Hyppää pääsisältöön

Vanhempien motivaatio tärkeää lasten puheterapiassa

Puheterapia
Netta Pilkottu harjoittelee värejä puheterapeutti Tuire Tertsusen kanssa. Puheterapia Kuva: Yle/Jani Parkkari tuire tertsunen

Pojat ja monikieliset lapset kärsivät muita useammin puheongelmista.

Netta Pilkottu, 4 v, istuu lattialla ja katselee tarkkaavaisesti puheterapeutti Tuire Tertsusen huulia. Tertsunen painaa etusormensa suunsa eteen ja poksauttaa p-kirjaimen ponnekkaasti.

- Pa-pu-kai-ja. Papukaija! Netta toistaa innoissaan.

Kohta esiin kaivetaan värikkäät sananselityskortit ja harjoitellaan lisää. Netta pelaa korttia yhdessä äitinsä Maarit Pilkotun kanssa.

- Lasten kanssa puhetta treenataan aina leikin kautta. Vanhemmat ovat usein mukana. Kun he näkevät harjoitukset, niitä on helpompi tehdä sitten kotonakin, Tertsunen kertoo.

Etelä-Espoossa lasten puheterapian on keskitetty Kuitinmäen palvelupisteeseen. Ovista kulkee päivittäin sisään nelisenkymmentä pientä potilasta. Netta ei ole kuitenkaan tyypillinen Tertsusen asiakas.

- Eniten meillä käy pikkupoikia, jotka eivät puhu tai sitten puhuvat epäselvästi.

Alle kouluikäisten keskuudessa puheen kehityshäiriöt ovat kasaantuneet voimakkaasti pojille. Suomessa noin 80 prosenttia hoidettavista asiakkaista on poikia. Syytä ilmiölle ei täysin tunneta.

Yhtenä selityksen on esitetty poikien hitaampaa kielellistä kypsymistä. Näkemystä puoltaa se, että ero kaventuu lasten kasvaessa. Osa tutkijoista taas katsoo, että jokin perinnöllinen tekijä saattaa mahdollisesti vaikuttaa vain poikien keskuudessa. Käytännön puheterapiassa ongelmien pohjimmaista selitystä ei tarvitse löytää.

- Kieliongelmien taustalla on varmasti myös biologisia tekijöitä. Täällä kuitenkin keskitytään havaitun ongelman ratkaisemiseen, Tertsunen kiteyttää.

Ongelmia joka viidennellä

Puheen kehitys viivästyy noin viidenneksellä kaikista lapsista. Jonkinasteinen kielellinen erityisvaikeus todetaan noin seitsemällä prosentilla lapsista. Tällä diagnoosilla tarkoitetaan laaja-alaisia ongelmia puheen tuotannossa ja ymmärtämisessä. Lapsi ei välttämättä puhu, ei taivuta sanoja, ei ymmärrä sanojen merkitystä.

Jonkinasteinen kielellinen erityisvaikeus todetaan noin seitsemällä prosentilla lapsista.

Ongelmat äänteiden kanssa ovat erityisvaikeuksia yleisempiä. Suomen kielessä erityisesti r ja s tuottavat hankaluuksia. Osa äännevirheistä paranee kuitenkin ajan myötä itsestään. Esimerkiksi ällänä ääntyvä ärrä ei ole välttämättä suuri ongelma, sillä kummatkin äänteet syntyvät suussa samassa kohdassa. Sen sijaan kurkussa ääntyvä ärrä vaatii useimmiten hoitoa.

Nykytiedon mukaan kielelliset häiriöt johtuvat ympäristön ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Saman perheen ja suvun lapset kärsivät usein samanlaisista ongelmista. Pilkotun perheen neljästä lapsesta kolme on käynyt vuosien varrella Tertsusen vastaanotolla.

- Minulla ja miehelläni ei ole ollut puhevaikeuksia lapsuudessa, mutta lapsilla on ollut vähän hankalampaa. Onneksi terapia on ollut tehokasta, eikä mitään pysyviä ongelmia ole jäänyt kenellekään, Maarit Pilkottu sanoo.

Koko perhe mukaan

Puheongelmat havaitaan Suomessa varhain. Lapsi saa yleensä neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka arvioi hoidon tarpeen. Takavuosina kielellisiä ongelmia hoidettiin yksilökeskeisesti. Nykyään huomio on siirtynyt lapsen koko kasvuympäristöön.

- Joskus vanhemmat saattavat tulla vastaanotolle sellaisella korjatkaa tuo vika –asenteella. Puheterapia ei kuitenkaan toimi niin, että ongelma hoidetaan vain täällä käymällä. Asioita pitää harjoitella kotona ja vanhempien täytyy olla treenaamiseen motivoituneita, Tertsunen sanoo.

Kotona tehtävä työ voi olla esimerkiksi erilaisia äänneharjoituksia tai pelejä. Pilkotun perheessä ässän vivahteita harjoitellaan milloin missäkin.

- Äänteitä voidaan harjoitella vaikka autossa kauppareissulla. Tärkeää on, että treenaaminen on suhteellisen säännöllistä ja jotenkin hauskaa. Peli on usein hyvä konsti, sillä muuten harjoittelu menee helposti pelleilyksi, Maarit Pilkottu sanoo.

Tärkeää on, että treenaaminen on suhteellisen säännöllistä ja jotenkin hauskaa.

Puheterapiassa vanhempia myös kannustetaan miettimään uudella tavalla perheen rutiineja.

- Satuja voi lukea vähän enemmän keskustelevampaan tyyliin, jos lapsella on vaikeuksia puheen tuottamisessa. Vanhempi voi kommentoida ja kysellä lapselta tarinan tapahtumista, Tertsunen antaa esimerkin.

Matkapuhelimiin liimaantuneet vanhemmat ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua puheterapeuttien keskuudessa. Uutisotsikoiden mukaan puhumattomat lapset ovat seurausta sosiaaliseen mediaan uppoutuneista vanhemmista, jotka laiminlyövät lapsensa. Mitään näin suoraa yhteyttä ei ole kuitenkaan tutkimuksissa todettu.

Jotta lapsen kielen kehitys häiriintyisi, vuorovaikutusta täytyisi olla todella vähän. Tertsunen ei ole työssään kohdannut tällaista ”kännykkäongelmaa”.

- Tottakai on parempi, mitä enemmän lapselle puhutaan. Se on sitten toinen juttu, johtuvatko lapsen puheongelmat vanhempien kännykän käytöstä. Itse en siihen usko.

Vieraskieliset lapset työllistävät

Suuremmissa kaupungeissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat lapset muodostavat nykyään merkittävän osan puheterapeuttien asiakaskunnasta. Espoossa Tertsusen asiakkaista noin kolmannes puhuu suomea toisena kielenään.

Tilastollisesti vieraskieliset lapset ovat reilusti yliedustettuja puheterapiassa. Ilmiölle on kaksi mahdollista selitystä. Usein monikieliset perheet tarvitsevat muita enemmän tukea. Toisaalta on myös mahdollista, että puheongelmia havaitaan siellä, missä niitä ei todellisuudessa ole.

Vieraskieliset lapset eivät yleensä ohjaudu puheterapiaan äännevirheiden tai puheen epäselvyyden vuoksi.

Perheen ja lasten monikielisyys laittaa hoitohenkilökunnan ammattitaidon koetukselle. Puheterapeutin pitää pystyä päättelemään, onko monikielisellä lapsella kaikkia kieliä koskeva yleinen puheen kehityksen häiriö vai ainoastaan vaikeuksia uuden kielen – suomen - oppimisessa. Tämä ei ole aina helppoa.

- Lapsen oman äidinkielen hallintaa on monesti vaikea arvioida, kun ei ole yhteistä kieltä. Käytämme paljon tulkkeja ja sitten tietysti yritetään kysyä vanhemmilta, miten hyvin lapsi kommunikoi kotona, Tertsunen kertoo.

Lapsi omaksuu kielen pintatasolla muutamassa vuodessa, syvätasolla aivojen muutos vie pidempään.

- Vieraskielisen lapsen kanssa ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan vuosiksi, että lähtisikö se kieli nyt kumminkin siitä kehittymään. Kyllä ongelmiin on puututtava, jos niitä havaitaan.

Monikielisessä perheessä puheongelmat eivät ole aivan samanlaisia kuin vain suomea puhuvassa perheessä.

- Vieraskieliset lapset eivät yleensä ohjaudu puheterapiaan äännevirheiden tai puheen epäselvyyden vuoksi. Jos ongelmia on, ne liittyvät enemmän kielelliseen tuottamiseen ja ymmärtämiseen kuin äänteiden tuottoon, Tertsunen sanoo.

Netta Pilkotun puheterapia Espoon Kuitinmäessä on kohta päättymäisillään. Enää Tertsusen ja Maarit-äidin pitäisi päätellä, mitä sananselityskorttia tyttö pitää kädessään.

Vihjekin on tulossa.

- Se on ruokaa. Hyvää ruokaa, Netta sanoo ja lipoo huuliaan.

Artikkelia varten haastateltu myös professori Sari Kunnaria, yliopisto-opettaja Alisa Ikosta, Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja Susanna Ruuthia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus