Hyppää pääsisältöön

Kuka pelkää Kalle Päätaloa?

Kalle Päätalo vuonna 1960.
Kalle Päätalo vuonna 1960. Kuva: Kalle Kultala kalle päätalo

Vuonna 1971 tapahtui kaksi asiaa, joista toisella oli oleva iso merkitys sadoilletuhansille suomalaisille. Toisella taas oli perustavaa laatua oleva merkitys lähinnä minulle itselleni. Nimittäin Kalle Päätalo julkaisi Iijoki-sarjansa ensimmäisen kirjan, nimeltä Huonemiehen poika. Ja minä synnyin.

Tuo onkin ainoa hetki, jona polkumme risteävät. Päätaloja oli kyllä meillä kotona esillä, opettaja-isäni luki niitä ahkerasti 1970- ja 1980-luvuilla. Mutta ei Päätaloista meillä keskusteltu, enkä tähän päivään mennessä ole uskaltanut ajatellakaan, että lähtisin niitä lukemaan.

Kyllä minä tämän äijän tunnen.

Ritva Ylönen on toista maata. Hän on lukenut kaikki Päätalon kirjat, jotkut Iijoki-romaaneista jopa kymmenen kertaa. Hän jos joku osaa sanoa, miksi kannattaisi lähteä Iijoelle. Sivuja Päätalon saagassa on yhteensä 16 993.

Kun Ritva Ylösen kanssa juttelee aiheesta, hän puhuu tuttavallisesti Kallesta.

- Kyllä minä tämän äijän tunnen. Aika hyvin tunnen hänen sielunmaisemansa ja motiivinsa, hänen tuskanpaikkansa ja ilonpaikkansa, sanoo Ylönen, Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa Päätalosta väitellyt tohtori.

Faktaa ja hieman fiktiota?

Kalle päätalo -tutkija Ritva Ylönen
Ritva Ylönen ihailee Päätalon tapaa käyttää murretta ja dialogia kerronnassaan. Kalle päätalo -tutkija Ritva Ylönen Kuva: Yle/ Sari Möttönen ritva ylönen
Tutkijalta vaaditaan sitkeyttä, kun aiheena on Iijoki-sarja ja sen vastaanotto. Mutta sisua Ylösellä riittää: hän lähti iltalukioon täytettyään 50 vuotta. Se oli itselle annettu syntymäpäivälahja. Samana vuonna hän alkoi harjoitella maratonia varten. Hyvin menneiden ylioppilaskirjoitusten jälkeen Ylönen luki maisteriksi. Gradun aiheena oli, luonnollisesti, Kalle Päätalo. Maratoneja on nyt takana viisi.

Väitöskirja valmistui vuonna 2013. Tutkimukselle oli vihdoin aikaa Ylösen jäätyä eläkkeelle. Mutta tohtorinhattu ei määrätietoiselle, myöhään syttyneelle tutkijalle riittänyt.

Ylönen on nyt kirjoittanut kaksi kolmasosaa Päätalon elämäkerrasta, nimeltä Todellisuuden vanki. Kalle Päätalon elämä, teokset ja kirjailijakuva. Ylönen toivoo kirjan valmistuvan vuoden kuluessa. Vihonviimeinen deadline on asetettu vuoteen 2019, jolloin Päätalon syntymästä tulee kuluneeksi sata vuotta.

Elämäkertaa varten Ylönen on jälleen taivaltanut läpi Kalle Päätalon elämää.

- Olen lukenut rivien välitkin, tutkinut, mitä Kalle todella sanoi, ja verrannut sitä muuhun materiaaliin, mitä on saatavilla.

Mutta miten voi kirjoittaa elämäkerran miehestä, joka on kirjoittanut 26-osaisen omaelämäkerrallisen romaanisarjan?

- Sitä se onkin, painia tämän asian kanssa, että mikä on fiktiota ja mikä totta. Koska Kalle sanoi, että hän on todellisuuden vanki, eikä hän osaa kirjoittaa kuin tosiasioista, Ylönen kertoo.

Nyt on kuitenkin selvinnyt Iijoki-sarjan uskollisia lukijoita hämmentävä seikka: kaikki mitä Päätalo tosipohjaisena pidetyssä tarinassa kirjoittaa, ei olekaan tapahtunut oikeasti.

Kaikki mitä Päätalo tosipohjaisena pidetyssä tarinassa kirjoittaa, ei olekaan tapahtunut oikeasti.

Päätalo on kotoisin Taivalkoskelta. Kyläläiset esiintyvät romaaneissa oikeilla nimillä, maisemat ja talot on kuvattu todenperäisesti. Paitsi yksi erämaatalo, jota kyläläiset eivät ole kyenneet paikantamaan. Täysi tuntiraha -kirjassa kuvataan, kuinka Kalle uittoreissulla yöpyi talossa, ja perheen tytär alkoi lähennellä nuorukaista.

- Siinä on nuorten keskinäistä kuhertelua. Sitten paljastui, että Kalle on tämän talon ja ilmeisesti myös tämän tapauksen kehitellyt. Se on fiktiota.

Kenen tahansa toisen kirjailijan kohdalla tämä ei olisi kauhea paljastus, eikä paljastus ensinkään. Mutta Päätalo on oma lukunsa. On selvää, että tämän nimenomaisen elämäkerran kirjoittajan on tehtävä todella tarkkaa työtä!

kalle päätalo -romaanit tutkija Ritva Ylösen kirjahyllyssä
kalle päätalo -romaanit tutkija Ritva Ylösen kirjahyllyssä Kuva: Yle/ Sari Möttönen kalle päätalo -romaanit

Sisälle tarinaan

Päätaloa lukiessaan Ylönen käy läpi myös omaa elämäänsä. Jo ensimmäinen kohtaaminen teki sen selväksi. Elettiin 1960-lukua, Ritva Ylönen oli juuri muuttanut Kainuusta Helsinkiin. Hän oli saanut työpaikan Yleisradion puheohjelmien sihteerinä. Nuori maaltamuuttaja tunsi olonsa yksinäiseksi kannelmäkisessä alivuokralaisasunnossaan. Televisiota hänellä ei ollut, eikä edes radiota.

Oli kuin olisi päässyt takaisin Kainuuseen, kotikylään.

- Kävelin Kannelmäen kirjastoon ja sieltä osui käsiin Koillismaa-teos. Otin sen ja aloin lukea.

Ja hyvänen aika, sanoo Ylönen ajatelleensa. Oli kuin olisi päässyt takaisin Kainuuseen, kotikylään. Sivuilta löytyi tuttu murre, tutuntuntuiset ihmiset.

- Kieli on tärkeä meille jokaiselle, identiteetti rakentuu kielen varaan. Se oli kotoinen kielikylpy kun menin sinne, sanoo Ylönen, ja korjaa ilmaisuaan: kun luin sitä Koillismaa-kirjaa.

Pieni kielen lipsahdus on paljastava. Ylönen nimittäin sanoo, että Kalle Päätalon kirjoihin nimenomaan mennään sisään. Juuri se on hänen mielestään yksi hyvä syy lukea Päätaloa.

- Jos sinä rupeaisit Päätaloa lukemaan ja lukisit perusteellisesti, olisit huomaamattasi, yks kaks, sisällä kirjassa. Tai kirja olisi sisällä sinussa.

Kalle Päätalon kirjoihin nimenomaan mennään sisään.

Tutkimuksiaan varten Ylönen on lukenut Päätalon saamia lukijakirjeitä. Useissa niissä kuvataan nimenomaan tätä: että lukija elää mukana tapahtumissa, muuttuu Päätaloksi.

- Kun sinne maailmaan pääsee, joutuu taikapiirin valtaan, eikä sieltä haluakaan lähteä pois, Ylönen vakuuttaa.

- Tässä se salaisuus on, se imu.

Kalle Päätalo kotitalonsa pihalla vuonna 1977.
Kalle Päätalo syntymäkotinsa pihamaalla vuonna 1977. Kalle Päätalo kotitalonsa pihalla vuonna 1977. Kuva: Yle/ Esko Faven kalle päätalo

Ei joulua ilman Päätaloa

Ylösen puoliso hoksasi vaimon ihastuksen Päätaloon, ja Iijoki-sarjan alettua mies ryhtyi ostamaan kirjan lahjaksi joka joulu. Sarjaan kun ilmestyi uusi osa aina syksyisin.

- Se oli hauskaa. Minä odotin, että se Päätalo tulee. Ja kun lapset olivat nukkumassa, äidin joulunvietto alkoi.

Kalle Päätalon romaani Huonemiehen poika uusintapainoksena.
Gummerus alkoi vuonna 2014 julkaista uudelleen Iijoki-sarjaa. Kalle Päätalon romaani Huonemiehen poika uusintapainoksena. huonemiehen poika
Aattoiltana Ritva Ylönen keitti kahvit ja kaatoi lasiin konjakkia. Hän asettui mukavaan tuoliin ja avasi uuden Päätalon. Kunnes yhtenä vuonna pukki ei tuonutkaan kirjaa. Pariskunnan hääpäivä on vuoden lopussa, ja aviomies oli viattomasti ajatellut, että hän antaakin kirjan vasta hääpäivälahjaksi.

- Siitä syntyi katastrofi! Muistan sanoneeni, että haluatko sinä, että menen Suomalaiseen kirjakauppaan, särjen ikkunan ja käyn hakemassa sen kirjan! Mies luimisteli aikansa, meni komerolle ja haki kirjan, Ritva Ylönen muistelee huvittuneena. Äidin joulu oli pelastettu.

Ylönen ei ollut riippuvuutensa kanssa yksin. Iijoki-sarjan jokaista osaa on myyty liki 100 000 kappaletta. Sarjaa kokonaisuudessaan on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta.

Sosiaalisen median ansiosta Päätalo-fanius on noussut uuteen kukoistukseen. On perustettu aktiivinen Facebook-ryhmä ja useat lukijat kuvaavat Päätalo-urakkaansa blogeissaan. Nousun innostamana Gummerus on julkaissut uusintapainoksina kolme ensimmäistä Iijoki-sarjan romaania. Tarkkoja myyntilukuja kustantamo ei kerro, mutta isoja hittejä uudet Päätalot eivät ole olleet. Jatko on harkinnassa.

- Iijoki-sarjan vanhoja painoksia liikkuu niin paljon, että uusintapainosten kysyntä ei enää yllä aikaisempien vuosien tasolle. Mutta Päätalo kiinnostaa lukijoita edelleen, sen osoittavat Iijoki-sarjan pohjalta toimitetut uudet teokset kuten Semmonen savotta ja Vaaran vuodet, kustantamolta kerrotaan.

Kalle Päätalo kuvattuna v. 1976
Kalle Päätalo kuvattuna v. 1976 Kuva: Yle/ Antero Tenhunen kalle päätalo

Tarina joka tuli tarpeeseen

Ritva Ylönen on syntynyt vuonna 1945, eli hän kuuluu suuriin ikäluokkiin, joiden käsissä Päätalot kuluivat. Kalle Päätalo puhui juuri heille, juuri sopivana hetkenä.

Kirjat synnyttivät koti-ikävää, mutta samalla ne lääkitsivät sitä.

- Kalle Päätalo on kirjailija, joka syntyi suureen tarpeeseen. Kun Iijoki-sarja alkoi ilmestyä, suuret ikäluokat olivat muuttaneet maalta kaupunkiin. He potivat koti-ikävää, heillä oli sopeutumisongelmia, Ylönen kuvaa. Lukijat hoitivat haavojaan eläytyessään siihen, kun Päätalo kertoo omasta muutostaan Taivalkoskelta Tampereelle, epäonnisesta paluusta kotiseudulle ja uudesta lähdöstä Tampereelle.

- Kirjat synnyttivät koti-ikävää, mutta samalla ne lääkitsivät sitä.

Kalle Päätalo vuonna 1976
Kalle Päätalo kuvattuna kotitalonsa kellarissa vuonna 1976. Kalle Päätalo vuonna 1976 Kuva: Yle/ Antero Tenhunen kalle päätalo
Ylönen väittää, että Päätalo on pelastanut ihmishenkiä.

- Kun luin lukijakirjeitä, huomasin, että monet ovat olleet itsemurhan partaalla, kuka mistäkin syystä. Mutta sitten ovat lukeneet Kallen elämästä ja he ovat huomanneet että Kalle on ollut paljon pahemmissa paikoissa ja selvinnyt.

Samastuminen ei katso aikaa tai paikkaa, Ylönen painottaa. Lukijakirjeistä selviää, että Päätalon 1930-luvun lamakuvaukset ovat yhtälailla lohduttaneet 1990-luvun työttömiä.

Fanitus sai suorastaan hurmoksellisia piirteitä. Ylönen kertoo Taivalkosken Päätalo-päivistä, joiden ohjelmaan kuului bussiajelu Iijoki-sarjan tapahtumapaikoilla. Useita linja-autoja täynnä faneja odotti jännittyneenä, mihin autoista kirjailija itse astelisi. Ennakkoon sitä ei kerrottu.

- Siellä oli melkein tappeluita, kun kaikki halusivat siihen linja-autoon, missä oli Päätalo itse oppaana, Ylönen naurahtaa.

Itse hän ei koskaan tavannut ihailemaansa kirjailijaa. Kalle Päätalo kuoli vuonna 2000. Iijoki-sarja loppui ja heitteille jääneiden lukijoiden oli tyydyttävä kahlaamaan uudestaan läpi samoja kirjoja.

Ylönen listaa lisää syitä tarttua Päätaloon: murteen ja dialogin taitava käyttö, koko päätalolainen kieli. Tarkka lähihistorian kuvaus, jossa käydään läpi suomalaisen yhteiskunnan kehitys 1920-luvulta 1960-luvulle.

- Lue, jos haluat tietää, millaisessa maailmassa isäsi eli, tai isoisäsi. Jos haluat kurkistaa suomalaisen miehen sielun syövereihin. Kalle Päätalo puhuu itsestään ja tunteistaan niin perinpohjaisesti, ettei kukaan aviomies tee sitä, tai kukaan poikakaveri, vakuuttaa Ylönen.

kalle päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä
Kalle Päätalo vieraili viimeisen kerran Taivalkosken Päätalo-päivillä kesällä 2000. kalle päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä kalle päätalo
kalle päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä
Kuvat ovat TV2:n ohjelmasta Sateenkaari pakenee: Kalle Päätalo kalle päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä kalle päätalo
Kalle Päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä
Kalle Päätalo fanien kanssa Taivalkoskella Päätalo-päivillä kalle päätalo

Päätalo rohkaisee edelleen

Kalle Päätalo julkaisi viimeisen Iijoki-romaaninsa 79-vuotiaana. Tänä vuonna Ritva Ylönen täytti 70 vuotta. Hän sanoo, että Päätalon esimerkki kannustaa jatkamaan työskentelyä.

- Totta kai se on vaikuttanut. Kalle kirjoitti 70-vuotiaana täyttä päätä Iijoki-sarjaa, eikä suunnitellutkaan lopettavansa. Se toimii vielä tässä vaiheessakin esimerkkinä. Kalle on pärjännyt, miksen minäkin pärjää, Ylönen toteaa.

kalle päätalo -tutkija Ritva Ylönen
kalle päätalo -tutkija Ritva Ylönen Kuva: Yle/ Sari Möttönen ritva ylönen
Jos Ylösen tavoite toteutuu ja Päätalo-elämäkerta valmistuu lähivuosina, loppuuko savotta siihen?

Uskallan epäillä. Ylösen elämän toinen kirjallinen rakkaus, toinen lohduttaja, on nimittäin runoilija Saima Harmaja.

- Saima Harmajasta ei ole myöskään tehty yhtään yliopistotason tutkimusta. Myös Harmajan vastaanottoa olisi kiinnostava tutkia. Hänen runonsa elävät yhä, Ylönen pohtii. Näkee, että tutkijan tekisi jo mieli ryhtyä töihin.

Alkaa tuntua sitä, että minunkin on uskaltauduttava matkalle, joka alkaa näillä sanoilla: ”Kun levitämme silmäiltäväksi maatamme esittävän kartan, viriää mielikuva huppupäisestä naishahmosta, joka seisoo leninkinsä helmoihin ulottuvassa Itämeren lahden vedessä.”

Ritva Ylönen keskustelee Pasi Heikuran kanssa Kalle Päätalon kielestä Aristoteleen kantapää -ohjelmassa:

Jukka Kuosmanen: Iijoki virtaa taas!

Päivitys 10.5.2016: Linkki lisätty.

Kommentit
  • Ihmisyyden pimeä puoli

    Miksi rikos kiinnostaa ja koukuttaa?

    Rikoksissa ei ole oikeasti mitään viihdyttävää, ainakaan jos ne osuvat liian lähelle. Naapurin asuntoon murtauduttiin kesällä. Huomaamattomasti toiminut pitkäkyntinen vei mukaansa hopeat, korut ja rahat. Uhrit kertoivat, miten pahalta tuntui, kun omalle reviirille oli tunkeuduttu, se oli melkein pahempaa kuin aineelliset menetykset. Turvattomuuden tunne valtasi talon asukkaat.

  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • Avaruusromua: Musiikin ihmeellinen voima

    Musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse.

    Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin. Vaikka Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

    Hurmaava halpis-avaruusseikkailu & yllättävä teatterileikki.

    Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri