Teema tarjoaa taas eturivin paikat Kansallisteatterin Suurelle näyttämölle: Joulukuun ensimmäisenä lauantaina 5.12. tv-ensi-iltansa saavat Maaseudun tulevaisuus -näytelmä sekä teoksen syntyä taustoittava dokumentti.
Leea ja Klaus Klemolan käsikirjoittamassa ja Leea Klemolan ohjaamassa näytelmässä Maaseudun tulevaisuus eletään ajassa, jolloin Suomi on jakautunut kahteen lääniin ja ihmisistä ja eläimistä on tullut tasa-arvoisia.
Pohjoisessa läänissä infrastuktuuri on romahtanut. Tuotantoeläinten pito ei ole enää kannattavaa, ja eläimiä on massoittain työttömänä. Ruotsinlaivalla 20 vuotta viettänyt entinen rumpali Maksimi Kuorikoski (roolissa Klaus Klemola) on noudattanut voimaeläimensä neuvoa, jättänyt laivan taakseen ja mennyt lampuriksi maaseudulle. Maksimi asuu entisessä kirkossa sekalaisen seurakunnan, eläinten ja ihmisten kanssa, ja perustaa voimaeläimensä kanssa terveyskeskuksen. Ja kutoo.
Maksimin lisäksi näytelmässä on lukuisa joukko hahmoja: puoliksi palanut sekakäyttäjälammas Hattara (Sari Puumalainen), raivopäinen venäläishevonen MyDream Diablo (Ville Haapasalo) ja hänen karkuun päässyt pikkutyttösielunsa (Juha Varis), raskaana oleva luottamusmiesvuohi Malviina (Mari Turunen), Maksimin voimaeläin Jaska (Jukka Puotila), joka oli eläessään läänintaiteilija Timo Saastamoisen (Olli Ikonen) työhevonen Jarmo Asserdal, eläintilallinen Petri Portaankorva (Heikki Pitkänen), Maksimin koira Bertil (Miko Kivinen), ja monta muuta.
Mielikuvituksellisia hahmoja, henkimatkailua, terveyskeskuksen pitoa, huolta villalangan ja ruuan riittävyydestä, suhdekoukeroita ja paljon muuta. Mistä me olemme tulleet ja mihin menossa, mikä on ihmisen ja eläimen arvo, ja mikä saa meidät toimimaan yhdessä? Niihin löytyy tai ei löydy vastauksia. Päätä itse.
Näytelmän tv-ohjauksesta vastaa Juha Rosma. Näytelmän kantaesitys oli Kansallisteatterissa marraskuussa 2014.
Illan aloittaa kello 20.30 dokumentti, joka on alustus Maaseudun tulevaisuus -näytelmään ja ohjaaja Leea Klemolan ajatteluun. Puolituntisessa ohjelmassa seurataan näytelmän valmistumista halki Siperian kohti Mongoliaa ja aina Kansallisteatterin päänäyttämölle.
Päällimmäisenä kysymyksenä on, kuinka fakta muuttuu fiktioksi. Miten matkan aikana ympäristössä ja itsessä tehdyt havainnot muuttuvat näytelmäksi?
