Myrkkyjä ilmassa - ei kai? :käsikirjoitus

Aiheuttavatko myrkylliset kaasut matkustamon sisällä tappavia sairauksia?

Niels Gomer:
“I was more or less paralysed. I could not move, I could not lift my hand up after that.”
(Olin kuin halvaantunut. En voinut liikkua, enkä nostaa kättäni.)

Antti Tuori:
“Hyvin erilaisia oireita. Ja on mahdotonta sanoa, että ne suoraan johtuisi tästä sisäilmasta.”

MOT:
“If this is such a widespread problem, why has no hard, conclusive evidence been found?”
(Jos tämä on yleinen ongelma, miksei pitäviä todisteita ole löydetty?)

Jenny Goodman:
“I would ask the airline industry, how many dead pilots do you require? How many dead cabin crew do you require?”
(Kysyisin ilmailualalta, montako kuollutta lentäjää tai lentoemäntää tarvitaan?)

MYRKKYJÄ ILMASSA, EI KAI?

Vuosittain Suomessa noustaan ilmaan noin 20 miljoonaa kertaa. Itse lennän säännöllisesti Britanniaan - mistä olen kotoisin.

Lentämistä sanotaan turvallisimmaksi matkustusmuodoksi, mutta joskus sattuu poikkeuksellisia tilanteita.

Kymmenen vuotta sitten, Jussi Alhorinne oli matkalla Prahaan raskaana olevan vaimonsa - ja appivanhempiensa kanssa. Heillä oli liput jalkapallon MM-karsintaotteluun, Suomi-Tsekki.

Jussi Alhorinne:
“Heti kun noustiin tuosta Hesasta taivaalle niin rupesi muodostumaan savua sinne matkustamoon ainakin, tiedä vaikka ohjaamoonkin olisi tullut. Sitä ihmeteltiin, ja savunmuodostus oli aika voimakasta. Esimerkiksi matkustamon ovea ei näkynyt kasiriviltä ollenkaan - niin voimakas savu oli pahimmillaan. Kyllä siinä varmaan pelonsekaisia tunteita, jokainen kävi mielessä mutta ei... kaikki pysy penkeillä, ehkä pelkoa silmissä.”

Blue1:in tutkijat saivat myöhemmin selville, että savu aiheutui öljypumpun vuodosta. Lentokone ohjattiin Tukholmaan; vaikka ottelussa Huuhkajat pelasivat aika hyvin, lentokonetapaus varjosti matkaa.

Jussi Alhorinne:
“Yksi seurastamme oli koko reissuna pää kipeä - joku siitä savusta tai siitä pelosta - pelon tunteista, en tiedä. Mutta meni migreeni muutama päivä.”

Alhorinne ja hänen perheensä kokivat ilmiön, jota ilmailualalla kutsutaan ‘höyrytapaukseksi” - fume event. Se voi tapahtua, koska lähes jokainen suihkumoottorilentokone imaisee puolet matkustamon sisäilmasta moottorien kautta.
Tämä ilma jäähdytetään ennen kuin se pääsee ilmastointijärjestelmään. Jos yksikin moottorin tiivisteistä kuluu rikki, niin öljyn tai voiteluaineiden höyry voi päästä myös matkustamoon.

Näin tapahtui tällä lennolla Phoenixista Havajille.

Stuertti:
“Hi folks, we do understand that the smoke has gotten a little bit worse, we are waiting for landing into San Francisco…”
(Savun määrä on ilmeisesti hieman lisääntynyt. Odotamme, että pääsemme laskeutumaan San Franciscoon.)

Viranomaisten mukaan tällaiset tiivistevuodot ovat harvinaisia. Yksi brittitutkimus arvioi, että savu ja höyryt pääsevät moottorista matkustamoon ainakin yhdessä joka kahdestatuhannesta lennosta. Kaikkia tapauksia ei kuitenkaan raportoida viranomaisille.

Esimerkiksi, Suomen liikennevirasto, Trafi ei ole rekisteröinyt yhtään höyrytapausta suomalaisessa koneessa. Ei edes Alhorinteiden Blue1 -lentoa. Trafi vakauttaa, että raportointi parantui merkittävästi vuonna 2007. Trafin mukaan siitä lähtien suomalaisessa lentokoneessa ei ole ollut yhtään tapausta.

Savuvuoto näyttää dramaattiselta, mutta onko sillä merkitystä? Vuonna 1999, ruotsalainen Niels Gomer oli ohjaamassa 68:aa matkustajaa kuljettavaa lentokonetta Tukholmasta Malmöön. Koneen moottorin tiivisteeseen oli syntynyt vuoto.

Niels Gomer, ent. lentäjä: (Ote dokumentista “Angel Without Wings”)
“I took the headset off my head, grabbed for the quick-donning oxygen mask and put it on. I hardly remember how I did that. Now that was the last thing I could do physically for quite a while because I was more or less paralysed. I could not move, I could not lift my hand up after that. It was night, we had fuel for about 35 minutes left in our tank, so a lot of things went through my mind. The cabin chief comes in. She sees us sitting with the masks on. I cannot raise my hand, I cannot talk to her. I’m like paralysed.”
(Otin kuulokkeet pois ja laitoin happinaamarin päälle. Tuskin muistan, miten tein sen. Se oli viimeinen asia, jonka kykenin tekemään, koska olin lähes halvaantunut. En voinut liikkua tai nostaa kättäni. Oli yö ja meillä oli vielä polttoainetta noin 35 minuutiksi. Ehdin miettiä kaikenlaista. Purseri tuli sisään. Hän näki meidät naamarit päässä. En pystynyt nostamaan kättäni tai puhumaan. Olin kuin halvaantunut.)

Happinaamarin avulla Gomerin varapilotti palasi tajuihinsa ja ohjasi koneen turvallisesti maahan. Tunnelma lentokoneessa tuntui yhä oudolta.

Niels Gomer:
“The majority of the passengers were heavily asleep and remember this was a Friday night and I’m taking people home from work after a week’s work away. Now usually at that time people are out of the aircraft before I hit the parking brake.”
(Suurin osa matkustajista oli syvässä unessa. Muistan, että se oli perjantai-ilta. Ihmiset olivat menossa kotiin työviikon jälkeen. Yleensä ihmiset pyrkivät ulos jo ennen kuin kone on pysähtynyt.)

Seitsemän vuotta tapauksen jälkeen, Gomer luopui lentämisestä, terveytensä vuoksi. Nyt hänellä on oma kaivinkoneyritys.

Kemikaalivuodot matkustamon ilmaan ovat tehneet lentäjiä ja miehistöä toimintakyvyttömiksi myös muualla kuin Ruotsissa.

Grafiikka: Saksan Ilmailuonettomuustutkintavirasto
“Boeing 737-700, Lontoo Gatwickistä Nürnbergiin…
Lentäjä alkoi tuntea itsensä juopuneeksi ja heikoksi… Hänellä oli päänsärkyä, hänen kätensä vapisivat ja kangistuivat. Hän uupui täysin ja eikä voinut enää keskittyä. Hänen vasen kätensä muuttui keltaiseksi ja tuntui heikolta ja kylmältä.”

“Boeing 737-800, Hannoverista Bonniin...
Lentäjä havaitsi että ilmanottoaukosta alkoi vuotaa mustaa savua…
Stuertti raportoi kasvavaa “rauhattomuutta” matkustamossa. Jotkut matkustajat olivat nousseet seisomaan ja huusivat. Rivin 13:n happinaamaripaneelit hakattiin auki, ja happinaamarit putosivat alas.”

Ilmailuviranomaiset eri puolilla maailmaa myöntävät, että myrkyllisiä aineita - muun muassa organofosfaatteja - voi vuotaa matkustamon ilmaan, ja ne voivat estää miehistöä tekemästä työtään.

Nyt kiistellään siitä, voiko terveysongelmia syntyä, jos ihminen on pitkään altistunut pienelle määrälle näitä kemikaaleja. Ilmailuyhtiöt ja viranomaiset vakuuttavat, että matkustamon ilman haitallisuudesta terveydelle ei ole näyttöä.

Yhä useammat tapaukset herättävät silti kysymyksiä.

Matt Bass työskenteli stuerttina 15 vuoden ajan British Airwaysilla, ja muilla lentoyhtiöillä. Viime vuonna, hän kuoli äkillisesti. Hän oli 34-vuotias. Mattin isoveli Charlie asuu Suomessa.

Charlie Bass:
“My mum had been concerned, he’d been to visit at Christmas, she’d noticed he’d lost weight, then he made me aware, we talked on the phone about what had been happening. He’d been having digestive problems, he was under medical investigation for Crohn's disease, a number of different symptoms that they couldn’t really pin down to anything.”
(Äitimme oli huolissaan hänestä. Matt oli käymässä jouluna ja äiti huomasi hänen laihtuneen. Hän näytti rasittuneelta ja väsyneeltä. Puhuimme paljon puhelimessa ja hän kertoi kuulumisistaan. Hänellä oli ollut ongelmia vatsan kanssa. Häntä tutkittiin mahdollisen Crohnin taudin takia. Hänellä oli erilaisia oireita, joiden aiheuttajaa ei osattu diagnosoida.)

Charlie Bass:
“He’d gone to a friend’s house, been to Accra, couple of drinks and a pizza, watching a movie, they’d gone out of the room for a few minutes, he’d stopped breathing. He was due to come over for my son’s birthday the week after. I was in bed at 1.30 in the morning, phone rang, ignored it at first, it was my dad. they were on the way to the airport. He told me that Matthew had passed away.”
(Matt meni ystävänsä luo kylään. Hän tuli suoraan ulkomailta, Accrasta. He ottivat pari drinkkiä, söivät pizzaa ja katsoivat elokuvaa. Ystävä lähti hetkeksi huoneesta. Sillä välin Matt oli lakannut hengittämästä. Mattin piti tulla poikani syntymäpäiville seuraavalla viikolla. Olin nukkumassa, kun puhelin soi. En heti vastannut siihen. Ihmettelin, kuka soittaa keskellä yötä. Se oli isäni. Hän oli Dubaissa, matkalla lentokentälle. Hän kertoi, että Matthew oli kuollut.)

Alun perin Bassin kuolinsyyn tutkimus oli tulokseton. Hänen perheensä teetti ruumiinavauksen. Hänen ruumiistaan löytyi merkkejä organofosfaatimyrkytyksestä.

Charlie Bass:
“I would like to know one way or the other, but the medical evidence as I understand it now points to, organophosphate poisoning, as my dad has said on the record, it doesn’t just come from walking down the street or sitting on a bus.”
(Haluaisin saada asiasta varmuuden. Käsittääkseni lääketieteellinen todistusaineisto viittaa -organofosfaattimyrkytykseen. Ei sellaista saa kadulla kävelemällä tai bussissa istumalla.)

Ensi vuonna tuomioistuin Britanniassa päättää Bassin kuolinsyystä. Jos tuomioistuin päättää, että lentäminen oli syynä hänen kuolemaansa, voivat seuraamukset ilmailualalle olla valtavia. Joka tapauksessa Bassin perhe toivoo, että he saavat selville miksi poika kuoli.

Charlie Bass:
“We call it his tree, it’s Matthew’s tree, it’ll be there for as long as we are.”
(Kutsumme sitä Matthew'n puuksi. Se on siinä niin kauan kuin mekin.)

Charlie Bass:
That’s my dad’s work.
(Isäni laittoi tontun siellä.)

MOT:
Yeah, you don’t see many of those in Finnish gardens!
(Noita ei usein näe suomalaisilla pihoilla!)

Charlie Bass:
He’ll be chuckling about that. He won’t complain, I think.
(Hänestä on varmaan hauska.)

Bass menehtyi noin vuosi sen jälkeen kun British Airwaysin lentäjä, Richard Westgate, oli menehtynyt, 43-vuotiaana. Ja aivan kuin Bassin tapauksessa, ruumiinavauksessa löytyi organofosfaateja hänen elimistöstään.

Kuolinsyytutkija vaati lentoyhtiötä puuttumaan asiaan, jotta vältyttäisiin uusilta kuolemantapauksilta. Vastauksissaan, British Airways ja Britanian ilmailuviranomainen sanoivat, että kiistatonta tieteellistä todistetta ei ole löydetty.

Toinen britanialainen tuomioistuin päättää Westgaten kuolinsyystä, ensi tammikuussa.

Suomen lentohenkilökuntaa edustavan SLSY-liiton mukaan sisäilmaongelmia ei ole esiintynyt. Syyksi he kertovat “lentokoneiden hyvän huollon ja modernin laivaston”.

Sisäilma-asiaa tutkimaan on perustettu lentokonehenkilöstöjen edustajista koostuva ryhmä. Maailmanlaajuisella ryhmittymällä on jäseniä Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Mutta ei Suomesta.

Lähden Britaniaan, missä asiasta kampanjoidaan yhä aktiivisemmin. Haluan tietää enemmän henkilöistä, jotka kokevat altistuneensa myrkylliselle sisäilmalle matkustamoissa.

Dee Passon oli lentoemäntänä 25 vuotta.

Dee Passon, ent. lentoemäntä:
“You get paid to do incredible things, you meet celebrities, you go to lots of parties. It’s just the perfect job. Getting paid is a bonus.”
(Saa palkkaa hienojen juttujen tekemisestä. Tapaa julkkiksia, pääsee moniin juhliin. Se on täydellinen työ. On plussaa, että siitä maksetaan.)

Mutta vuonna 2003, Passon alkoi sairastella. Hän joutui jatkuvasti ottamaan sairaslomaa työstään, uupumisen, flunssien, raajojen puutumisen ja lopulta rintasyövän takia.

Eräänä päivänä, lentomatkustamon höyryt saivat hänet tuntemaan itsensä erityisen sairaaksi.

Dee Passon:
“I woke up in agony, every nerve in my body was on fire. And I thought, I need to get out and get some fresh air. So I went for a walk, and I went into a newsagents. Outside, on the front page of one of the newspapers - headline - scandal of toxic fumes on all jets. I just stood there in shock. Suddenly everything was explained.”
(­Heräsin tuskissani. Hermostoni oli kuin tulessa. Ajattelin, että pitää saada raitista ilmaa. Menin kävelylle ja käväisin lehtikioskilla. Yhdessä sanomalehdessä oli otsikko: "Myrkyllisiä höyryjä lentokoneissa". Olin sokissa. Kaikki oireeni selittyivät.)

MOT:
“But the science that’s looked into this has been inconclusive. How do you know that it’s the air making you ill and not something else?”
(Asiasta ei ole tieteellistä varmuutta. Mistä tiedät, että sairauden syy on lentokoneiden ilma, eikä jokin muu?)

Dee Passon:
“We’ve just eliminated everything else. I haven’t got an autoimmune condition - I’ve had lots of tests done that have proved chemicals have done harm to me. And I would say about those studies, they’re not trying very hard to prove it.”
(Muut syyt on suljettu pois. Minulla ei ole autoimmuunisairautta tai muuta sairautta. Kokeet osoittivat, että kemikaalit ovat aiheuttaneet minulle vaurioita. Tähänastiset tutkimukset eivät ole paneutuneet asiaan tarpeeksi.)

Passon perusti epävirallisen tukipuhelimen - ja on vastaanottanut puheluita ja sähköposteja tuhansilta miehistön jäseniltä ja lentäjiltä ympäri maailmaa. He kaikki uskovat altistuneensa matkustamojen myrkylliselle sisäilmalle. Yhteydenottoja on tullut myös Suomesta.

MOT:
“What do people say when they contact you?”
(Mitä yhteydenotoissa sanotaan?)

Dee Passon:
“‘Please help me, I’m going mad,’ is quite often what I hear. The symptoms are so strange, they don’t fit any normal pattern.”
("Auttakaa, olen tulossa hulluksi." Se on aika yleinen tarina. Oireet ovat outoja, niitä on monia erilaisia -eivätkä ne sovi mihinkään normaaliin sairauteen.)

MOT:
“How often do you get emails or phone calls or letters?”
(Miten usein saat yhteydenottoja?)

Dee Passon:
“All day every day.”
(Jatkuvasti, joka päivä.)

MOT:
“That much?”
(Niin paljon?)

Dee Passon:
“Yes, all the time. At least three times a week I hear from crew who’ve gone to A&E, they’re in hospital. Several times a week I hear of aircraft diverting. It’s not this rare occurrence. In the last few days there’s been a pilot dying at the controls, and three first officers - two in the US, one in England incapacitated at the controls. This is a safety issue as well as a health issue.”
(Koko ajan. Ainakin kolmesti viikossa olen kuullut lentohenkilökunnasta, joka on joutunut ensiapuun sairaalaan. Kuulen usein koneiden reittimuutoksista. Se ei ole harvinaista. Viime päivinä yksi lentäjä kuoli koneen ohjaamossa. Kaksi amerikkalaista ja yksi englantilainen perämies olivat toimintakyvyttömiä. Kyse on myös lentoturvallisuudesta.)

Passon uskoo myös, että moni nuorena kuollut lentoalan työntekijää on saattanut menehtyä matkustamon sisäilman takia. Hän ylläpittää muistonettisivua.

Lentoyhtiöt ja ilmailuviranomaiset kiistävät väitteet tiukasti. He vetoavat esimerkiksi Britannian valtionalaisen Committee on Toxicityn eli myrkytyksiä tutkivan komitean katsaukseen vuodelta 2013, jonka mukaan on epätodennäköistä, että matkustamon sisäilma voisi aiheuttaa pitkäaikaisia terveysvaikutuksia.

Mikään tutkimus ei ole koskaan onnistunut mittaamaan mitkä kemikaalit - ja millaisia määriä - pääsevät matkustamon ilmaan tiivistevuodon aikana. Tänä vuonna Committe on Toxicity:n puheenjohtaja, professori Alan Boobis, arvosteli osa viranomaisista siitä, että he ovat vedoneet komitean tutkimukseen kiistattomana todisteena siitä, että ongelmaa ei olisi olemassa.

Boobis muistutti että komitean tutkimuksen johtopäätös oli, että myrkytyksen mahdollisuutta ei voida poissulkea.

Tutkimukset eivät ole saaneet kaikkia vakuuttuneiksi. Lääkäri Jenny Goodmanilla on ollut satoja ilmailualalla työskenteleviä potilaita, joilla on samankaltaisia oireita.

Jenny Goodman, lääkäri, Biolab Medical Unit:
“All of them describe feeling better a few weeks after not working, and getting worse again when they go back to work. It fits the occupational health pattern. Because these substances dissolve in our cell membranes, they will get through to every system of the body, every cell of the body, including the brain, unfortunately, so the patient presents with all systems problems. Your average, overworked GP, faced with someone with lots of symptoms, they’ll say, ‘It’s all in their mind,’ and prescribe antidepressants.”
(Kaikki potilaat voivat paremmin, kun ovat olleet poissa töistä, ja huonommin töihin palaamisen jälkeen. Se on tyypillistä työn aiheuttamissa sairauksissa. Koska organofosfaatit hajoavat solukalvoissa, ne kulkeutuvat kehon kaikkiin elimiin ja soluihin. Siksi potilaiden oireet ilmenevät kaikissa ruumiinosissa, - hermostossa, hengityselimissä, ruoansulatuksessa ja muualla. Kun keskiverto ylityöllistetty yleislääkäri kohtaa potilaan, jolla on paljon erilaisia oireita eri puolilla kehoa, hän tulkitsee ne psyykkisiksi ja määrää masennuslääkkeitä.)

MOT:
“If this is such a widespread problem, why has no hard, conclusive evidence been found to convince the authorities to act?”
(Jos tämä on yleinen ongelma, miksei ole löydetty pitäviä todisteita, jotka saisivat viranomaiset toimimaan?)

Jenny Goodman:
“These are all substances that are acknowledged to be toxic. Nobody’s denying they’re toxic. They’re arguing about quantities. I’d ask the industry, how many dead pilots do you require? How many dead cabin crew do you require? How many people who are not dead, but are so ill they can never work again? How many of those people does it take for you to say “Now we’ve got enough evidence”?
(Kaikki nämä aineet tiedetään myrkyllisiksi. Kukaan ei kiellä sitä. Kiista koskee vain määriä. Pyytäisin ilmailualalta pitäviä todisteita siitä, montako kuollutta lentäjää tai lentoemäntää tarvitaan? Kuinka monta kroonisesti sairasta, jotka eivät voi palata töihin? Kuinka monta pitää olla, jotta todistusaineistoa on tarpeeksi?)

Vaikka ilmailuala kiistää ongelman, on se kuitenkin maksanut vahingonkorvauksia. Vuonna 2010 Australian korkein oikeus määräsi lentoyhtiö East-West Airlinesin maksamaan lentoemäntä Joanne Turnerille lähes 100 000 euroa sisäilmasta johtuvien hengitysvaikeuksien vuoksi.

Nyt, Britannian matkustamohenkilökuntaliitto hakee korvauksia eri lentoyhtiöistä 43 työntekijän puolesta, joille sisäilman väitetään aiheuttaneen terveysongelmia.

Howard Beckett, oikeusosaston johtaja, Unite-liitto:
“Whenever you get an awful lot of people affected by something, the presumption is there’s something wrong. Although we say the evidence is disputed, what the industry and the regulator seems intent on doing is assessing cabin crew air when a fume event has not occurred, and therefore saying cabin crew air is safe. That is simply not acceptable. We’re relying on recent Dutch or German studies which show that fume events are occurring, and when they do, cabin crew exhibit signs of organophosphates in their system. There can be no denying that this is a dangerous substance, this is a serious substance, it’s a killer, it’s used in chemical warfare.”
(Jos moniin ihmisiin vaikuttaa jokin, oletamme, että jotain on pielessä. Todisteet ovat kiistanalaisia, mutta ilmailuala haluaa tarkastaa matkustamojen sisäilman silloin, kun tapauksia ei ole ollut. Siksi he sanovat, että sisäilma on turvallista. Se ei ole hyväksyttävää. Uudet hollantilaiset ja saksalaiset tutkimukset osoittavat, että höyryjä pääsee matkustamoihin, ja että kun niin tapahtuu, lentohenkilökunnan elimistöissä on havaittu organofosfaatteja. Ne ovat vaarallisia ja jopa tappavia. Niitä käytetään kemiallisessa sodankäynnissä.)

MOT:
“Your critics say you’re scaremongering.”
(Kriitikoiden mukaan haluatte vain pelotella.)

Howard Beckett:
“I fundamentally don’t accept that. We have two individuals who are deceased - and postmortem organic phosphates appear in their system. We have an independent coroner who has gone to the extraordinary step of issuing the entire industry with a warning.”
(En ole samaa mieltä. Kaksi ihmistä on kuollut. Ruumiinavauksessa löytyi organofosfaatteja. Kuolemansyyntutkija antoi poikkeuksellisesti varoituksen asiasta koko ilmailualalle.)

MOT:
“In Finland the unions say their members don’t have a problem with this issue. What do you think of that?”
(Ilmailualan liittojen mukaan Suomessa ei ole näitä ongelmia. Mitä mieltä olette siitä?)

Howard Beckett:
“It’s common for people flying long haul to feel they simply have the flu, people commonly think it’s bad air but don’t believe it contains organic phosphates. My advice to the unions in Finland would be let members know the dangers of organic phosphates, let them know the dangers, and if they receive responses, to investigate those.”
(Pitkiä lentoja lentävät ihmiset usein luulevat sairastavansa flunssaa. He uskovat huonon ilman vaikuttavan heihin, mutta he eivät usko siinä olevan organofosfaatteja. Neuvoisin Suomen ilmailualan liittoja kertomaan jäsenilleen organofosfaattien vaaroista. Jos he saavat yhteydenottoja, ne kannattaa tutkia.)

Miksi tästä asiasta puhutaan enemmän muualla kuin Suomessa?

Antti Tuori on lentäjä ja ilmailulääkäri, ja on erikoistunut lentokoneen sisäilmakysymykseen. Hän ei usko, että nämä sairaudet liittyvät matkustamoon sisäilmaan.

Antti Tuori, ilmailulääkäri ja Finnairin lentäjä:
“Oireet mitä niistä tulee on hyvin epäspesifisiä että usein on keskittymiskyvyttömyyttä, muistihäiriöitä, päänsärkyä, hyvin erilaisia oireita. Ja on mahdotonta sanoa, että ne suoraan johtuis tästä sisäilmasta. Ja toisaalta sen tutkiminenkin on ollut hankalaa sen sisäilman elikkä meillä ei ole oikein sellaisia testejä, että voitais ottaa verikoe että hei nyt sulle on tullut liikaa jotain myrkyllistä ainetta, joka aiheuttaa näin.. että sellaisia kokeita ei yksinkertaisesti ole olemassa."

MOT:
“Miksi Britanniassa, Saksassa, Ruotsissa puhutaan tästä enemmän kuin Suomessa?”

Antti Tuori:
“Se on hyvä kysymys. Osin varmasti siihen, että kuinka paljon julkisuudessa ja mediassa on ollut asia esillä. Toisaalta sitten kun oireet näistä ovat aika epäspesifisiä ja kuten sanoin niin, niitä ei ole pystytty vielä yhdistämään siihen sisäilmaan niin toinen vaihtoehto on toki se, että muualla tietyllä lailla ylireagoidaan, kun tota Suomessa taas näitä ei ole samalla lailla ollut."

Tuori on ollut mukana työssä, jossa valmistellaan uusia suosituksia eurooppalaisella tasolla siitä, miten miehistön pitäisi reagoida jos savua ja höyryjä alkaa päästä matkustamoon.

MOT:
“Jos eurooppalaisella tasolla tämä sisäilmakysymys otetaan niin vakavasti että valmistellaan uusia suosituksia ja asiaa tutkitaan lisää, niin eikö ole hieman sinisilmäistä uskoa, että meillä Suomessa ei ole tällaista ongelmaa?”

Antti Tuori:
“Mielestäni meillä asia on pysynyt asiallisella tasolla, jalat on ollut maassa, ollaan pitäydytty siihen tietoon mitä me tällä hetkellä tiedetään, eikä tavallaan ole mitään niin kuin, joukkohysteria on ehkä väärä sana, mutta tavallaan luotu turhia pelkoja, katsotaan mikä se tilanne on ja mitä oireita ihmisillä on, miten menee, ja oma kokemus on, että nää on otettu vakavasti.”

Maailman suurimmat lentokonevalmistajat - Boeing ja Airbus - ovat nyt kuitenkin molemmat rakentaneet koneita, joissa kemikaalivuodot eivät enää pääse matkustamon ilmaan.

Finnairin tuore konemalli Airbus A350 - käyttää ilmansuodattimia.

Finnairin mukaan yksikään henkilöstön jäsen tai asiakas ei ole tehnyt valitusta sisäilmaan liittyvistä terveysongelmista.

MOT:
“Onko ilma jota hengitämme lentokoneessa, 100 prosenttisesti turvallista?”

Kimmo Ketola, johtava työterveyslääkäri, Finnair:
“Varmaan hyvin vaikea sanoa mistään että 100 prosenttisesti turvallista. Ellei ole näyttöä että varmasti näin on, mutta en pidä sitä myöskään vaarallisena.”

MOT:
“Mutta jos on edes pienikin mahdollisuus, että ihmiset ovat sairastunut ja jopa kuollut sisäilman takia, niin miksi odotetaan kiistatonta todistetta, miksei tehdä jotain heti nyt?”

Kimmo Ketola:
“Kun puhutaan sairastumisesta, pitkäaikaisvaikutuksista, niin mä odottaisin varmaa näyttöä, koska näistä ei ole mitään vakuuttavaa näyttöä että tämä sisäilma vois aiheuttaa pitkäaikaisvaikutuksia. Jos epäilisin tätä, niin varmaan itsekin lopettaisin lentomatkustamisen. Me tottakai seuramme asiaa, saadaan tietoa, ja sitten toimimme sen mukaan.”

MOT:
“Oletteko kysyneet henkilöstältänne jos tällaiset ongelmat ovat olleet olemassa?”

Kimmo Ketola:
“Kyllä meidän henkilöstö raportoi näistä ilman muuta jos tällaisia kokemuksia syntyy. Ja meidän henkilöstö luottaa minun kokemukseni mukaan oman työterveyshuoltoon ja omiin ilmailulääkäreihin ja kyllä he ottavat yhteyttä jos kokevat että oireet voisi tietyllä lailla liittyy lentokoneiden sisäilmasta.”

MOT:
“Voisiko olla mahdollista että ihmisillä on terveysongelmia jotka liittyvät sisäilmaan, mutta ne ei vaan taiju että tämä on se syy?”

Kimmo Ketola:
“Varmaan kaikki on mahdollista.”

Britannian matkustamohenkilöstöliiton vahingonkorvaushakemusten määrä on nyt noussut 64:än.

Bassin kuolinsyytä koskeva oikeudenkäynti pidetään 20. päivänä tammikuuta (2016).

Charlie Bass:
“I remember as a little boy, planes were everything to him, drawing, collecting them, if it really was that that contributed to his death, it’s a sad thing.”
(Kun Matt oli pikkupoika, hän rakasti lentokoneita. Hän halusi päästä lentämään, ja katsella niitä. Hän piirsi niitä ja keräili niitä. On surullista, jos lentäminen aiheutti hänen kuolemansa.)