Hyppää pääsisältöön

Musiikkitalo, akustiikka ja visio

Helsingin Musiikkitalo illalla
Helsingin Musiikkitalo aloitti toimintansa syksyllä 2011. Helsingin Musiikkitalo illalla Kuva: Tiina-Maija Lehtonen / Yle helsingin musiikkitalo

Berliinin, Amsterdamin ja Pariisin konserttitalojen jälkeen Risto Nieminen arvioi kriittisesti Helsingin Musiikkitalon akustiikkaa ja varsinkin sen toimintamallia.

Musiikkitalon rakentamista vaadittiin, koska suomalaisten soittajien mielestä Finlandia-talon akustiikka oli huono. Sali saatiin ja nyt salin käyttäjien kanssa puhuessa kuulee, että ongelmia on siellä ja täällä. Joko bassot ei kuulu tai laulajat eivät kuule omaa ääntään tai muusikko ei kuule vastakkaisella puolella olevaa kollegaa. Yleisön edustajana olen kokenut, että eri osissa salia kuulee erilaisia asioita.

Radion sinfoniaorkesteri virittää Musiikkitalossa
"Visuaalisesti tumma areenamallinen sali ja sen keskelllä loistava valkoinen esiintymislava luovat intensiivisen tunnelman." Radion sinfoniaorkesteri virittää Musiikkitalossa Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen radion sinfoniaorkesteri virittää musiikkitalossa

On selvää, että akustiikaltaan Musiikkitalo ei ole konserttisalien kärkiryhmässä, mutta selvästi ei hännilläkään. Visuaalisesti tumma areenamallinen sali ja sen keskelllä loistava valkoinen esiintymislava luovat intensiivisen tunnelman. Jotkut arvostetut kapellimestarit pitävät salista, kuten Simon Rattle. Barenboim suorastaan vaahtosi sen erinomaisuutta Staatskapelle Berlinin harjoituksen jälkeen Juhlaviikoilla viime vuonna. Hyvä niin.

Usein unohdettu tosiasia on, että Finlandia-talon akustiikka on parempi kuin musiikkitalon vaatijoiden tiedotuskampanjan avulla luotu yleinen mielikuva. Jotkut Juhlaviikoilla vierailleet ulkomaalaiset orkesterit kehuivat Finlandiaa spontaanisti. En 12 vuoden aikana muista kenenkään vierailijan valittaneen salin akustiikasta. Lontoossa ei ole yhtään salia, jossa akustiset olosuhteet olisivat paremmat kuin Finlandiassa. Se ei ole estänyt sitä, että ainakin kolme lontoolaista orkesteria voidaan laskea maailman parhaimmistoon.

Helsingin Musiikkitalo
Musiikkitalo marraskuussa. Helsingin Musiikkitalo Kuva: Yle/Tiina-Maija Lehtonen helsingin musiikkitalo

Olisiko Musiikkitalo pitänyt sitten jättää rakentamatta? Ei, koska Finlandia-talo on kongressikeskus, jossa musiikki on vieraana. Musiikkitalo viestittää jo nimellään sitä mitä siellä tapahtuu. Se on musiikille omistettu paikka. Opiskelijat ovat lähellä ammattilaisia ja vuorovaikutuksessa heidän kanssaan. Suomi tunnetaan maailmalla kouluista, persuista ja musiikista, joten oma talo säveltaiteelle oli paikallaan.

Musiikkitalon hallintomalli heijastaa sen omistajien intressejä, mikä ei välttämättä ole sama kuin yleisön intressi. Jos unohdetaan Sibelius-Akatemia, jolla ei juuri ole isoon saliin tarjottavaa, talo on rakennettu ja sitä ylläpidetään kahden orkesterin, Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin ja tarpeisiin. Vaikka RSO on musiikillisesti iskevämpi, ohjelmistollisesti kiinnostavampi ja yleisöltään monipuolisempi, orkestereiden profiilit eivät tarjoa kuulijoille riittävästi vaihtelua.

Helsinki on musiikkia tuottavana kaupunkina korkeatasoinen, mutta sisäänpäinkääntynyt, sen sijaan, että se olisi uuden talon avulla avannut ikkunoita ulkomaailmaan. Wienin Musikverein-salin johtaja vaikutti tuohtuneelta sen jälkeen, kun hänet oli kutsuttu Helsinkiin kommentoimaan Musiikkitalon konseptia ennen talon rakentamista. Hän ei pystynyt käsittämään, kuinka nykyaikana voidaan suunnitella sali, jolla ei ole omaa taiteellista johtoa rakentamassa ohjelmistoa. Musiikkitalon ohjelma syntyy omistajien kompromissien kautta, ei yleisön tarpeiden mukaan. On urhoollista, mutta säälittävää, että ainoat kansainväliset orkesterivierailut tapahtuvat Juhlaviikkojen toimesta. Muutaman kerran vuodessa.

Philharmonie de Paris
Philharmonie de Paris. Philharmonie de Paris Kuva: Risto Nieminen philharmonie de paris

Miten voisi olla toisin? Otetaan vertailukohdaksi Pariisin Philharmonie, jonka viime blogissa nimitin akustiikaltaan maailman parhaaksi saliksi. Akustiikka on edellytys toimivalle salille. Mutta ei suunnittelu siihen voi pysähtyä. Philharmoniessa on taloon liittettyjä, ohjelmistoltaan toisiaan täydentäviä orkestereita: Orchestre de Paris kuoroineen (sinfoninen musiikki), Ensemble Intercontemporain (uusi musiikki), Les Arts florissants (barokki), Orchestre de Chambre de Paris (kamariorkesteri joka rakentaa siltoja eri musiikkityylien välille) ja Orchestre national d'Île-de-France (maakunnallinen orkesteri, joka soittaa myös viihdemusiikkia). Kaikilla on oma rooli, kaikki täydentävät toisiaan. Philharmonien taiteellinen johto koordinoi residenssiorkestereiden ohjelmistoja ja rakentaa teemoja niiden välille.

Tämän lisäksi salissa vierailevat maailman arvostetuimmat orkesterit, solistit ja ensemblet, jotka haastavat paikallisten muusikoiden tarjonnan viikottain. Viikonloppuisin on perheille, nuorisolle ja lapsille suunnattua ohjelmaa ja työpajoja. Musiikkimuseossa voi havainnolisesti tutustua musiikin historiaan ja kehitykseen, soitintyöpajoissa voi osallistua indonesialaisen gamelan-musiikin saloihin, musiikin tiedotuskeskuksesta saa taustatietoa. Ei ole yllätys, että salien (suuren salin rinnalla toimii 1000-paikkainen muunneltava sali, entinen Cité de la musique) yleisössä näkee vaihtelevaa väkeä eri ikä- ja yhteiskuntaluokista. Klassinen musiikki kuolee, elleivät sen tekijät katso ulos ikkunasta ja näe mitä maailmassa tapahtuu.

Angélique Kidjo Philharmonie de Paris'ssa
Angélique Kidjo ja Orchestre Lamoureux. Salina Philharmonie de Paris. Angélique Kidjo Philharmonie de Paris'ssa Kuva: Risto Nieminen angélique kidjo

Kapellimestari Sakari Oramo, RSO:n ylikapellimestari Musiikkitaloa suunniteltaessa ja yksi sen innokkaimmista puolestapuhujista, valitteli syntymäpäivähaastattelussaan (HS 26.10.2015) tarjonnan yksipuolisuutta. Tämä on käsittääkseni ensimmäinen kerta, jolloin arvostettu suomalainen muusikko ottaa julkisesti kantaa talon toimintamalliin.

Surullista vain, että tämä tapahtuu liian myöhään. Oramon sanalla olisi ollut painoa 10 vuotta sitten, toimintamallia suunniteltaessa. Mutta silloin johtoajatuksena oli saada rahat kasaan, päätökset tehdyksi ja talo rakennetuksi. Ajatus siitä, kenelle ja mitä tarkoitusta varten konserttitalo 2000-luvulla kannattaa rakentaa, mitä se tarjoaa ihmisille, pantiin syrjään. Vaikka se on kysymys, joka olisi pitänyt esittää ensimmäiseksi.

Nykyisessä suomalaisessa henkisessä ja taloudellisessa mielenmaisemassa on mahdoton ajatella, että mikään Musiikkitalon konseptissa tulevina vuosikymmeninä radikaalisti muuttuisi. Siitä pitävät huolen konseptin luojat ja talon omistajat Helsingin kaupunki, Valtio ja Yleisradio.

Risto Nieminen

Kirjoittaja on syntynyt Kiskossa ja työskentelee tällä hetkellä Lissabonissa. Väliin mahtuu nykymusiikkia Yleisradiossa ja Ircamissa, postimerkkeilyä ja festivaalinpätkää Helsingissä. Blogissaan Nieminen kohtaa musiikkielämän persoonallisuuksia, pysähtyy silloin tällöin suuren taiteen äärellä ja ihmettelee kulttuurieroja.

Kommentit
  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.