Hyppää pääsisältöön

Sinfoniamuodon ratkaisuja Hindemithiltä

Paul Hindemith ei ehkä tajunnut, että hän oli musiikkialalle sovellettuna itsekin kuin se renessanssitaitelija, jonka työhön Mestari Mathis -ooppera sekä tästä muokattu sinfonia perustuvat. Saksalaissäveltäjä osasi muun muassa ulkoa liudan eri Euroopan maiden juna-aikatauluja. Hänellä oli varsinaisessa työnkuvassaan häkellyttävän monta roolia, joihin kaikkiin kuului menestystä.

Paul Hindemithin sinfonialevyn kansikuva.
Paul Hindemithin sinfonialevyn kansikuva. paul hindemith
Ondine-levymerkille tehty NDR-sinfoniaorkesterin levy on jatkoa kahden vuoden takaiselle, Grammy-palkinnon voittaneelle Hindemith-levylle. Kokonaisuutta leimaa erityisen korkea äänityslaatu. Odotin ensimmäisillä kuuntelukerroillani aina uudelleen esimerkiksi lautassymbaalien ja isorummun iskujen paluuta. Hymy nousee suupieliin siitä, miten kaikkinainen sävykkyys välittyy. Soitinryhmissä ei ole selkeitä heikkoja lenkkejä. Hampurin muusikot ja heidän johtajansa Christoph Echenbach äänittivät tuotoksen livetilanteessa.

Kuten arvata saattaa, Hindemith oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä erilaisissa ristipaineissa musiikin muotorakenteiden kanssa. Hän ei vilkuillut sivuilleen eurooppalaisten taidevirtausten keskellä. Harmoniakäsityksensä osalta Hindemith viiletti omintakeista polkuaan, joka pisti meidän ajastamme käsin katsottuna hanttiin schönbergiläisille atonaalisuuspyrkimyksille.

Jo keltanokkaisena konservatorion kasvattina Hindemith päätti, ettei hänen musiikkiperinteensä tavallisimpien muotokaavojen ylivaltaa tarvitsisi sotkea omaan tekemiseen. Lopulta hän päätyi asettumaan ennen kaikkea romantiikan sinfoniaperinnettä vastaan. Rakennelmiensa julkisivun eli teoksen osien keskinäisen tason hän saattoi aivan oppikirjamaisesti jakaa neljään, mutta pinnan alla hän kujeili edellisen vuosisadan painolastin kanssa.

Ennen Sinfonia Es-duuriaan mies ehti jytkyttää varsinaista leipälajiaan eli uusbarokkisuuttaan Mestari Mathisissa, jota ei oopperana saatu esittää haluttuna aikana, sillä tuolloin kansallissosialismi juurtui myös kulttuuripolitiikkaan. Renessanssin kuvataiteilija Matthias Grünewaldin teoksista kaiverrettu kolmiosainen sinfonia tempaa mukaansa helpommin kuin Sinfonia Es-duuri. Taiteilijamestarin yksittäiseen maalaukseen pohjautuva keskimmäisen osa tarjoaa täyteläisesti muttei perusmuhkeasti soivaa vastapainoa kokonaisuuden rempseille osille.

Paul Hindemith: Mathis der Maler -sinfonia; sinfonia Es-duuri. - NDR-sinfoniaorkesteri/Christoph Echenbach. (Ondine, ODE 1275-2)

Kuuntele Uudet levyt 13.11.2015, toimittajana Tatu Tamminen.