Hyppää pääsisältöön

Suomen vanhin puu yhä pystyssä!

Metsäntutkijat Suomen vanhimman puun ympärillä
Kari Mielikäinen, Jari Hietanen ja Hannu Herva ihailevat puuvanhusta Metsäntutkijat Suomen vanhimman puun ympärillä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen jari hietanen

Kahdeksan vuotta sitten Lapista Urho Kekkosen kansallispuistosta löytyi lähes 800-vuotias mänty. Todennäköisesti Suomen vanhin puu löydettiin sattumalta metsäntutkimuksen yhteydessä. Tänä syksynä oli aika lähteä katsomaan, miten vanhus voi.

Hannu Herva ja Kari Mielikäinen huoltoreitillä
Rajavyöhykkeelle ei saa mennä ilman lupaa Hannu Herva ja Kari Mielikäinen huoltoreitillä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen rajavyöhyke

Metsäteknikko Hannu Herva ja tutkimusavustaja Jari Hietanen Luonnonvarakeskuksesta löysivät puun metsäpalotutkimuksen yhteydessä rajavyöhykkeeltä. Miehet sahasivat männystä suuren näytteen, jotta palojen jäljet olisivat selkeästi nähtävissä. Näin tehtiin lukemattomien muidenkin näytepuiden kohdalla.

Tutkimukseen valittiin tarkoituksella vanhoja puita, mutta sitä ei arvattu, että tästä puusta tulisi aivan erityinen.

Pirjo Koskinen haastattelee Kari Mielikäistä Suomen vanhimman puun juurella
Emeritusprofessori Kari Mielikäinen kertoo pitkän iän salaisuudesta Metsäradioon Pirjo Koskinen haastattelee Kari Mielikäistä Suomen vanhimman puun juurella Kuva: Hannu Herva, Luonnonvarakeskus mäntyvanhus saariselällä

Puu paljasti ikänsä vasta, kun siitä sahattua näytepalaa analysoitiin laboratoriossa. Vuosirenkaita oli valtavasti, osa niistä oli niin tiheässä että laskemiseen tarvittiin monenkertaisia suurennoksia. Paksumpien renkaiden väliin sattui jopa sadan vuoden jakso, jolloin puu ei ollut kasvanut käytännössä lainkaan. Sitten kasvu oli taas käynnistynyt.

Lopulta renkaita saatiin noin 780 eli puun synty ajoittui1200-luvulle. Se on siis elänyt samaan aikaan kuin Tšingis-kaani.

Ilman näyttenottoa puun ikä ei olisi koskaan selvinnyt, mutta samalla se rasitti puuvanhusta. Vastaava näyte oli otettu myös lähellä kasvaneesta toisesta puusta. Se löytyi kaatuneena.

Monesta lähistön puusta jäljellä vain lahoava runko

Kaatunut näytepuu Suomen vanhimman puun lähellä
Läheltä löytynyt vastaava näytepuu kaatuneena Kaatunut näytepuu Suomen vanhimman puun lähellä Kuva: Yle/Pirjo Koskinen kaatunut näytepuu

Suomen vanhin puu pysyi pystyssä, vaikka puuaineksesta ja kuoren alla kasvavasta elintärkeästä nilasta hävisi näytepalan myötä jopa neljäsosa.

Puun tarvitsemat ravinteet kulkevat nilan soluissa juurista lehtiin ja yhteyttämistuotteet lehdistä juuriin. Myös lahovauriot tai myrsky olisivat voineet iskeä loven kautta.

Pitkää ikää selittää myös se, että puu ei ole joutunut nuorena myyrän tai hirven harmpaisiin, vaikka nyt sen ympäristössä kasvaneet taimet oli syöty järjestään poikki.

Monesta muusta lähistön männystä on jäljellä enää juurakko tai maahan lahoava runko. Toisaalta jos pystyssä olevien puiden ikää selvittäisi, voisi sieltä löytää useita lähes yhtä vanhoja puita.

Vanhan puun tunnistaa latvuksesta

Suomen vanhimman männyn latvus Urho Kekkosen kansallispuistossa
Vanhan puun latvaoksat taipuvat alaspäin Suomen vanhimman männyn latvus Urho Kekkosen kansallispuistossa Kuva: Hannu Herva, Luonnonvarakeskus latvus

Suomen vanhimman puun muoto muistuttaa sateenvarjoa ja matala latvus lyhyen varren päässä on vain metrin korkuinen.

Suomen vanhin mänty Urho Kekkosen kansallispuistossa
Mäntyvanhus kasvaa suorämeellä Suomen vanhin mänty Urho Kekkosen kansallispuistossa Kuva: Yle/Pirjo Koskinen suomen vanhin puu

Latvus on aivan omanlaisensa. Paksut kiharaiset oksat taipuvat alaspäin ja havuja on enää harvassa. Ikäänkuin puu olisi kaljuuntunut. Sateelta ei sen alla suojaa saisi.

Pituuskasvu on loppunut jo ajat sitten, runko on lähes tasapaksu kuusimetrinen pötikkä. Läpimitta on rinnankorkeudelta puolisen metriä.

Rungossa näkyy muutamia kuhmuroita, pahkoja, jotka ovat liki kahdeksansadan vuoden aikana syntyneitä kasvuhäiriöitä.

Ikimännyn kuori oli yllättävän sileä, kaarnalaiva aineksiksi se ei kelpaa.

Puu on kaukana ihmisten reiteiltä, muista suurista nisäkkäistä ainakin hirvet, porot ja todennäköisesti myös karhut vierailevat sen juurella silloin tällöin.

Linnuista metso saattaa havitella neulasia, mutta tilannetta tarkkaileva hiiripöllö pitää sitä korkeintaan kyttäyspuunaan.

Ennuste hyvä seuraavaksi sadaksi vuodeksi

Pitkän iän salaisuus on puun pohjoinen sijainti ja hyvä kasvupaikka. Etelässä mänty kasvaa nopeammin eikä voi kasvaa kovin vanhaksi. Pohjoisessa kasvu on hidasta, jolloin maksimielinikä saavutetaan myöhemmin.

Vettä on suorinteessä männylle juuri sopivasti. Sitä on aina tarjolla, mutta tulvat eivät uhkaa loivasti viettävän rinteen takia.

Näytteenotosta jäi lovi Suomen vanhimpaan puuhun
Näyttenotosta syntynyt lovi on jo pihkaantunut Näytteenotosta jäi lovi Suomen vanhimpaan puuhun Kuva: Kari Mielikäinen näytteenotosta syntynyt lovi

Vaikka latvus on harventunut, siinä ei näy ruskeita neulasia ja runkokin on terveen oloinen. Tyveltä löytyi vain muutamaa tikan hakkaamaa kolo. Metsäpalotutkimuksessa syntynyt lovi on jo pihkaantunut.

Ennuste on suojaisan kasvupaikan ansiosta hyvä vielä pitkäksi aikaa eteenpäin. Ehkäpä joskus rajavyöhykettä siirretään sen verran, että Suomen vanhinta puuta pääsee ihailmaan paikan päälle.

Suomen vanhimman puun luota löytynyt juurakko
Juurakko puuvanhuksen läheisyydessä Suomen vanhimman puun luota löytynyt juurakko Kuva: Yle/Pirjo Koskinen puun juurakko

Löytyykö jostain vielä vanhempi puu? Ilmoita havaintosi.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Töyhtötiainen

    Töyhtötiainen on hyvin yleinen metsävaltaisilla seuduilla.

    Töyhtötiainen on sinitiaisen kokoinen, päältä harmaanruskea ja alta vaaleampi tiainen, jonka päälaella sojottaa mustavalkoraitainen, suippo töyhtö. Uteliaan ja pirteästi hyörivän töyhtötiaisen huomaa useimmiten iloisesti tirrittävästä äänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Hömötiainen

    Peloton hömötiainen elää havu- ja sekametsissä.

    Hieman talitiaista pienempi, isopäinen hömötiainen on päältä ruskeanharmaa, alta vaalea. Posket ovat valkoiset, päälaki ja niska mustat. Hömötiaisen huomaa useimmiten surumielisesti viheltävästä laulusta ”tjyy-tjyy-tiyy-tiyy” ja käheästi sähisevästä varoitusäänestä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Pyrstötiainen

    Useimpina vuosina pyrstötiaiset talvehtivat pesimäseuduilla.

    Pyrstötiaisen palleromainen ruumis on tuskin sinitiaisen kokoluokkaa, mutta pyrstö huomiota herättävän pitkä (7–9 cm). Pää ja alapuoli ovat vitivalkoiset, ja selkä on musta. Hartioilla on punaruskeaa, kupeilla vaaleanpunertavaa. Nuorella poski ja niska ovat tummat.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Tikli

    Tikli on osittaismuuttaja.

    Talitiaista vähän pienempi tikli on korea ilmestys; siivellä on leveä keltainen juova ja päässä valkoista, punaista ja mustaa. Päältä lintu on kellanruskea, vatsasta valkoinen ja rinnasta oranssi. Nuoren rinta, kupeet ja selkä ovat viiruiset, pää harmaanvalkoinen. Laulu on särisevää visertelyä, johon sekoittuu näppäileviä ”did, diklit, dididlit…” -kutsuääniä.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Räkättirastas

    Räkättirastas on äärimmäisen yleinen koko Suomessa.

    Räkättirastaan selkä on punaruskea, pää ja pyrstö harmaat, vatsa valkoinen. Rinta ja kupeet ovat täplikkään kellertävät. Äänet ovat erilaista räksytystä; räkättirastas on hyvin äänekäs.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Fasaani

    Fasaani syö siemeniä, kasvinversoja ja pikkuötököitä.

    Fasaanin ruumis on kesykyyhkyn kokoluokkaa, mutta pyrstö poikkeuksellisen pitkä; koiraalla 35–45 cm ja naaraalla 20–25 cm. Koiras on suureksi osaksi kuparinpunainen, mutta siivillä ja hartioilla on mustaa, valkoista ja harmaata kirjailua. Posket ja heltat ovat kirkkaanpunaiset. Naaras on kauttaaltaan kellanruskea mustin täplin

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Kuusitiainen

    Kuusitiainen on yleinen Etelä-Suomessa.

    Kuusitiainen on vieläkin pienempi ja vilkkaampi kuin sinitiainen. Sillä on sinertävänharmaa selkä- ja likaisenvaalea vatsapuoli. Päälaki on musta, posket ja niskalaikku valkoiset.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Talitiainen

    Talitiainen on utelias ja kekseliäs etsiessään ravintoa.

    Talitiainen on suurin tiaisemme, varpusen kokoinen. Sillä on keltainen vatsa, musta päälaki ja valkoiset posket, vihreä selkä ja siniharmaat siivet. Musta vatsajuova on koiraalla leveä, naaraalla kapea.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Varpuspöllö

    Varpuspöllö elää samoilla seuduilla kesät talvet.

    Varpuspöllö on vain punatulkun kokoinen, mustarastasta pienempi, lyhytpyrstöinen pöllö. Yläpuoli on valkopilkkuisen ruskea, alapuoli tummajuovaisen vaalea. Silmät ovat pistävänkeltaiset. Koiraan soidinääni on punatulkun ääntä muistuttava vihellys ”pyy, pyy…”.

  • Kuka lintulaudallani ruokailee: Puukiipijä

    Puukiipijä liittyy syksyllä tiaisten talviparveen.

    Talitiaista vähän pienempi ja solakka puukiipijä on päältä valkopilkkuisen ruskea ja alta valkoinen. Sillä on pitkä ja ohut, kaareva nokka. Helpointa puukiipijä on tunnistaa liikkumistavasta: lintu kipuaa nykivästi puunrunkoa ylöspäin ja lennähtää kohta toisen puun tyvelle.

  • Avara luonto syksyllä 2017

    Avara luonto syksyllä 2017

    Avaran luonnon dokumentteja syksyllä 2017. YLE TV1 lauantaisin klo 18:45. (Uusinta sunnuntaisin klo 8:05)

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

  • Cityluonto: Kesäyö Korkeasaaressa

    Korkeasaari ei hiljene öisin.

    Sulkemisajan jälkeen Korkeasaareen laskeutuu raukea mekkala, kun eläimet innostuvat huutelemaan viereisiin aitauksiin. Pääsin heinäkuisena kesäyönä mukaan iltakierrokselle.

  • Cityluonto: Stadin rakkaimmat puut

    Helsinkiläiset rakastavat puita ja erityisesti puuvanhuksia.

    Helsinkiläiset rakastavat vanhoja puita. Niitä hoidetaan ja suojellaan vaikka ne sattuisivat kasvamaan ajokaistalla. Arboristin eli puunhoitajan tehtävänä on pitää puuvanhukset ja vetreät taimet hyvässä kunnossa. Merikadun ja Ehrensvärdinkadun kulmassa eteläisessä Helsingissä on lippusiimalla rajattu alue.

  • Cityluonto: Ovela kuin citykettu

    Kaupunkilaisketut asuvat jopa keskellä kaupunkia

    Joko bongasit cityketun? Repolaisen voi nähdä kesällä hämärän tullen jopa keskellä kaupunkia. Pesäkolonsa se pyrkii piilottamaan uteliailta, mutta joskus haju kavaltaa asuinpaikan. Helsingin Olympiastadionin kupeessa on vielä hiljaista kesäaamuna kello kuusi. Liikkeellä on harvakseltaan työmatkakävelijöitä ja pyöräilijöitä.

  • Cityluonto: Roskalintuja – onko niitä?

    Ovatko lokit, varikset ja pulut roskalintuja?

    Lokit, varikset ja pulut eivät ole suosituimpia kaupunkilintuja. Roskalinnuiksi haukuttua kolmikkoa yhdistää se, että ne viihtyvät ihmisen läheisyydessä. Ihmisten mielestä ne penkovat roskiksia, likaavat ympäristöä ulosteillaan ja meluavatkin vielä.

  • Cityluonto: Linnanmäen vesitornin villi metsä

    Linnanmäen vesitornissa kasvaa tiheä metsä.

    Tiesitkö, että Linnanmäen huvipuistossa on metsä, jossa kasvaa muun muassa mansikkaa? Pyöreä punatiilinen vesitorni on yksi Linnanmäen maamerkeistä. Sen huipulla on tiheä metsikkö, jossa linnut pesivät mielellään. Vesitornin vihreä katto hämäsi sota-aikana myös vihollista.

  • Cityluonto: Kaupunkilaisrotta viihtyy viemärissä

    Kaupunkilaisrotalle maistuu viemäreihin heitetty ruoka.

    Kaupunkilaisrotta on selviytyjä. Ravinnon perässä se on valmis kaivamaan, kiipeilemään ja uimaan. Puistojen lisäksi rotilla on maanalainen elämänsä vanhoissa viemäristöissä. Niinpä putkiasentaja voi toisinaan joutua nenäkkäin uteliaan rotan kanssa. Pääkaupunkiseudun rottakanta on suuri. Arviot rottien lukumäärästä vaihtelevat, mutta sadoissa tuhansissa liikutaan.

  • Cityluonto: Kakkaavat valkoposkihanhet

    Valkoposkihanhet ulostavat Helsingin puistot ja rannat.

    Valkoposkihanhi, tuo uljas arktisten alueiden lintu, ulostaa joka toinen minuutti. Lintuparvet käyskentelevät suurilla nurmialueilla ja jättävät ruohikkoon terveisensä. Miten hanhet saataisiin pysymään poissa ihmisten suosimilta virkistysalueilta? Aurinkoisella säällä Helsingin Arabianranta vilisee väkeä.

  • Cityluonto: Pieni ja pelottava punkki

    Punkki eli puutiainen on pieni ja pelottava eläin.

    Puutiainen eli punkki on monen mielestä Suomen pelottavin eläin. Suomessa elää 1 500 punkkilajia, joista kuitenkin vain pieni osa on kiinnostunut ihmisestä. Tutkijat kartoittavat parhaillaan, voiko punkkien esiintymistä ennustaa vuoden tai sääennusteiden mukaan. Vielä joku aika sitten lapsia peloteltiin, että rantalepikossa väijyy punkkeja.

  • Cityluonto: Petikaverina lutikka

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen.

    Lutikka on kutittava petikaveri ja ikävä matkatuliainen. Lutikkalöydöt ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla. Ihmisen verta ravinnokseen käyttävä tuholainen viihtyy erityisesti sängyssä, johon se jättää pieniä pilkkumaisia ulostejälkiä.

  • Cityluonto: Pistikö salakavala viemärihyttynen?

    Luonto tulee joskus liian lähelle kuten viemärihyttyset.

    Luonto tulee joskus liian lähelle eikä hyttysiltä välty pääkaupungin keskustassakaan. Salakavala viemärihyttynen on sitäpaitsi äänetön ja hyvä piiloutumaan.

  • Cityluonto: Kaupunkilainen, varo säätä!

    Kaupungeissa on varauduttava äkillisiin sääilmiöihin.

    Olitko paikalla, kun tulva peitti Kauppatorin? Muistatko ennätysison ketjukolarin Lahdentien lumimyräkässä? Näitkö uutiskuvat tuulen kaatamasta lentokoneesta Malmilla? Pääkaupungin on osattava varautua monenlaisiin äkillisiin sääilmiöihin.

  • Peltsin Lapissa etsitään aitoa lappilaista elämänmenoa

    Peltsin Lapin molemmat tuotantokaudet.

    Peltsin Lappi -ohjelmassa matkustetaan Lappiin ja selvitetään, mikä vie sinne aina uudestaan ja uudestaan. Lappilaisuuden ydintä etsiessä ohjelmassa tutustaan muun muassa kullankaivamiseen, kalastukseen sekä paikallisiin erikoisuuksiin ja tavalliseen elämään. Lämminhenkistä ja rauhallista ohjelmaa kuljettaa eteenpäin leppoisalla tyylillään Lapin ystävä ja eräjorma Mikko "Peltsi" Peltola. Ohjelman ensimmäinen tuotantokausi esitettiin Yle TV2-kanavalla syksyllä 2012. Toinen tuotantokausi koettiin ruuduilta vuotta myöhemmin.

  • Peltsin Lappi: TOP 3 maisemat

    Lapin maisemat ovat toinen toistaan hienompia

    Upeita maisemia voi ihailla muun muassa Pyhä-Nattasella, Pallasjärvellä ja Pitsusjärvellä.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Tunnista lintu - opas aloittelijoille

    Lintujen tunnistamisessa auttaa muutama perusasia.

    Lintuharrastus ja lintulajien opettelu kannattaa aloittaa silloin, kun lajeja on maastossa vähän. Talvella tarkoitukseen sopii mainiosti esimerkiksi talviruokintapaikka. Kevään edistyessä ja lajimäärän lisääntyessä määritystaitoja voi kartuttaa vähitellen. Yksi oleellinen asia määrityksessä on miettiä voiko kyseinen lintu esiintyä havaitussa ympäristössä havaittuun vuodenaikaan.

  • Miksi tarvitaan Miljoona linnunpönttöä?

    Miljoona linnunpönttöä -kampanja syntyi pesäkolopulasta.

    Suomen metsissä on kova pula koloista. Moni lintumme tarvitsee katettuja, suojattuja tiloja pesimiseen. Ilman pönttöä tai koloa lisääntyminen ei onnistu. Miljoona linnunpönttöä -kampanjalla lahjoitamme turvallisia pesäkoloja linnuille. Ja samalla lisää linnunlaulua ensi vuonna sata vuotta täyttävälle Suomellemme.

  • Tässäkö Suomen paras susiäänite?

    Luontomiehet tallensivat susilauman ulvonnan hyvin läheltä.

    Onni potkaisi Juha Laaksosta ja Riku Lumiaroa eräänä syyskuisena iltayönä Kuhmossa. Luontomiehet olivat äänistyspuuhissa, kun susilauma alkoi yhtäkkiä ulvoa aivan lähietäisyydellä. He saivat äänitettyä ulvonnan.