Hyppää pääsisältöön

Marginaalin marginaali

Johanna Juhola Reaktori
Johanna Juhola Reaktori Johanna Juhola Reaktori Kuva: Sami Perttilä johanna juhola

Power folk, kawaii folk, suomibhangra, hiekkatierock, hard folk, nordic choro, keijufolk, love folk, fantasiatango, folkhall - mikä näistä kymmenestä ei ole oikea kansanmusiikin alalaji?

Kansanmusiikki on nimestään huolimatta marginaalimusiikkia tämän päivän Suomessa. Genre lisäksi jakautuu lukuisiin pieniin alaryhmiin, joilla on omat luonnehdintansa. Mitä ovat yhtyeet termien takana marginaalin marginaalissa?

1. Power folk

Saaga Ensemble
Saaga Ensemble Kuva: Sini Pennanen 2015 saaga ensemble

Saaga Ensemblen musiikkia on kuvattu nimellä power folk. Väkevää laulamista ja tiukkaa instrumentalismia yhdistelevän kuusihenkisen bändin laulaja Soila Sariola ja kantelisti Vilma Timonen kertovat, että termi syntyi itseasiassa kuulijoiden toimesta. “Musiikkimme oli kuulemma kovin voimallista, sai liikkeelle ajatuksia ja tunteita ja kosketti vahvalla tavalla. Ehkä power folk -termi myös vie mielikuvaa "perinteisestä" eli sterotyyppisesti hiljaisesta tai ei-ekpressiivisestä, kansanmusiikista kohti suuntaa, joka saattaa herättää kiinnostusta ja kuvaa muutenkin paremmin yhtyeemme musiikkia”, summaa Timonen.

Yhtyeessä perinteiset bändisoittimet kohtaavat yhtä lailla rokkaavat perinnesoittimet, kuten harmoonin, viulun ja kanteleen. Saaga Ensemblen musiikkia värittää myös juureva köörilaulu. Sanoituksissa ja sävellyksissä on häivähdyksiä runolaulusta ja muista kansanmusiikin eri tyyleistä. Virtaa yhtyeellä riittää!

“Vaikka yleensä olen hieman kulmat kurtussa uusioyhdistelmäsanojen kanssa, kuvaa power-folk mielestäni oikeastaan hyvin uuden Kuullella-levymme meininkiä”, pohtii Sariola. Esimerkkiä tästä löytyy Kuullella-levyn nimikkokappaleesta, joka saa muuten tässä blogitekstissä ensiesityksensä:

2. Hard folk

Epic Male Band
Epic Male Band Kuva: Epic Male Band epic male band

Esko Järvelä Epic Male Bandiä ei ehkä kuvattaisi kansanmusiikiksi, ellei sen ytimessä olisi Järvelän kaustislainen virtuoottinen kansanmusiikkiviulismi. Sitä säestää energisen yhtyeen muut virtuoottiset jäsenet: kitaroissa Anssi Salminen ja Jani Kivelä, bassossa Juho Kivivuori ja rummuissa Janne Mathlin. Tilutuksen yliannostus on tässä joukkueessa vakio.

Nykykansanmusiikki on käsitteenä niin laaja ja moniulotteinen, etten ainakaan itse pysty edes sanomaan mitä kaikkea se sisältää. Odotankin sille yhä järkevää vastausta.― Esko Järvelä

Epic Male Bandin eli “eeppareiden” luonnehdinta on nimeltään progressiivinen hard folk. “Hard kuvaa asennetta ja energiaa, mikä meidän touhuissa on. Folk on musiikkimme pohja”, summaa yhtyeen keulahahmo Esko Järvelä. “Progressiivisuus tulee musiikin jonkinasteisesta kokeellisuudesta - itse en sitä niinkään allekirjoita, mutta se on lisätty luonnehdintaan monien kuulijapalautteiden vuoksi.”

Järvelän mielestä kansanmusiikin erilaisille luonnehdinnoille on paikkansa: “Kansanmusiikki ihmisten mielissä käsittää kaiken Väinämöisestä Konsta Jylhän ja Lännen Jukan kautta Korpiklaaniin, joten sikäli näille vähän tarkemmille luonnehdinnoille on tilausta. Nykykansanmusiikki on käsitteenä niin laaja ja moniulotteinen, etten ainakaan itse pysty edes sanomaan mitä kaikkea se sisältää. Odotankin sille yhä järkevää vastausta”, hän naurahtaa.

3. Kawaii folk

Kardemimmit
Kardemimmit Kardemimmit Kuva: Jimmy Träskelin kardemimmit

Mitenköhän suomalainen mielenmaisema muuttuisi, jos mekin huudahtaisimme “ihkua!”, kun näkisimme jotakin söpöä tai suloista? Japanissa tällaista “kawaii!”-huudahdusta viljellään suuressa määrin niin miesten kuin naistenkin toimesta, näin minulle ainakin kertoi kawaii folkia soittava yhtye Kardemimmit.

Nuoret ammattikansanmuusikot ovat soittaneet yhdessä aivan lapsista saakka ja keväällä ilmestynyt levy Onni on jo neljäs albumi erikokoisia kanteleita moniääniseen lauluun yhdistävältä kvartetilta.

Kawaii folk -luonnehdinta tuli herjanheittona eräältä kansanmusiikkikollegalta, mutta nimi on enne; yhtyeellä on tätä nykyä vahvat kontaktit Japaniin, jossa he ovat musisoinnin ohella päätyneet myös televisiomainoksiin mainostamaan suomalaista luontoa ja siihen liittyviä tuotteita.

“Kawaii folk on söpöyden ideologia: jos joku voi olla suloista, niin silloin se on suloista. Toki söpöys vaatii rinnalleen myös tummempia, jopa raakoja sävyjä toimiakseen parhaiten, mutta mielestämme kauneus musiikissa ja elämässä on tärkeää. Kyyninen maailmamme tarvitsee naiivia iloa!
” kertoo Kardemimmit eli Jutta Rahmel, Maija Pokela ja siskokset Anna ja Leeni Wegelius.

4. Suomibhangra

Shava 2015
Shava 2015 Shava 2015 Kuva: Sami Mannerheimo shava

Suomibhangraa soittava Shava nousi parrasvaloihin UMK-kilpailussa keväällä eikä koristellun kukkaisbussin edessä sheikkaavia suomibhangran sanansaattajia ole unohdettu ulkomaillakaan.

Yhtye on varsin ainutlaatuinen: “Suomibhangra on nimitys Shavan musiikille. Samanlaista musiikkia ei tee toistaiseksi kukaan muu, joten genre sisältää vain ja ainoastaan Shavan tuotantoa. Aivan äärimmäisen hienoa olisi, jos Shavan meiningille löytyisi muita perinteenjatkajia, mutta aivan todennäköistä se ei ole...” pohtii yhtyeen laulaja Kiureli Sammallahti.

Termi syntyi vastineeksi suomirockille, suomireggaelle ja muille vastaaville musiikinlajeille, jotka ovat rantautuneet Suomeen muualta, mutta tulleet jäädäkseen.

“Jos kuvailisimme suomalaisena yhtyeenä tekemäämme musiikkia vain yläkäsitteellä kansanmusiikki, olisi ensimmäinen assosiaatio kotimaiseen perinteeseen pohjautuvan kansanmusiikin suuntaan. Meidän resepti menee kuitenkin näin: lisätään perinteiseen rokkibändiin intialaiset perkussiot. Opetellaan länkkäripohjalta intialaista klassista musiikkia ja punjabilaista kansanmusiikkia eli bhangraa. Aletaan soittaa bhangraa omalta stadilaispohjalta suomalaisin omaan elämään pohjaavin sanoituksin. Näin syntyi suomibhangra!”

Termi on siis tarpeellinen, vaikka Shavakin on Sammallahden mukaan pohjimmiltaan kansanmusiikkia. “Nykykansanmusiikin kenttä on hyvin monimuotoinen ja myös avomielinen. Shava ponnistaa kansanmusiikkipohjalta ja olemme saaneet siltä suunnalta paljon tukea. Onkin mielenkiintoista, miksi olen halunnut kuitenkin näkyvästi luoda vielä lilliputtimaisemman genren kuin nykykansanmusiikki - mutta olen aina halunnut tehdä rajoja rikkovaa musiikkia, joka ei oikeastaan liity mihinkään tiettyyn skeneen tai porukkaan, vaan olen halunnut luoda oman maailmani.

"Lisätään perinteiseen rokkibändiin intialaiset perkussiot. Opetellaan länkkäripohjalta intialaista klassista musiikkia ja punjabilaista kansanmusiikkia eli bhangraa. Aletaan soittaa bhangraa omalta stadilaispohjalta suomalaisin omaan elämään pohjaavin sanoituksin. Näin syntyi suomibhangra!"

Siinä on se hyvä puoli, että ovet on auki moneen suuntaan, ja yllättäviltä suunnilta on aina löytynyt ihmisiä, jotka innostuvat musiikistamme. Huono puoli kannaltamme taas on se, että olemme liukkaita kuin saippua; meistä ei oikein saa otetta emmekä kuulu oikein mihinkään."

"Emme ole varsinaista nykykansanmusiikkia, emme kuulu suoraan bollywood/intialaisen tanssin harrastajien skeneen emmekä ole suoranaista radiosoittolistakamaa”, kertoo Sammallahti. Kysyntä ulkomailla on kuitenkin alkanut olla kiihtymään päin ja yhtye on kiertänyt Suomen festivaalien lisäksi vuoden mittaan muun muassa Kanadassa ja Lontoossa.

5. Hiekkatierock

Pirulainen
Pirulainen Kuva: Pirulainen etnoilta

Pirulainen on yhtye, joka myös soittaa musiikkia, joka luisuu genrejen väliin. Rouhean rokkisoundin lisäksi haitari ja viulu vetävät kuin viimeistä päivää ja suomenkielisissä sanoituksissa ammennetaan menneistä ajoista.

Hiekkatierock-termi syntyi Joni Kosken kotipöydän ääressä. Termiä avataan monipolvisesti maalaillen: “Jos rock olisi keksitty Suomessa 1930-luvulla, se olisi ollut Pirulaisen kuuloista. Silloin kun tiet olivat hiekkaisia, ajettiin hevoskärryillä kylien läpi laulaen ja oltiin vähän räävittömiä. Maisema pölyää, miehet ovat menossa kärrykyydillä keikalle ja laulu raikaa. Ihmiset katsovat uteliaina, vähän ärtyneinä ja jopa kahdehtien heinäpellolla: mitä helkkaria nuo tekevät, tulisivat oikeisiin töihin...”

Hiekkatierock aukeaa myös eri tavalla yleisölle kuin kansanmusiikki, josta ihmisillä on vielä ennakkoluuloja: kitisevää viulua ja jotain haikeaa… Pirulainen julistautuu ylpeästi olevansa myös kansanmusiikkia, mutta myös jotain laajempaa. Hiekkatierockpätkistä uusin on Vauhko varis.

6. Nordic choro

Choro-musiikki tai chorinho syntyi 1800-luvulla Rio de Janeirossa ja tarkoittaa pikku itkua. Nimestään huolimatta musiikki säteilee iloista rytmikkyyttä ja hyvää fiilistä ympärilleen. Tämä brasilialainen populaarimusiikin alalaji on ollut suosittua omalla marginaalisella tavallaan jo parikymmentä vuotta eri puolilla maailmaa. Kun tämän marginaalisen musiikin kiepsauttaa suomalaisittain ympäri, syntyy termin luojan, kielisoittaja Jarmo Romppasen mukaan nordic choro. Sitä soittaa ainoana maailmassa samanniminen yhtye.

“Kun yhtyeemme perustettiin 2008, mietin linkkejä ja yhtäläisyyksiä keskieurooppalaisen taidemusiikin ja brasilialaisen choron sekä keskieurooppalaisen taidemusiikin ja pohjoismaisen kansanmusiikin välillä. Vaikka kuinka näin suomalaisena rakastankin alkuperäistä choroa, en pysty itse sitä kuitenkaan autenttisella tavalla esittämään vaan omat vaikutteet kuuluvat kuitenkin läpi.” Romppanen päätti kääntää vaikeudet voitoksi. “Ajattelin, että nordic choro voisi olla joskus hamassa tulevaisuudessa oma genrensä, ja me olisimme sen genren lippulaiva Nordic choron kanssa. Pian ilmestyvän toisen levyn myötä pureudumme tähän tyylien kombinaatioon eri lähtökohdista kuin ensimmäisellä levyllä, jossa oli mukana esim. suomalaisia polkkia chorotyylillä esitettynä sekä omia sävellyksiä. Nyt mukana on ikivihreitä kappaleita mm. Kaj Chydeniuksen, Tapio Rautavaaran ja Erik Lindströmin sävelkynästä nordic choro -versioina!” Yhtyeessä soittavat Jarmo Romppasen lisäksi Fabio de Oliveira, Ricardo Padilla ja Arja Paju.

7. Love folk

Kielisoittaja Jarmo Romppanen on lanseerannut toisenkin käypäsen kansanmusiikkitermin. Love folkia soittaa miesyhtye nimeltään Kouon Frouva. “Kouon Frouva on aina ollut vähän niinkuin marginaalimusiikkia marginaalimusiikin sisällä. Hieman vinksahtaneet melodiakuljetukset ja käänteet ovat meille olleet ominta omaa, mutta tietysti päällimmäisenä ihmisille on jäänyt mieleen laulumme, sen pehmeät miesääniharmoniat ja 80-luvun stadin slangin käyttö lyriikoissa. Laulutavastamme johtuen meitä on vertailtu 70-luvun folkaallon kantaviin nimiin; Kaseva, Pihasoittajat, Finntrio yms.

Toisen levyn myötä päätettiin lisätä vähän pökköä pesään, pilke silmäkulmassa tietenkin. Rakkaudesta ja sen eri käänteistä laulavat tietysti kaikki, niin myös mekin, mutta Kouon Frouva siis sopivasti pehmeän miehisestä näkökulmasta. Folk yhdistetään tietysti usein sinne 1960-70-lukujen hippiaaltoon, love and peace -meininkiin. Päätimme lanseerata toisen levymme myötä tyyliksemme lovefolkin. Termihän tavallaan syö jo itseään eli on tårta på tårta, sillä edelliseen viitaten folkhan sisältää jo loven. Mutta jos Him-yhtyekin aikanaan ryhtyi käyttämään lovemetal luonnehdintaa, niin kyllä Kouon Frouvalle lovefolk istahtaa kuin nenä päähän”. Lovefolk-albumi julkaistiin vuonna 2013 ja siinä lemmestä lurittelevat Topi Korhonen, Lassi Logrén, Jarmo Romppanen, Jani Snellman ja Silvo Vatanen.

8. Fantasiatango

Johanna Juhola
Johanna Juhola Johanna Juhola Kuva: Sami Perttilä johanna juhola

Fantasiatangon pioneeri on haitaristi Johanna Juhola. “Fantasiatangon elementtejä ovat tango, elektroninen musiikki, tarinat ja ihan kaikki käytettävissä olevat ja mieleen tulevat elementit ja vaikutteet. Tango kulkee minulla luontaisesti mukana joka tapauksessa ja fantasia-sana lisää genreen tuon mahdollisuuden toteuttaa tangon ajatusta erittäin vapaasti fantasioiden. Genre siis sisältää minulle tekijänä sekä tarpeellisen rajauksen että liikkumatilaa”, hän summaa.

Nimi syntyi 2007 kun häneltä tilattiin Helsingin Euroviisuihin avausnumeron musiikki. “Tilauksen nimi oli fantasiatango tai tangofantasia. Se tuntui täydelliseltä tilaukselta juuri minulle!”

Juholasta fantasiatango menee myös maailmanmusiikki- tai nykykansanmusiikki-otsikoiden alle. “Mutta niiden alla on niin paljon erilaisia tyylejä, että bändin tai levyn tiedotuksessa tarvitaan tarkempaa kuvailua. Nykyään, kun kaikkea tuotteistetaan, niin mikäs sen parempi juttu kuin ihan oma genre jossa myös voi olla paras kun ei ole kilpailijoita!” hän virnistää.

9. Folkhall

Snakka San & SVER
Snakka San & SVER Snakka San & SVER Kuva: Snakka San & SVER snakka san & sver

“Folkhall on juhla, josta et tiennyt pitäväsi”, mainostaa Snakka San & SVER. “Se on jotain musiikillista ja ennen muuta yhteinen tila ja tilanne, jonka luomme soittaessamme yhdessä yleisön kanssa. Folkhallia emme pysty koskaan yksin luomaan ilman yleisöä.”

Termi syntyi spontaanisti kun yhtye toi dancehallin ja kansanmusiikin yhteen. Yhdistelmässä ruotsalainen Snakka San räppää ja norjalainen viuluvetoinen Sver soittaa kansanmusiikkia rumpupatteriston vahvistuksella. “Itse valittu termi on ollut hyödyllinen, sillä ainahan musiikkia laitetaan lokeroihin. Meille tämä on luontevin ja miellyttävin nimitys.”

10. Keijufolk

Tätä tyylilajia ei tietääkseni vielä ole tehty - vai onko? Lisää termejä kansanmusiikin laajalle kentälle syntyy kuin sieniä sateella eikä vanhoistakaan ole vielä ehditty mainita kuin muutamia. Mitä jäi mainitsematta? Ja mitä uutta haluaisitte kuulla?

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Suomen kansallisklassikko Tuntematon sotilas kasvaa näyttäväksi tv-sarjaksi Ylen kanavilla

    Viisiosainen sarja sisältää uutta materiaalia.

    Yle julkaisee ensimmäisenä TV1:ssä ja Yle Areenassa viisiosaisen Tuntematon sotilas -sarjan. Väinö Linnan kansallisklassikoksi muodostuneesta teoksesta kuvattu sarja alkaa TV1:n Kotikatsomossa sunnuntaina 30.12. kello 21.05. Loput neljä jaksoa nähdään tammikuussa sunnuntai-iltaisin kello 21.05. Kaikki viisi osaa julkaistaan kerralla katalogina Yle Areenassa 30.12. Tv-sarja laajentaa lokakuussa 2017 ensi-iltansa saaneen Tuntematon sotilas -elokuvan tarinaa.

  • Lista asioista, joita vihaan nykyajassa

    Asioita, joita vihaan nykyajassa

    Joulun alla ihmiset ovat pahalla päällä. Tähän syynä on koko vuoden patoutunut vitutus. Jos haluat helpottaa oloasi ennen jouluaattoa, laadi lista, johon keräät vihaamiasi asioita. Sen tarkoitus ei ole olla ratkaisukeskeinen. Listan ainoa tehtävä on saada olla vihainen. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo laati malliksi oman listansa.

  • Näkymättömästä säestäjästä tuli arvostettu pianopedagogi ja rakastettu musiikkijulkkis

    Meri Louhos kertoo elämästään laajassa artikkelisarjassa.

    Nuoruudessaan Meri Louhos, 91, oli näkymätön pianisti, säestäjä ja improvisoija, jonka nimeä ei aina edes mainittu. Meristä tuli sekä pianotaiteilija, arvostettu pianopedagogi että rakastettu radioääni ja tv-juontaja. Laajassa artikkelisarjassa Meri muistelee pitkää elämäänsä, josta ei seikkailuja puutu.