”Poistoja” on Mika J. Ripatin kokeellinen videoteos, joka käsittelee muistamista, vanhenemista ja menettämistä ohjaajan omien elokuvaan liittyvien muistojen kautta.
Ensimmäinen näytös. Kirkkaiden värien liike pimeässä huoneessa. Väiski, Repe, Kelju K. Kojootti, minä ja faija. Pian tämän ensimmäisen elokuvakokemuksen jälkeen olimme jonkun sukulaisen häissä ja tiedotin muulle kirkkoväelle:
”Kohta valot sammuu ja sitten tulee kivaa!”
Kertojaääni suree kadonneita elokuvateattereita ja kuvassa näemme entisiä elokuvateatteritiloja uudessa käytössään biljardisaleina, toimistoina, kuntosaleina jne. Ääniraita on monotoninen,
kuvat kopioituvat ja toistuvat kertoen ajan ja muutoksen armottomuudesta. Purkutuomion saanutta rakennusta puretaan konein murskaamalla ja ikääntynyt ballerina tanssii diivan elkein. Lopun mosaiikkikohtauksessa esittäytyy elämän monimuotoisuus. Tilat ja niiden käyttötarkoitukset vaihtuvat, mutta jotain tapahtuu aina.
Siihen aikaan, kun elokuvat vielä leikattiin filmillä, käyttämättä jääneitä otoksia kutsuttiin poistoiksi. Niitä ei heitetty roskiin, vaan ne yhdistettiin omiksi rullikseen mahdollista myöhempää käyttöä varten. Epäonnistumisilla, vaihtoehdoilla ja harhailemaan jääneillä ajatuksilla oli arvonsa.
"Olen oman elämäni poisto. Epäonnistunut otos, vaihtoehtoinen kuvakoko ja harhailemaan jäänyt ajatus."
Ohjaus, käsikirjoitus, leikkaus, kuvaus, äänisuunnittelu: Mika J. Ripatti
Musiikki: Amos Ripatti
Tuotanto: Anarkino/2013
kesto 8 min