Katja Lahti
Yle
Lapsiperheet ja alkoholinkäyttö on aihe, joka saa kaikki höristämään korviaan. Suomalainen asenneilmapiiri alkoholia kohtaan on tiukka. Helsingin Sanomien vanhemmuuskyselyssä suurin osa vastanneista oli sitä mieltä, että alkoholia ei saa lasten seurassa juoda paria annosta enempää. Ei, vaikka humaltuminen riippuu täysin ihmisestä ja juomistahdista.
Suomessa on paljon vanhempiensa (tai muiden lähisukulaisten) holtittomasta alkoholinkäytöstä traumatisoituneita ihmisiä, jotka ovat nyt vanhempia. He eivät usko kohtuukäyttöön.
Tämä näkyy keskustelussa.
Hyvin yleinen näkemys on se, että viinilasilliset pitäisi aina nauttia vain aikuisseurassa. Miksi ei voi olla kokonaan ilman, miksi pitää ottaa edes se yksi?
Eikö vastaukseksi riitä, että alkoholi on nautintoaine?
Kysymys siirtää todistustaakan pois syyttäjältä ja vastaaja joutuu puolustuslinjalle, vaikka rapajuopon ja absolutistin väliin mahtuu porukkaa.
Eikö vastaukseksi riitä, että alkoholi on nautintoaine? Riittääkö se, että pyöräilen töihin joka päivä? Viinilasillinen ei vie minua kolmen viikon dokausränniin, kaatuilemaan ja oksentamaan kadulle tai örisemään loukkauksia naapureille. En edes pahoinpitele ketään.
En itse asiassa pahoinpidellyt ketään edes tiimini illanvietossa, vaikka kumosin useammankin lasillisen. Saatoin kyllä laulaa karaokea vähän huonosti.
Toinen kriittinen argumentti alkoholinkäyttöä vastaan liittyy vanhempien antamaan esimerkkiin: lasten pitää nähdä, että hyvää elämää voi viettää myös ilman alkoholia.
Alkoholi ei näyttele pääosaa elämässämme.
Tämä pitää paikkansa. Hyvän elämän mittarit ovat yleensä abstraktimmissa asioissa kuten vapaudessa, oikeudenmukaisuudessa ja ihmissuhteissa. Täysipainoista elämää voi viettää ilman alkoholia siinä missä ilman proteiinirahkaa ja ripsiväriä.
Ymmärtääkseni perheemme lapset näkevät myös sen puolen. Olemme suurimmaksi osaksi selvin päin. Alkoholi ei näyttele pääosaa elämässämme ja sitä nautitaan säännöllisen epäsäännöllisesti ihan riippumatta elämän hyvyydestä, arjesta tai juhlasta. Emme vedä kirkkaita aamupalaksi tai nappaa six packia retkievääksi.
Kolmanneksi psykologit varoittelevat, että vanhemman persoonallisuus voi muuttua vähäisestäkin määrästä alkoholia, mikä voi aiheuttaa lapsessa turvattomuuden tunnetta.
En ole stabiili persoonallisuus edes selvin päin.
Tähän väitteeseen on vaikein vastata. En ole stabiili persoonallisuus edes selvin päin. Esimerkiksi stressaantuneena tai univajeisena olen flunssaviruksen tasoinen hoitaja, äksyilen ja räyhään turhasta.
Myös muutaman vuoden takainen äitini kuolema ja siihen liittyvä pesänselvitysprosessi veivät ajatukset pois lastenhoidosta. Lapsi oli varmasti hämillään, mutta näki myös, että vaikeista ja hyvin itkuisistakin ajoista voi seurata normaalia elämää. Alkoholi vaikuttaa uskoakseni persoonaani paljon vähemmän.
Vaikka lapsuuden perheessäni 70-luvulla kulutettiin erilaisia nautintoaineita monipuolisesti ja joskus liikaakin, ei meitä lapsia laiminlyöty. Kun perusturvallisuus oli kunnossa, vanhemmat saivat laulaa juomalauluja pikkutunneille.
Niin kauan kun ei ole olemassa digitaalista traumamittaria, jolla voisin tarkistaa lasten päivittäisen henkisen tilan, joudun turvautumaan puhumiseen. Puhun niin jauhelihan alkuperästä kuin terveyssiteistäkin ja yritän selittää, mitä tarkoittaa saatananpalvoja.
Kun perusturvallisuus oli kunnossa, vanhemmat saivat laulaa juomalauluja pikkutunneille.
Kerron avoimesti myös alkoholista. Mitä se on ja miksi se on aikuisten juoma.
Salailusta tuskin on hyötyä. Toivon, että avoimuus kannustaa puhumaan kanssani myös siinä vaiheessa, kun elämänohjeita otetaan enimmäkseen vain kaveripiiriltä.
Lisää ohjelmasta
