kiipesi puuhun nähdäkseen vilauksen miehestä, joka agitoi ihmisiä väkivallattomaan vastarintaan ylikansallista öljy-yhtiötä vastaan.

Shell ja Nigerian silloinen sotilashallitus vastasivat protesteihin kovin ottein. Ogonimaahan lähetetyt armeijan erikoisjoukot surmasivat seuraavien kuukausien aikana 2 000 ihmistä, polttivat 27 kylää ja pakottivat 80 000 ihmistä lähtemään kodeistaan.

Lopulta Ken Saro-Wiwa ja kahdeksan muuta ogonimiestä hirtettiin marraskuussa 1995. Ogonien ystävät ja yhteistyökumppanit ulkomailla olivat tyrmistyneitä teloituksen täytäntöönpanosta lukuisista kansainvälisistä vetoomuksista huolimatta. Ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt julistivat Shellin boikottiin eri puolilla maailmaa, ja Nigerian sotilashallituksesta tuli muiden maiden hallitusten silmissä hylkiö.

Ken Saro-Wiwan veli Owens Wiwa kertoi myöhemmin, että Nigerian Shellin johtaja oli sanonut voivansa käyttää vaikutusvaltaansa ja estää teloitukset, mikäli Mosop-järjestö luopuisi Shellin vastaisista vaatimuksistaan.
Celestine Akpobari toteaa puolestaan New Internationalist -lehden artikkelissaan, että Ken Saro-Wiwa ja muut ogoniaktivistit murhattiin nimenomaan siksi, koska he rohkenivat nousta vastustamaan Shelliä.

”Mutta he olivat osa kansanliikettä, joka lopulta onnistui saavuttamaan uskomattoman tuloksen: Shell pakotettiin lähtemään Ogonimaasta. Ja Shellin lukuisista pyrkimyksistä huolimatta, kansanliike esti sitä koskaan palaamasta alueelle. Siitä lähtien olemme olleet inspiraation lähde lukuisille paikallisyhteisöille eri puolilla maailmaa, jotka vastustavat alueillaan toimivia ylikansallisia yhtiöitä.”

”Mutta tämä voitto ei ole tuonut loppua kärsimyksellemme. Shell omistaa öljyputket, jotka kulkevat ristiin rasti halki Ogonimaan kuljettaen raakaöljyä Nigerjoen suiston öljykentiltä Atlantin rannikolla sijaitsevaan öljysatamaan. Putkivuodot ovat yhä tavallisia. Paikassa, missä kalastus ja maanviljely olivat pääasialliset toimeentulon lähteet ja missä ihmiset juovat vettä puroista ja kaivoista, vuosikymmeniä kestäneet öljyvuodot merkitsevät nälkää, sairauksia ja köyhyyttä.”

Nigerian lain mukaan öljy-yhtiöiden tulisi puhdistaa öljytuhot, oli niiden syynä mikä tahansa, mutta Celestine Akpobarin mukaan Shell ei ole ikinä puhdistanut kunnolla öljyonnettomuuksien jälkiä Ogonimaassa. Putkivuodon sattuessa Shell yleensä lähettää muutamien viikkojen päästä paikallisen aliurakoitsijan kääntämään maan pintakerroksen ja peittämään putkista suihkunneen öljyn hiekalla.

Tämän vuoden tammikuussa Shell ilmoitti kuitenkin suostuvansa maksamaan yli 70 miljoonan euron vahingonkorvaukset 13 000 kalastajalle ja paikalliselle Bodon kyläyhteisölle Ogonimaassa vuonna 2008 sattuneiden öljyputkivuotojen aiheuttamista tuhoista. Shell ei ollut koskaan aikaisemmin suostunut maksamaan korvauksia Nigeriassa yksittäisille ihmisille aiheutetuista vahingoista. Suostumalla maksamaan vahingonkorvauksia Shell vältti kiusallisen oikeudenkäynnin, jonka oli määrä alkaa Lontoossa.

Bodon jokialueen öljytuho oli yksi maailmanhistorian pahimmista öljyonnettomuuksista. Ympäristöön suihkusi yhtä paljon öljyä kuin öljytankkeri Exxon Valdezin tuhoisassa karilleajossa Alaskassa vuonna 1989. Bodon öljyonnettomuuden syynä olivat putkirikot Shellin öljysatamaan johtavassa Trans Niger -öljyputkessa. Kesti useita kuukausia ennen kuin Shellin urakoitsijat kävivät tukkimassa vuodot. Öljytuhon alle jäi lähes sata neliökilometriä mangroverämettä. Kalat, äyriäiset ja simpukat kuolivat, ja alueen kalastajat menettivät elinkeinonsa. Vielä seitsemän vuotta onnettomuuden jälkeen öljytuhoja ei ole edes yritetty puhdistaa.

Myöskään Shellin vuosikymmenien takaisia öljytuhoja ei ole koskaan kunnolla puhdistettu. YK:n ympäristöjärjestön Unepin neljän vuoden takaisen raportin mukaan Ogonimaan alueella kaikki vesistöt ovat öljyn saastuttamia. Pohjaveden pinnalla kelluu pahimmillaan kahdeksan sentin paksuinen kerros öljyä. Juomavedessä on syöpää aiheuttavaa bentseeniä yli tuhat kertaa yli Maailman terveysjärjestön suositusten. 49 paikkakunnalla öljy on saastuttanut maaperän ainakin viiden metrin syvyydeltä. Näillä alueilla ei voi viljellä mukulakasveja kassavaa ja jamssia, jotka ovat suistoalueen asukkaiden perusravintoa.

YK-järjestö kehotti raportissaan öljy-yhtiöitä ja Nigerian hallitusta ryhtymään välittömiin toimiin alueen puhdistamiseksi vuosikymmenten aikana tapahtuneista öljytuhoista. Puhdistustyö tulisi kestämään 30 vuotta ja maksaisi kaikkiaan miljardi dollaria. Neljään vuoteen Ogonimaan puhdistamisen eteen ei tehty elettäkään, mutta viime keväänä Nigerian presidentiksi valittu entinen sotilasjohtaja Muhammadu Buhari otti puhdistusurakan edistämisen asiakseen. Elokuuhun mennessä uusi presidentti oli saanut öljy-yhtiöt ja ogonien edustajat istumaan saman pöydän ääreen ja öljy-yhtiöt lupautumaan urakan maksajiksi. Celestine Akpobari osallistui itse näihin neuvotteluihin yhtenä ogonien edustajana ja kertoi toiveikkaasti puhdistusurakkaa koskevista yksityiskohdista nigerialaiselle Guardian-lehdelle.

”Shell on ilmoittanut, että se aikoo rahoittaa kolmasosan puhdistusprojekteista. Loput rahoista tulevat yhteisyrityksessä mukana olevilta muilta öljy-yhtiöiltä. Shell on jo siirtänyt tähän tarkoitukseen käytettävät rahat erilliselle tilille. Kaikkia rahoja ei tulla käyttämään yhdessä päivässä. Nigerian hallitus on maksanut ensimmäiset kymmenen miljoonaa dollaria puhdistuksen suunnitteluun ja päätöksentekoelinten perustamiseen. Varsinaisista puhdistustöistä vastaavat tarjouskilpailun voittaneet parhaat mahdolliset kansainväliset standardit täyttävät yhtiöt. Siksi myös YK:n ympäristöjärjestöllä on edustajansa mukana hankkeen johtokunnassa. Minulla ei ole minkäänlaisia epäilyksiä koko prosessin suhteen ottaen huomioon kaiken sen tuen ja innostuneisuuden, jonka olemme kokeneet Nigerian hallituksen taholta.”

Tämänhetkisestä suuresta toiveikkuudesta huolimatta Celestine Akpobarin mielestä oli järkyttävää huomata, että sotilastaustainen uusi presidentti Muhammadu Buhari on saanut paljon aikaan näin lyhyessä ajassa, kun taas hänen edeltäjänsä, Nigerjoen suistoalueelta kotoisin ollut presidentti Goodluck Jonathan ei onnistunut tekemään YK:n ympäristöjärjestön raportin suositusten osalta oikeastaan yhtään mitään. Jonathanilla ei ollut riittävästi poliittista tahtoa ajaa läpi ogoneille ja muille suistoalueen kansoille tärkeitä kysymyksiä ympäristön puhdistamiseksi öljytuhoista.

Akpobari uskoo öljyministeri Diezani Alison-Madueken onnistuneen manipuloimaan presidentti Jonathania, sillä seurauksella että suistomaiden asukkaat eivät hyötyneet kotialueeltaan kotoisin olevasta presidentistä juuri lainkaan. Jonathanin lailla öljyalueelta kotoisin oleva entinen öljyministeri Alison-Madueke on paitsi entinen Shellin johtaja myös Shellin työntekijän tytär. Hän varttui Shellin omalla asuinalueella Port Harcourtissa, kävi lapsena Shellin päiväkotia ja Shellin koulua. Alison-Madueke nimitettiin vuosi sitten vieläpä öljyntuottajamaiden järjestön Opecin puheenjohtajaksi. Parhaillaan hän on kuitenkin pidätettynä Lontoossa epäiltynä satojen miljoonien dollarien kavalluksista. – Pitkälti presidentti Buharin korruptionvastaisen politiikan ansiosta, Celestine Akpobari toteaa.

”Täytyy kuitenkin muistaa, että Buhari on paitsi presidentti myös öljyministeri. Nigerian mittapuun mukaan hän vaikuttaa enkeliltä, mutta muutoin hän on samanlainen varas kuin kaikki muut, jotka ovat olleet tässä virassa ennen häntä. Hän on toiminut aiemminkin öljyministerinä sotilasvallan aikana. Ken Saro-Wiwan surmanneen diktaattori Sani Abachan aikana hän työskenteli öljytuloja hallinnoivassa valtion rahastossa. Mutta Buhari on tehnyt presidenttinä jo paljon ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt ihmisillä on sähköä vuorokauden ympäri. Korruption vastainen komissio on pidättänyt lukuisia poliitikkoja ja virkamiehiä, joita epäillään massiivisesta julkisten varojen kavaltamisesta. Uskon, että Nigerialla on nyt toivoa – ja että neljä vuotta kestävän presidenttikauden jälkeen tilanne tulee olemaan parempi.”

Peik Johansson

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Yhteiskunta