Hyppää pääsisältöön

Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?

Panu Rajala ja I.K.Inha
Kirjailija Panu Rajala ja I.K.Inha Panu Rajala ja I.K.Inha Kuva: Veikko Somerpuro ja Daniel Nyblin / Yle Annukka Palmén-Väisänen i.k.inha

Panu Rajalan kirjoittamassa Intoilija-romaanissa on noin 100 sivua kuta kuinkin sanasta sanaan I.K. Inhalta kopioitua tekstiä. Otteet Rajala on poiminut muun muassa I.K. Inhan teoksista Suomen maisemia ja Hellas ja helleenit, Karjalan laulumailta ja Mikko Kylliäisen toimittamasta teoksesta I.K. Inhan Muistelmia pyöräretkeltäni.
Romaanin lopussa Rajala mainitsee lähdeteoksia, mutta ei erottele millään tavalla romaanissa, mitkä ovat suoria lainauksia.

Kiinnostuimme ottamaan asiasta selvää Anneli Kajannon meille lähettämän blogin perusteella.
Anneli Kajannon blogi: Annelin kirjoissa

Näin Panu Rajala selitti Aamun kirjassa ratkaisuaan:

– Toimin näin, koska siinä, minä itse - Inha on kertojana ja ajattelin, että hän on ylittämätön kertoja, enkä halunnut luoda tekstiä uusiksi. Merkitsin lähdeteokset romaanin loppuun, kuten usein romaaneissa on nykyään tapana ja tässä lähdeluettelo on vähän tavallista pidempikin.

– Kieltämättä houkuttauduin ja jäin kiinni näihin Inhan omiin matkakertomuksiin pidempään kuin ensin ajattelin ja vaikka kustannustoimittajanikin yritti vähän toppuutella niiden määrää.

Rajala luonnehtii kirjaa moniääniseksi teokseksi, jossa on kymmenkunta muutakin kertojaa Inhan lisäksi, mm. säveltäjä Jean Sibelius ja kirjailija Aino Kallas.

Teoksessa on Rajalan mukaan paitsi dokumentti- ja elämäkertaromaanin, mutta myös kollaasiteoksen piirteitä.

– Olen kuvitellut aukkoja ja tilkkeitä, joita Inha ei koskaan itse kertonut. Tärkeintä oli saada teos toimimaan dokumentteineen päivineen, enkä koskaan kovin kauas erkane todellisesta elämästä, Rajala kertoo.

Tässä poimittuina kaksi otetta Panu Rajalan teoksesta ja I.K. Inhan teoksesta.

Panu Rajala: Intoilija I.K. Inha: Hellas ja helleenit
s. 259-260 s. 62
Ensimmäinen vaikutelmani Ateenasta: enemmän itämaalainen kuin eurooppalainen kaupunki. Asemalla ei minkäänlaista järjestystä. Tuskin oli juna pysähtynyt ja tuskin olimme saaneet vaunujemme oven auki ennen kuin jo monta kymmentä repaleista miestä ja poikaa hyökkäsi kimppuumme ja väkisin tahtoi repiä matkalaukut käsistämme. Joka puolelta huusivat hotellien asiamiehet, tunkeutuen kiinni rinnuksiimme ja kiittäen omaa majataloaan.

Muuan dragomaani, joka sitten vei meidät väärään hotelliin, toimitti minut yhdessä erään saksalaisen kirjeenvaihtajan kera suuriin issikkavaunuihin, ja niin jätimme rautatielle meluavan joukon edelleen huutamaan ja elämää pitämään. Kuski sivalsi hevosia piiskalla selkään, ja täyttä laukkaa lähdettiin matkaan. Toisten edellä ajavien vaunujen kanssa syntyi hurja kilpa-ajo: kuskit ruoskivat hevosiaan, huusivat, rinnan laukkasivat molemmat vaunuparit, ikään kuin olisi ajettu aavaa pustaa eikä Ateenan kapeita katuja. Vaunut nakkelivat kuoppapaikoissa ja katujen risteyksissä puolesta toiseen niin kovaa, että luulimme joka hetki lentävämme kapineinemme päivinemme katuojaan. Ohitsemme vilisivät talot, puodit, valaistut akkunat, katulyhdyt, emme ennättäneet muuta huomata kuin että kaikkialla oli paljon väkeä ja vilkas liike. Pyssynlaukaukset, joita kuului tavan takaa, pitivät mielessä, mitä kaikki tämä kuhina merkitsi.

Eräässä kadunristeyksessä kuulimme hurjaa vihellystä sadoista kimakoista pilleistä, ja sivulle vilkaistessamme näimme pikimältään pölyn keskeltä pitkän saaton ihmisiä lähestyvän, Kreikan lippu etunenässä, laulaen ja meluten. Saaton etupäässä kirmasi satoja paljasjalkaisia, repaleisia, mustanaamaisia, vielä mustempitukkaisia katupoikia, ja nämä säestivät laulua vihellyksillään. Tuossa näyssä oli jotain sotaista, kiihkoista, villiä, joka teki syvän vaikutuksen.
Ensimmäinen vaikutelmani Atheenasta oli, että se on enemmän itämaalainen, kuin eurooppalainen kaupunki. Asemahuone on perin yksinkertainen, järjestystä ei pidetä minkäänlaista. Tuskin oli juna pysähtynyt ja tuskin olimme saaneet vaunumme oven auki, ennen kuin jo monta kymmentä repaleista miestä ja poikaa hyökkäsi kimppuumme ja väkisin tahtoi repiä matkalaukut käsistämme. Joka puolelta huusivat hotellien asiamiehet, tunkeutuen ääreemme ja kiittäen omaa majataloaan. Muuan dragomaani, joka sitten vei meidät väärään hotelliin, toimitti minut yhdessä erään saksalaisen kirjeenvaihtajan kera suuriin issikanvaunuihin, ja niin jätimme rautatielle meluavan joukon edelleen huutamaan ja elämää pitämään.

Kuski sivalsi hevosia piiskallaan selkään, ja täyttä laukkaa lähdettiin matkaan. Toisten edellä ajavain vaunujen kanssa syntyi hurja kilpa-ajo; kuskit ruoskivat hevosiaan, huusivat, rinnan laukkasivat molemmat vaunuparit, ikään kuin olisi ajettu aavaa pusztaa, eikä Atheenan kapeita katuja. Vaunut nakkelivat kuoppapaikoissa ja katujen risteyksissä puolesta toiseen niin kovaa, että luulimme joka hetki lentävämme kapineinemme päivinemme katuojaan. ohitsemme vilisivät talot, puodit, valaistut akkunat, katulyhdyt, emme ennättäneet muuta huomata, kuin että kaikkialla oli paljon väkeä ja vilkas liike. Pyssynlaukaukset, joita kuului tavan takaa, pitivät mielessä, mitä kaikki tämä kuhina merkitsi. Eräässä kadunristeyksessä kuulimme hurjaa vihellystä sadoista kimakoista pilleistä ja sivulle vilkaistessamme näimme pikimältään pölyn keskeltä pitkän saaton ihmisiä lähestyvän, Kreikan lippu etunenässä, laulaen ja meluten. Saaton etupäässä kirmasi satoja paljasjalkaisia, repaleisia, mustanaamaisia, vielä mustempitukkaisia katupoikia, ja nämä säestivät laulua vihellyksillään. Tuossa näyssä oli jotain sotaista, kiihkoista, villiä, joka teki syvän vaikutuksen.
Panu Rajala s. 281 I.K. Inha s. 182
Ympärillämme oli nyt joka puolella punatakkisia italialaisia. Mieliala heidän keskuudessaan näytti olevan jotenkin kiihtynyt, luultavasti he olivat saaneet juoda. Äkkiä syntyi mellakka. Italialainen karkaa toisen italialaisen kimppuun, kreikkalainen menee erottamaan, hyökätään hänen päällensä, yksi mies mukeltaa mereen, italialainen upseeri syöksyy palauttamaan järjestystä, saa pyssyn perästä niin kovan iskun sydänalaansa että koukistuu siihen paikkaan, lyöjä otetaan kiinni, huudetaan ammuttavaksi, riuhtaisee itsensä irti, asettuu itse muuria vasten, huutaa uhmaten: ampukaa! Tämä kaikki tapahtui yhdessä tuokiossa, yhtä nopeaan kuin nyt olen sen kertonut. Mereen pudonnut italialainen nousi ylös vettä valuen kuin koira, vihaisena ja valmiina tappelua jatkamaan. Ympärillämme oli nyt joka puolella punatakkisia italialaisia. Mieliala heidän kesken näytti olevan jotenkin kiihtynyt, luultavasti olivat he saaneet juoda. Tuossa äkkiä syntyi mellakka. Italialainen karkaa toisen italialaisen kimppuun, kreikkalainen menee erottamaan, hyökätään hänen päällensä, yksi mies mukeltaa mereen, italialainen upseeri syöksyy järjestystä palauttamaan, saa pyssyn perästä niin kovan iskun sydänalaan, että koukistuu siihen paikkaan, lyöjä otetaan kiinni, huudetaan ammuttavaksi, riuhtaisee itsensä irti, asettuu itse muuria vastaan, huutaa uhmaten: ampukaa! Tämä kaikki tapahtui yhdessä tuokiossa, yhtä nopeaan kuin nyt olen sen kertonut. Mereen pudonnut italialainen nousi ylös vettä valuen kuin koira, mutta vihaisena ja valmiina tappelua jatkamaan.

Lisää aiheesta:
Yle Kulttuuri artikkeli: Kaikki kunnia I.K. Inhalle
Yle Uutiset: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä
Yle Radio1: Kultakuume to 12.11.2015 klo 15.05

Aamun kirja: Panu Rajala: Intoilija

Kultakuume 12.11.2015: Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokas Intoilija Rajalaa vai Inhaa?

Kultakuume 16.11.2015: Kultakuumeessa pohditaan missä kirjallisuudessa kulkee faktan ja fiktion raja.

Yle Kulttuuri: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015 Puttosen ja Nowakin esittelyssä - Sattumia ja sanataidetta
Yle Kulttuuri: Finlandia-ehdokkaat ovat kriitikoiden ylistämiä
Yle Kulttuuri: Ketkä saavat Finlandia-ehdokkuuden? Puttonen ja Nowak veikkaavat
Suomen valokuvataiteen museo julkaisi juhlavuoden kunniaksi I.K. Inhan Helsinki -kuvia vapaaseen käyttöön
Yle Kulttuuri: Panu Rajala kohauttaa jälleen!

Yle Elävä arkisto: I. K. Inha — kansallisvalokuvaaja

Artikkelia muutettu 1.12. sen alun osalta. Suoria lainauksia Inhan kirjoista nyt n. 100 sivua.

Kommentit
  • Kertovatko suomalaiset rivot paikannimet enemmän nimien keksijöistä kuin itse paikoista?

    Suomen paikat on nimetty käyttäjien kokemuksien perusteella.

    Suomessa on 2944 paska-sanan sisältävää paikannimeä. Rivot paikannimet hihityttävät tai närkästyttävät kartanlukijoita. Miksi sukupuolielimet ja eritteet ovat olleet niin yleisesti nimeäjien käytössä? Paikkojen nimeäminen on perustunut yleensä joko kuvailemaan mitä ko. paikka muistuttaa muodoltaan, sen käyttökelpoisuuteen tai johonkin vahvaan kokemukseen paikassa.

  • Avaruusromua: Kuunnellaan jääleinikkiä!

    Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit?

    Onko kasveilla sielu? Muun muassa tätä pohti antiikin filosofi Aristoteles, ja oli sitä mieltä, että ei. Ei ole. Kasvit ovat kyllä eläviä, mutta eivät samalla tavoin kuin eläimet tai me ihmiset. Kasvit elävät erilaista elämää, selitti Aristoteles, ja puhui kasvisielusta ja sen luonteesta. Suomalainen Band of Weeds tekee musiikkia kasvien äänistä. Miltä kuulostavat pohjoisen uhanalaiset kasvit nuokkuesikko ja jääleinikki? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Lisää tilaa ajattelulle!

    Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin.

    Sana jooga on sanskriitin kieltä ja se tarkoittaa ihmisen ja kaikkeuden välistä yhteyttä. Muinaisen Intian joogit opettivat, että ihmisen kehon, tietoisuuden ja hengityksen välillä on yhteys. Joogaa harjoittamalla he pyrkivät tasapainoon: syvään keskittyneeseen tilaan, joka rauhoittaa kehon ja mielen. Musiikki on myös ollut keino etsiä sisäistä rauhaa ja tasapainoa. Musiikilla ja mietiskelyllä on pitkä yhteinen historia. Eikä ole mikään ihme, että musiikki ja jooga ovat kohdanneet monella taholla. Tapani Rinne tekee musiikkia, joka rauhoittaa ja antaa tilaa ajattelulle. Musiikkia, joka hengittää joogan tahtiin. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri