Hyppää pääsisältöön

Vanhempien motivaatio tärkeää lasten puheterapiassa

Puheterapia
Netta Pilkottu harjoittelee värejä puheterapeutti Tuire Tertsusen kanssa. Puheterapia Kuva: Yle/Jani Parkkari tuire tertsunen

Pojat ja monikieliset lapset kärsivät muita useammin puheongelmista.

Netta Pilkottu, 4 v, istuu lattialla ja katselee tarkkaavaisesti puheterapeutti Tuire Tertsusen huulia. Tertsunen painaa etusormensa suunsa eteen ja poksauttaa p-kirjaimen ponnekkaasti.

- Pa-pu-kai-ja. Papukaija! Netta toistaa innoissaan.

Kohta esiin kaivetaan värikkäät sananselityskortit ja harjoitellaan lisää. Netta pelaa korttia yhdessä äitinsä Maarit Pilkotun kanssa.

- Lasten kanssa puhetta treenataan aina leikin kautta. Vanhemmat ovat usein mukana. Kun he näkevät harjoitukset, niitä on helpompi tehdä sitten kotonakin, Tertsunen kertoo.

Etelä-Espoossa lasten puheterapian on keskitetty Kuitinmäen palvelupisteeseen. Ovista kulkee päivittäin sisään nelisenkymmentä pientä potilasta. Netta ei ole kuitenkaan tyypillinen Tertsusen asiakas.

- Eniten meillä käy pikkupoikia, jotka eivät puhu tai sitten puhuvat epäselvästi.

Alle kouluikäisten keskuudessa puheen kehityshäiriöt ovat kasaantuneet voimakkaasti pojille. Suomessa noin 80 prosenttia hoidettavista asiakkaista on poikia. Syytä ilmiölle ei täysin tunneta.

Yhtenä selityksen on esitetty poikien hitaampaa kielellistä kypsymistä. Näkemystä puoltaa se, että ero kaventuu lasten kasvaessa. Osa tutkijoista taas katsoo, että jokin perinnöllinen tekijä saattaa mahdollisesti vaikuttaa vain poikien keskuudessa. Käytännön puheterapiassa ongelmien pohjimmaista selitystä ei tarvitse löytää.

- Kieliongelmien taustalla on varmasti myös biologisia tekijöitä. Täällä kuitenkin keskitytään havaitun ongelman ratkaisemiseen, Tertsunen kiteyttää.

Ongelmia joka viidennellä

Puheen kehitys viivästyy noin viidenneksellä kaikista lapsista. Jonkinasteinen kielellinen erityisvaikeus todetaan noin seitsemällä prosentilla lapsista. Tällä diagnoosilla tarkoitetaan laaja-alaisia ongelmia puheen tuotannossa ja ymmärtämisessä. Lapsi ei välttämättä puhu, ei taivuta sanoja, ei ymmärrä sanojen merkitystä.

Jonkinasteinen kielellinen erityisvaikeus todetaan noin seitsemällä prosentilla lapsista.

Ongelmat äänteiden kanssa ovat erityisvaikeuksia yleisempiä. Suomen kielessä erityisesti r ja s tuottavat hankaluuksia. Osa äännevirheistä paranee kuitenkin ajan myötä itsestään. Esimerkiksi ällänä ääntyvä ärrä ei ole välttämättä suuri ongelma, sillä kummatkin äänteet syntyvät suussa samassa kohdassa. Sen sijaan kurkussa ääntyvä ärrä vaatii useimmiten hoitoa.

Nykytiedon mukaan kielelliset häiriöt johtuvat ympäristön ja perintötekijöiden yhteisvaikutuksesta. Saman perheen ja suvun lapset kärsivät usein samanlaisista ongelmista. Pilkotun perheen neljästä lapsesta kolme on käynyt vuosien varrella Tertsusen vastaanotolla.

- Minulla ja miehelläni ei ole ollut puhevaikeuksia lapsuudessa, mutta lapsilla on ollut vähän hankalampaa. Onneksi terapia on ollut tehokasta, eikä mitään pysyviä ongelmia ole jäänyt kenellekään, Maarit Pilkottu sanoo.

Koko perhe mukaan

Puheongelmat havaitaan Suomessa varhain. Lapsi saa yleensä neuvolasta lähetteen puheterapeutille, joka arvioi hoidon tarpeen. Takavuosina kielellisiä ongelmia hoidettiin yksilökeskeisesti. Nykyään huomio on siirtynyt lapsen koko kasvuympäristöön.

- Joskus vanhemmat saattavat tulla vastaanotolle sellaisella korjatkaa tuo vika –asenteella. Puheterapia ei kuitenkaan toimi niin, että ongelma hoidetaan vain täällä käymällä. Asioita pitää harjoitella kotona ja vanhempien täytyy olla treenaamiseen motivoituneita, Tertsunen sanoo.

Kotona tehtävä työ voi olla esimerkiksi erilaisia äänneharjoituksia tai pelejä. Pilkotun perheessä ässän vivahteita harjoitellaan milloin missäkin.

- Äänteitä voidaan harjoitella vaikka autossa kauppareissulla. Tärkeää on, että treenaaminen on suhteellisen säännöllistä ja jotenkin hauskaa. Peli on usein hyvä konsti, sillä muuten harjoittelu menee helposti pelleilyksi, Maarit Pilkottu sanoo.

Tärkeää on, että treenaaminen on suhteellisen säännöllistä ja jotenkin hauskaa.

Puheterapiassa vanhempia myös kannustetaan miettimään uudella tavalla perheen rutiineja.

- Satuja voi lukea vähän enemmän keskustelevampaan tyyliin, jos lapsella on vaikeuksia puheen tuottamisessa. Vanhempi voi kommentoida ja kysellä lapselta tarinan tapahtumista, Tertsunen antaa esimerkin.

Matkapuhelimiin liimaantuneet vanhemmat ovat viime aikoina herättäneet paljon keskustelua puheterapeuttien keskuudessa. Uutisotsikoiden mukaan puhumattomat lapset ovat seurausta sosiaaliseen mediaan uppoutuneista vanhemmista, jotka laiminlyövät lapsensa. Mitään näin suoraa yhteyttä ei ole kuitenkaan tutkimuksissa todettu.

Jotta lapsen kielen kehitys häiriintyisi, vuorovaikutusta täytyisi olla todella vähän. Tertsunen ei ole työssään kohdannut tällaista ”kännykkäongelmaa”.

- Tottakai on parempi, mitä enemmän lapselle puhutaan. Se on sitten toinen juttu, johtuvatko lapsen puheongelmat vanhempien kännykän käytöstä. Itse en siihen usko.

Vieraskieliset lapset työllistävät

Suuremmissa kaupungeissa muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvat lapset muodostavat nykyään merkittävän osan puheterapeuttien asiakaskunnasta. Espoossa Tertsusen asiakkaista noin kolmannes puhuu suomea toisena kielenään.

Tilastollisesti vieraskieliset lapset ovat reilusti yliedustettuja puheterapiassa. Ilmiölle on kaksi mahdollista selitystä. Usein monikieliset perheet tarvitsevat muita enemmän tukea. Toisaalta on myös mahdollista, että puheongelmia havaitaan siellä, missä niitä ei todellisuudessa ole.

Vieraskieliset lapset eivät yleensä ohjaudu puheterapiaan äännevirheiden tai puheen epäselvyyden vuoksi.

Perheen ja lasten monikielisyys laittaa hoitohenkilökunnan ammattitaidon koetukselle. Puheterapeutin pitää pystyä päättelemään, onko monikielisellä lapsella kaikkia kieliä koskeva yleinen puheen kehityksen häiriö vai ainoastaan vaikeuksia uuden kielen – suomen - oppimisessa. Tämä ei ole aina helppoa.

- Lapsen oman äidinkielen hallintaa on monesti vaikea arvioida, kun ei ole yhteistä kieltä. Käytämme paljon tulkkeja ja sitten tietysti yritetään kysyä vanhemmilta, miten hyvin lapsi kommunikoi kotona, Tertsunen kertoo.

Lapsi omaksuu kielen pintatasolla muutamassa vuodessa, syvätasolla aivojen muutos vie pidempään.

- Vieraskielisen lapsen kanssa ei voi kuitenkaan jäädä odottamaan vuosiksi, että lähtisikö se kieli nyt kumminkin siitä kehittymään. Kyllä ongelmiin on puututtava, jos niitä havaitaan.

Monikielisessä perheessä puheongelmat eivät ole aivan samanlaisia kuin vain suomea puhuvassa perheessä.

- Vieraskieliset lapset eivät yleensä ohjaudu puheterapiaan äännevirheiden tai puheen epäselvyyden vuoksi. Jos ongelmia on, ne liittyvät enemmän kielelliseen tuottamiseen ja ymmärtämiseen kuin äänteiden tuottoon, Tertsunen sanoo.

Netta Pilkotun puheterapia Espoon Kuitinmäessä on kohta päättymäisillään. Enää Tertsusen ja Maarit-äidin pitäisi päätellä, mitä sananselityskorttia tyttö pitää kädessään.

Vihjekin on tulossa.

- Se on ruokaa. Hyvää ruokaa, Netta sanoo ja lipoo huuliaan.

Artikkelia varten haastateltu myös professori Sari Kunnaria, yliopisto-opettaja Alisa Ikosta, Puheterapeuttiliiton puheenjohtaja Susanna Ruuthia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.