Hyppää pääsisältöön

Kolme merkittävintä kirjaa Angolasta

Angolalainen kirjailija José Eduardo Agualusa.
José Eduardo Agualusan kirja Menneisyyksien myyjä on vasta suomennettu. Angolalainen kirjailija José Eduardo Agualusa. josé eduardo agualusa

Angola viettää itsenäisyytensä 40-vuotispäivää keskiviikkona 11.11.2015. Juhlan kunniaksi esittelemme kolme suomennettua angolalaiskirjaa.

Josè Eduardo Agualusa: Menneisyyksien myyjä (2004, suom. 2015)

Luandalainen albiino Félix Ventura näyttää, kuinka humanisti voi työllistää itsensä luovalla tavalla: hän rakentaa ihmisille sukututkijana loistokkaita tarinoita menneisyydestä upeine sukujuurineen. Asiakkaiden lapsille ei anneta vain parempaa tulevaisuutta vaan myös parempi menneisyys.

Kirja tihkuu viittauksia muuhun kirjallisuuteen ja kiteyttää jotain keskeistä muistista ja sen pettävyydestä sekä manipuloitavuudesta. Kun muistamme jotain, muistammeko sittenkään jo mennyttä vai luommeko mielessämme jotain aivan uutta? Kuinka herkästi pidämme toisten muistoja ominamme?

Luvut ovat lyhyitä ja älykkäitä eli teos sopii erinomaisesti nykyajan kiireiselle ihmiselle, joka toivoo vähältä paljon. Erityisesti kirja vedonnee maagisen realismin ystäviin, sillä kertojana on sympaattinen lisko. Aiemmin se on elänyt ihmisen elämän.

Angolan pääkaupunki Luanda
Angolan pääkaupunki Luanda. Angolan pääkaupunki Luanda Kuva: Kim Ludbrook / EPA angola

Pepetela: Koiran tarina (1985, suom. 1992)

Saksanpaimenkoira vaeltaa ympäri Luandaa ja kohtaa erilaisia ihmisiä: niin byrokraatteja, poliiseja kuin prostituoitujakin. Koira viihtyy ihmisten parissa vain hetken ja jatkaa matkaansa jättäen kaikkiin jonkinlaisen jäljen.

Kirja on kuvaus fiktiivisen kirjailijan yrityksestä jäljittää koiraan liittyviä tarinoita ja muistuttaa jonkin verran Kari Hotakaisen Ihmisen osaa. Kummassakin kirjassa on paljon komiikkaa, joka rakentuu kirjailijan ja haastateltavien välisille näkemyseroille ja vuorovaikutukselle. Hotakaisen kirjassa tosin on vain yksi haastateltava, Koiran tarinassa heitä on lukuisia.

Koska koira voi kulkea monenlaisiin ympäristöihin ja kohdata monenlaisia yhteiskunnallisia kerrostumia, kirjassa mahdollistuu terävä yhteiskuntakritiikki ja satiiri. Koira toimittaakin samaa virkaa kuin roomalaisen Apuleiuksen Lucius-aasi, joka niin ikään voi vapaasti tarkkailla maailman menoa.

Kaksi angolalaispoikaa pelaavat jalkapalloa lasipullolla. Taustalla vaalea kirkko.
Pojat pelaavat Luandassa lasipullolla. Monipuolisemman kuvan Angolasta saa maan kirjoista. Kaksi angolalaispoikaa pelaavat jalkapalloa lasipullolla. Taustalla vaalea kirkko. Kuva: Kim Ludbrook / EPA angola

Manuel Rui: Olisinpa aalto (suom. 1991)

Kaikesta on pulaa. Diogo tuo kotiinsa salaa porsaan, josta toivoo paistia. Lapset kuitenkin samastuvat porsaaseen, ja Diogon on aina vain vaikeampaa pitää naapurit tietämättömänä röhkijästä, jota lapset eivät edes tahtoisi pistää suihinsa. Eletään säännöstelytaloudessa.

Koiran tarinan tavoin myös Olisinpa aalto on täynnä hienovaraista satiiria ja korruption, byrokratian sekä epäoikeudenmukaisuuden kritiikkiä. Vaikka Diogon perheen pöytään ei päädy koskaan lihaa, suurlähettiläille osoitetusta hotellista heitetään tähteitä koirille. Diogon lapset tarttuvat tilaisuuteen ja alkavat ravita isäänsä noilla tähteillä.


Kuuntele Päivän mietelause 11.11.2015 José Eduardo Agualusa: Menneisyyksien myyjästä.


Angolasta

Yle Elävä arkisto: Estelle vei Angolaan sairaalasänkyjä ja polkuompelukoneita
Yle Elävä arkisto: Portugalin imperiumi rakoilee

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri