Hyppää pääsisältöön

Pitkälle viedyt naamiaiset

Toimittaja Nuutti Takkinen ja cosplay-harrastaja Elina Rimpiläinen cosplay-asuissa
Toimittaja Nuutti Takkinen ja cosplay-harrastaja Elina Rimpiläinen cosplay-asuissa Kuva: YLE / Rami Moilanen elina rimpiläinen

Fiktiivisen hahmon nahkoihin (tai ainakin vaatteisiin) hyppääminen on ilahduttava ja vapauttava kokemus – kuin pitkälle viedyt naamiaiset. Cosplay tarjoaa mahdollisuuden tutustua suosikkihahmonsa sielunmaisemaan sekä omiin käsityötaitoihinsa.

Cosplay on lyhennelmä sanoista costume play. Lyhykäisyydessään kysymys on erilaisiksi hahmoiksi pukeutumisesta ja näille puvun valmistamisesta. Termiä kääntäessä tulee kuitenkin väkisinkin supistaneeksi sen merkityshaitaria, sillä englannin kielessä sana play voi viitata mm. leikkimiseen, näyttelemiseen ja soittamiseen. Juuri tällainen monimuotoisuus on ominaista cosplaylle, suomalaisittain kossaukselle.

Harrastajat valmistavat pukunsa käsityönä, usein viimeistä ommelta myöten itse. Lukemattomien työtuntien ja pitkällisen uurastuksen jälkeen he kiikuttavat itsensä, vaatteensa ja rekvisiittansa erilaisiin tapahtumiin tapaamaan kanssakossaajiaan. Lopulta he nousevat lavalle esiintymään, eläytyen niin hahmonsa sielunelämään kuin tämän ulkoiseen käyttäytymiseenkin.

Ihmisten reaktiot cosplay-harrastajiin vaihtelevat rajusti maasta toiseen. Suomessa kossaajat saavat osakseen lähinnä hämmentynyttä tuijotusta, värikkäitä roolivaatteita kun on täällä totuttu näkemään lähinnä polttariporukoiden yllä. Toisin on vaikkapa Japanissa. Siellä cosplay-harrastajia kohdellaan ikään kuin niinä hahmoina, joiksi he ovat pukeutuneet. Hysteerisen fanikulttuurin maassa tämä tarkoittaa lähinnä kiljumista ja pitkiä kaverikuvajonoja.

Oheisesta videosta voit katsoa, kuinka oma ensikohtaamiseni cosplay-maailman kanssa sujui. Lisäksi kuulet suomalaisen cosplay-veteraanin Elina Rimpiläisen ajatuksia cosplaysta sekä suomalaisen lajikulttuurin erityispiirteistä.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän