Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Lauri Kilpiön puheenvuoro

Säveltäjä Lauri Kilpiö.
Säveltäjä Lauri Kilpiö. Kuva: Yle/Laila Kangas lauri kilpiö

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 11.11.2015 vuorossa oli säveltäjä Lauri Kilpiö.

Poliittisuuden ei tulisi olla nykytaidemusiikissa tabu

Käyn mielelläni taidemusiikkikonserteissa. Niissä on mahdollista keskittyä häiriöttömästi musiikin kuunteluun, yleensä akustisesti hyvissä olosuhteissa. Viihdyn erityisen hyvin ns. nykymusiikkikonserteissa. Kuulen niissä usein kiinnostavaa oman aikamme musiikkia, useimmiten erinomaisina ja paneutuneina esityksinä.

Nykymusiikkikonserteissa on vain yksi vika: turhan harvat ihmiset löytävät niihin tiensä. Uusi taidemusiikki ylipäätään on nykykulttuurissa varsin marginaaliseksi jäänyt taiteen alue. Monet ihmiset eivät edes tiedä sen olemassaolosta, ja vielä useammille sen merkitys lienee jokseenkin yhdentekevä. Tärkeä syy tähän on se, ettei uuteen taidemusiikkiin kulttuurissamme oikeastaan törmää, ellei sen pariin osaa erityisesti etsiytyä. Nykytaidemusiikkia ei opeteta kouluissa, mutta se ei ole myöskään mitenkään osa aikamme elämän normaalia äänimaisemaa.

Marginaalisuus ei sinänsä ole taiteessa suinkaan rikos, mutta siihen liittyy riskejä ja ongelmia. Meidän säveltäjien tulisi siksi tehdä tilanteelle jotain. Meidän tulisi pyrkiä saattamaan laajemmin työtämme ihmisten tietoon. Meidän tulisi vallata takaisin menettämiämme asemia kulttuurissa ja yhteiskunnassa. Esitän tähän seuraavaksi muutamia keinoja.

Lauri Kilpiö pitää säveltäjän puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalossa 11.11.2015.
Lauri Kilpiö pitää säveltäjän puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalossa 11.11.2015. Lauri Kilpiö pitää säveltäjän puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalossa 11.11.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas lauri kilpiö

Konserttisalin ei suinkaan tarvitse olla nykymusiikin ainoa esitysfoorumi. Nykymusiikkia voi viedä paikkoihin ja ympäristöihin, joissa sitä ei ole totuttu kuulemaan. Me säveltäjät voisimme myös useammin tehdä esimerkiksi elokuvamusiikkia, teatterimusiikkia, pelimusiikkia, lastenmusiikkia ja mainosmusiikkia. Näin ihmiset saisivat eri yhteyksissä tilaisuuden tutustua äänimaisemiimme.

Meidän tulisi rohkeammin rakentaa taiteidenvälisiä projekteja. Esimerkiksi videotaide ja uusi taidemusiikki lienevät molemmat marginaalialueita, mutta nämä taiteenalat yhdistävä teos voi saavuttaa jo kahden taiteenalan yleisöt.

Lopuksi totean, että poliittisuuden ei tulisi olla nykytaidemusiikissa tabu. Poliittinen taide on tosin välillä ollut huonoa, mutta mikä estää meitä tekemästä sitä hyvin. Jos sinä, säveltäjä, vastustat tai kannatat voimakkaasti vaikkapa Sipilän hallituksen leikkauslistoja, mikset tekisi sävellystä, jossa otat tähän kysymykseen kantaa.

Lauri Kilpiö

#sibelius150 #ajassasoi

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua