Integroikaa itsenne - Saksa maahanmuuttomaana

Sosiologi Annette Treibel on kuohuttanut Saksan maahanmuuttokeskustelua uutuuskirjallaan Integroikaa itsenne. Treibel vaatii integraation ja kotouttamisen ulottamista maahanmuuttajista myös kantasaksalaiseen väestöön.
Saksa on edelleen vastantahtoinen maahanmuuttomaa. Saksalaisilta puuttuu riittävä itsetietoisuus sopeutua tasavertaisesti maahanmuuttajien kanssa, sanoo Treibel.
Koulutetut ja ammatissa menestyvät maahanmuuttajat murtavat nyt vanhoja hierarkisia rakenteita Saksassa.

Saksaan saapuu tänä vuonna jopa puolitoista miljoonaa pakolaista. Joka toinen heistä tulee Syyriasta. Muita suuria lähtömaita ovat Afganistan, Albania, Irak ja Kosovo.
Määrä ei ole vielä järkyttävän suuri, koska Saksaan ja Saksasta muuttaa normaalistikin joka vuosi satoja tuhansia ihmisiä. Esimerkiksi 1990 – luvun alkuvuosina saapui Saksaan 1,3 miljoonaa maahanmuuttajaa entisistä sosialistimaista.
Saksa ei kuitenkaan ole koskaan virallisesti tunnustanut olevansa maahanmuuttomaa
eikä maassa ole säädetty maahanmuuttolakia.

ruskeatukkainen nainen hymyilee vienosti annette treibel

"Saksan tilannetta voidaan vähän yksinkertaistaen kuvata niin, että olemme viime vuosikymmenet olleet vastentahtoinen maahanmuuttomaa.
Saksa on maa joka vain sietää maahanmuuttoa.
Minun mielestäni pakolaisten viimeaikaisen saapumisen yhteydessä on tullut korkea aika tarkastella siirtolaisuutta vielä uudelleen. Enää ei voida elää vain menneiden vuosikymmenien käytäntöjen varassa. Ei, nyt täytyy hylätä entinen alistumisen henki. On uuden, itsetietoisen maahanmuuttopolitiikan aika.

Saksa ei ole selkeästi julistautunut maahanmuuttomaaksi. Olemme kuitenkin ottaneet käyttöön runsaasti maahanmuuttopolitiikan välineitä. Saksassa on paljon lakeja, joilla säädellään ulkomaalaisia, siirtolaisia ja siis maahanmuuttoa koskevia asioita. On lakeja, jotka koskevat ulkomaalaisten tutkintojen hyväksymistä. Saksassa ei kuitenkaan ole laajaa yhteiskunnallista hyväksyntää sille tosiseikalle, että meistä on tullut maahanmuuttomaa."

Millä tavalla Saksa poikkeaa maahanmuuttomaana esimerkiksi Yhdysvalloista?

"Yhdysvaltalaisessa itseymmärryksessä on laaja yhteiskunnallinen perusta sille, että
maata ei nykymuodossaan voisi edes ajatella ilman maahanmuuttoa. Näin on ollut vuosikymmeniä ja vuosisatoja. Yhdysvaltain väestön kokoonpano on syntynyt vuosisatoja kestäneen maahanmuuttoliikkeen tuloksena. Jätän nyt huomiotta alkuperäiskansan intiaanien murhaamisen ja orjina maahan pakolla maahan tuodut ihmiset.
Kansalaisten keskuudessa ei ole minkäänlaista erimielisyyttä siitä, etteikö Yhdysvallat olisi maahanmuuttomaa. Tämän päivän amerikkalaiset ovat alun perin saksalaisten, skandinaavien, italialaisten ja niin edelleen, maahanmuuttajien jälkeläisiä.

Meillä Saksassa on jotenkin ihastuttavaa että huolimatta vuosikymmeniä jatkuneesta maahanmuutosta lyövät tunteet silti yhä korkealle. En olisi ikinä uskonut että aiheuttaisin niin rajun kiihtymyksen, kun totean kirjassani Saksan olevan aivan selkeästi maahanmuuttajamaa. Meillä tutkimuksen piirissä ei asia ole ollut 30 – 40 vuoteen enää minkäänlaisen kiistan arvoinen."

Mistä tämä tunteikas reaktio on peräisin?

"Tunteen palo kohdistuu sitä vastaan, että Saksa on muuttunut ja saksalaiset näyttävät tänään erilaisilta kuin ennen. Saksalaisilla voi olla tummempi ihonväri. Heillä voi olla sellaisia nimiä kuten Boateng tai Schimanski tai Özel. Monille aiheuttaa suurta huolta ja ärtymystä se että nämä erilaiset ihmiset ovat tämän päivän saksalaisia.
Suurella osalla väestöstä on edelleen sellainen mielikuva, että maahanmuutto on ohimenevä tilanne. Että nämä ihmiset palaavat jälleen alkuperämaihinsa. Mikä usein on vain heidän vanhempiensa tai isovanhempiensa tai näiden vanhempien kotimaa."

Voitteko vielä täsmentää, mikä vahasaksalaisia tässä maahanmuuttoasiassa tarkkaan ottaen niin kuohuttaa?

"He vastustavat sitä, että saksalaiseksi voi myös tulla. Ja että Saksa on maahanmuuttomaa.
Amerikkalaiseksi tullaan. Ihmiset identifioituvat amerikkalaiseksi kutakuinkin riippumatta siitä miltä he näyttävät. Tämä on tietoisuuden tila, mihin monet saksalaiset eivät ole vielä tottuneet. Voin hyvin ymmärtää tämän tilanteen, joka kertoo siitä, että poliittiset johtajat ovat vuosikymmenien ajan julkisesti kiistäneet maahanmuuton. Totta kai politiikan ja talouden johtopaikoilla on uusi tilanne nähty, eivät he sentään sokeita ole. Mutta asia on vain kiistetty. Ja kansalaiset kantavat tätä vuosikymmeniä jatkunutta kieltämistä mielessään: ei me emme halua olla maahanmuuttomaa emmekä siis ole sellainen.
Vanhasaksalaiset lähtevät oletuksesta, että saksalaisuus on eräänlainen perusolemus.
Olla saksalainen - aina 50 sukupolven takaa.
Heidän mielestään saksalaiseksi ei vaan voi tulla. Sitä joko on saksalainen. Tai ei ole.
Kuulen jatkuvasti lausuntoja kuten ”kerran turkkilainen, aina turkkilainen”.
Niissä todetaan kyllä, että henkilö on hankkinut itselleen saksalaisen passin, mutta todellisuudessa se kuitenkin torjutaan.

Ihmiset kohtaavat maahanmuuttajia arkipäivässään vaikka kuinka paljon. He oppivat käyttämään ihmisten uusia nimiä. Eli miten kirjoitan kuuluisan jalkapalloilijan Jérôme Boatheng'in nimen. Me sopeudumme. Mutta oman itseluottamuksen tasolla on vielä paljon tekemistä.
Saksan virallinen politiikka ei ole vielä koskaan asettunut uuteen maahanmuuttoasentoon. Päätöksentekijät ovat aina vain katsoneet millaiset ovat työmarkkinoiden ajankohtaiset vaatimukset. He ovat toimineet lyhyellä tähtäimellä pisteittäin.

Saksassa ei vielä tähän päivään mennessä ole maahanmuuttolakia. Laki olisi pitänyt olla olemassa - juuri tämän korostamani itsetietoisuuden ja symbolisen merkityksensä vuoksi – jo kauan aikaa sitten. Maahanmuuttolaki on tärkeää ei vain talouden kannalta, vaan myös kirkolle, ammattiliitoille ja kansalaisyhteiskunnallisille instituutioille: miten me näemme Saksan. Millainen esikuva meillä on maahanmuuttoyhteiskunnan perusteista.
Vallitseva häpeällinen, vastentahtoinen puolivalmis maahanmuuttopoliittinen käsitesotku on menneen talven lumia. Tämän käsittäminen täytyy saada nyt yhteiskunnallisen työjärjestyksen kärkipäähän."

Mitä tarkoitatte sanomalla että integraatio on myös vanhojen saksalaisten projekti?
Eikä siis ainoastaan maahanmuuttajia koskeva hanke.

"Tämän ymmärtämiseksi on kannattaa katsoa mitä integraation käsitteellä tarkoitetaan. Se koskee siirtolaisuutta, siirtolaisia, maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia.

Ja ”niiden” tulisi sopeutua. ”Niiden” pitäisi tulla periaatteessa samanlaisiksi kuin ”me”
olemme. Tämä on siis vain yksi osa integraation ymmärryksestä.
Asiassa on olemassa myös toinen puoli. Se on meille tuttu Euroopan unionia ja EU-integraatiota koskevasta keskustelusta. Siinä integraatio ei tarkoita missään tapauksessa,
että yhden pitäisi sopeutua ja tulla samanlaiseksi kuin jokin toinen.
EU:n puitteissa integraatiolla tarkoitetaan kokonaista yhteiskunnallista näkemystä.
Mikä vastaa yhtenäisyyden ja yhteenkuuluvuuden ajatusta.
Asettua rinnakkain ja pitää yhtä. Siis itsen ymmärtäminen osana suurempaa kokonaisuutta.

Tämä itseymmärrys on ulkomaalaiskeskustelussa kiinnostavalla tavalla kadonnut kokonaan.
Enkä usko, että kyse on lainkaan sattumasta. Koska kokonaiskuvan puuttuminen automaattisesti tarkoittaa, ettemme keskustele ”niistä toisista”, vaan ainoastaan ”meistä” itsestämme. Kuin ”me” olisimme ”me kaikki”. Millainen on tämän päivän Saksa, miltä Saksa näyttää, miten ymmärrämme itsemme ja kuka lisäksi kuuluu tänne?
Ja sellaisia ihmisiä, jotka eivät lainkaan pidä integraation ajatuksesta kehotan tutustumaan toisenlaisiin kategorioihin, kuten paikallisasukkaan käsitteeseen.

Kuka siis lasketaan Saksassa paikalliseksi asukkaaksi? Miltä tällainen henkilö näyttää?
Tänä päivänä näyttää siltä, että paikallisia asukkaita ovat ihmiset, jotka ovat sopeutuneet elämään vallitsevissa olosuhteissa. Oli kyse sitten kaupunginosasta, liittovaltiosta tai jostain maasta yleensäkin. Ja tässä on se juttu mikä aiheuttaa niin suurta ärtymystä.

Maahanmuuttajia kohtaan tunnettu kaunaisuus ei siis johdukaan siitä, että he eivät ole tulleet samanlaisiksi kuin me. Kaunaa aiheutuu koska monet ovat todellisuudessa tulleet sellaisiksi kuin me olemme. Että integraatio on tapahtunut. Ja että nyt meidän kaikkien asia on integroituminen tähän uuteen yhteiskunnalliseen perustilanteeseen. Ja tässä käsite ”me” ymmärretään koskemaan meitä kaikkia, jotka elämme maahanmuuttomaassa.
Vain tätä kautta on mahdollista selvittää, miksi toisen ja kolmannen polven siirtolaisten täytyy aina uudelleen vastata kysymyksiin, kuten ”Tepäs puhutte hyvää Saksaa! Mistä olette oikeastaan kotoisin?” ja ”Milloin te sitten palaatte takaisin?”.

Tästä asiasta on tiedepiireissä kirjoitettu hyllykaupalla kirjallisuutta. Joukkoviestinnässä aihe on ollut esillä vaikka kuinka paljon.
Niitä ihmisiä, jotka joutuvat tämän kyselyn kohteeksi se harmittaa eivätkä he
enää halua kuunnella sitä. Sen sijaan he haluavat kuulua tänne, missä he nyt ovat.
Mutta tänne kuulumisen oikeus kielletään heiltä.

Ja sen vuoksi minä sanon saksalaisille: te saatte edelleen puhua ”niiden” maahanmuuttajien integraatiosta . Mutta te saatte luvan myös kysyä itseltänne, oletteko tottuneet ajatukseen ja sopeutuneet tilanteeseen tai pidättekö peräti positiivisena, että myös henkilöt nimeltä Boateng tai Schimanski osallistuvat Saksassa päätöksentekoon."

Saksassa ovat ulkomaalaisvastaiset liikkeet lisänneet kannatustaan pakolaiskriisin kärjistyessä. Saksin osavaltiossa Dresdenissä kokoontuvat Pegida-liikkeen kannattajat monituhantisena joukkona joka maanantai kovaääniseen mielenosoitukseen.
Pegidan pääkohde on länsimaiden suojelu väitettyä islamistumista vastaan.
Saksan puoluekartalla on näkyvästi noussut esiin ”Vaihtoehto Saksalle” ”Alternative für Deutschland, AfD – niminen puolue.
Annette Treibelin mielestä kyse ei ole vain tavallisesta vieraudella pelottelusta. Ulkomaalaisvihamielisyyden taustalla ovat muuttuneet hierarkiset rakenteet saksalaisessa yhteikunnassa.

"Keskeinen pointti on että monet kantasaksalaiset pitävät epämiellyttävänä kun täällä on ihmisiä, joita he eivät koe klassisesti saksalaisiksi. Ärtymystä herättää kun he kuitenkin käyttäytyvät samalla tavalla kuin vanhasaksalaiset. Nämä ihmiset ovat hyvin kouluttautuneita ja he ovat menestyneet ammatillisesti hyvin.
Myös Dresdenissä asuvan vanhasaksalaisen täytyy tottua ajatukseen, että sairaalassa häntä hoitaa iranilaissyntyinen lääkäri.
On tapahtunut huomattava hierarkinen murros, jota tarkastellaan julkisuudessa aika vähän. Tässä löytyy muutamakin tabu murrettavaksi.
Keskustellaan kyllä ulkomaalaistaustaisista henkilöistä, jotka lajittelevat jätteitä. He tekevät niitä töitä, mitä saksalaiset itse eivät halua tehdä, kuten parsan poiminta.
Nämä ovat tyypillisesti epämiellyttäviä, raskaita ja arvostukseltaan huonoja töitä.

Ne ovat hyviä ulkomaalaisille, eikä vain. Ja on hyvä, että maahanmuuttajat hoitavat nämä hommat. Mutta kaikkein suurimman järkytyksen Pegida-liikkeen kannattajille aiheuttaa, kun nyt onkin olemassa jotain sellaista kuin maahanmuuttajien keskiluokka. Ja kun ulkomaalaistaustaiset ihmiset esiintyvät kabaré-humoristeina ja hoitavat leikkaussalissa saksalaisen potilaita. Heistä on tullut opettajia ja että he toimivat johtajina monissa sekä pienissä että suurissa yrityksissä.
Ei olekaan enää vanhasaksalaisten etuoikeus miehittää keski- ja ylemmän tason työpaikkoja.

Minä luulen, että tässä on se todellinen pääasia. Ja tästä näkee, että Saksa on jo vuosikymmenien etäisyydellä niistä ajoista kun entiset vierastyöläiset tekivät likaiset työt, mitkä eivät kantasaksalaisille kelvanneet.
Lukuisat maahanmuuttajataustaiset ihmiset ovat integroituneet hyvällä menestyksellä. Ja tämä hierarkian muutos aiheuttaa kaunaa ja ärsyttää monia vanhasaksalaisia."

Onko muita väestöryhmiä, joilla on paljon menetettävää, kun saapuvien pakolaistenkin joukossa hyvin koulutettuja ryhmiä?
Näin on väestötieteilijöiden mukaan mm. syyrialaisten kanssa asian laita.

"Me sosiologit kutsumme sitä kulttuuriseksi pääomaksi. Kun nyt katson Saksaan saapuvia syyrialaisia, niin siellä on joukossa runsaasti väkeä, joilla on yliopisto- ja korkeakouluopintoja takanaan. Näin heillä on jo koulutustaustaa, joka valtaosalta vanhasaksalailta puuttuu.
Tästä seuraa ärtymystä ja kilpailutilanne. Huoli koskee edullisten vuokra-asuntojen ja työpaikkojen riittävyyttä.
Nyt eletään yhdistyneen Euroopan ja globaalin talouden maailmassa. Kun ajattelen vaikka keskisuuria saksalaisia yrityksiä, niin ne tarvitsevat yhä enemmän kansainvälisesti toimintakykyistä henkilöstöä edustaakseen itseään maailmanmarkkinoilla.

Silloin voi hyvinkin olla, että syyrialainen henkilö, vaikka hän ei vielä erityisen hyvää saksaa osaisikaan vaan puhuu hyvää englantia, on työpaikkoja täytettäessä vanhasaksalaisiin hakijoihin nähden askeleen edellä.
Siirtolaistausta voi hyvinkin olla erinomainen voimavara. Minulla on usein saksalaisia opiskelijoita, jotka sanovat, että oikeastaan osaan kunnolla vain saksaa. Ja hänen vieressään istuu toinen opiskelija, joka taitaa myös sujuvaa turkin kieltä, arabiaa tai italiaa. Monikielisyys on tietyssä työmarkkinasegmentissä ihan varmasti eduksi. Eikä suinkaan enää sellainen seikka, jonka johdosta joutuu syrjinnän kohteeksi.
Tämä on sitä mitä tarkoitan uusilla hierarkioilla.

Toisin sanoen, se että on mies ja valkoinen ja jossakin määrin koulutettu ei yllättäen enää riitäkään. Voi olla, että turkkilaisen maahanmuuttajaperheen naispuolinen jälkikasvu ajaa työmarkkinoilla ohitse. Se aika, kun työpaikat periytyivät vain vanhasaksalaisille on jo ohitse."

Suhtautuminen ulkomaalaisiin jakaa Saksaa myös voimakkaasti entisen
itä – länsi linjan mukaisesti.

"Hyvin monelle itäisen Saksan osavaltioiden-, siis entisen DDR:n asukkaalle on turhautumisen lähde nyt siinä, että he eivät kuulu päättäjien tai valtarakenteen yläryhmään. He eivät itse ole kunnolla päässeen mukaan uuteen Saksaan.
Ja nyt on maahanmuuttajia, jotka ovat saavuttanet tai peräti ohittaneet heidät yhteiskuntaan sopeutumisessa.
Tutkimusten mukaan intohimoisimmat Pegida-kannattajat ovat vanhasaksalaista alkuperää olevia, vanhempia miehiä. Eivät he välttämättä ole ihmisiä, jotka elävät niukoissa olosuhteissa. Ongelma on siinä, että he eivät ole saaneet jalansija pysyäkseen muutoksen mukana. Tämä ei tule integraatiotutkimuksessa riittävästi esiin. Saksa on muuttunut todella merkittävästi.

Olen lukenut esimerkiksi miten oikeistopopulistisen AfD-puolueen thüringeniläinen johtohahmo Björn Höcke sanoo, että monet meistä ovat lännessä töissä, Stuttgartissa, Frankfurtissa, Mannheimissa ja Kölnissä. Me tunnemme lännen olosuhteet ja sillä tavalla me emme halua elää, sanoo Höcke.
Perustaltaan on siis kysymys kamppailusta itäisen Saksan läntistämistä vastaan. Toisin sanoen, he eivät halua tätä maahanmuuttosysteemiä sinne itään.
Osaksi kysymys on koruttomasta rasismista. Osittain anti-muslimistisista asenteista. Mutta ensisijaisesti kyse on protestista sitä vastaan, että Saksa muuttuisi maahanmuuttomaaksi.

Huolimatta 26 vuoden mittaisesta jälleenyhdistymisestä on Saksassa aika paljon yhteissaksalaista integraation tarvetta."

Jorma Mattila