Hyppää pääsisältöön

Häpeä on se, mistä täytyy kirjoittaa

Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen
Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat

On sanottu, että on tylsää ja mielikuvituksetonta, kun kirjailijat kirjoittavat kirjailijoista. Vai onko sittenkään?

Juha Itkonen avaa keskustelun siteeraamalla Henrik Tikkasta: ”Kun puhuu omasta itsestään, saattavat lukijatkin mennä itseensä ja ajatella, että asia koskee heitä. Se on tyylikeino, ei mitään hemmetin itsensäpaljastamisen tarvetta.”

Toisaalta, naurahtaa Itkosen keskustelukumppanina oleva Märta Tikkanen, Henrik on todennut näinkin: ”Kirjailijoiden pitäisi kirjoittaa jostakin, mistä he tietävät jotain – eikä itsestään”.

Kirjailija Märta Tikkanen
Märta Tikkanen. Kirjailija Märta Tikkanen Kuva: Yle valitut sanat
Märta Tikkanen ja Juha Itkonen keskustelevat toukokuisilla Helsinki Lit -festivaaleilla kirjoittamisen henkilökohtaisuudesta. Miten oma elämä siirtyy romaanin sivuille? Suhtaudutaanko naiskirjailijan omakohtaisuuteen eri tavalla kuin miesten avoimiin purkauksiin? Millaisia seurauksia teosten omakohtaisuudesta on aiheutunut?

- Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää, sanoo Tikkanen. Märta Tikkasen tuotannossa henkilökohtaisuus on alusta asti ollut keskeistä. Hän on kirjoittanut itsestään, perheestään, avioliitostaan, lapsistaan.

Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää.

Tikkanen kertoo, että 1970-luvulla henkilökohtaisuuteen suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Hän itse, samoin kuin vaikkapa Henrik Tikkanen ja Christer Kihlman, saivat kaikki kuulla kirjoittavansa paljastamiskirjallisuutta, tunnustusproosaa, blottar literatur. Mutta miksi juuri suomenruotsalaiset olivat henkilökohtaisen kirjallisuuden edelläkävijöitä?

- Eräs selitys voi olla, että kun on vähemmistönä maassa, tulee ajatelleeksi paljon itseään, sukuaan ja juuriaan, lasten tulevaisuutta. Jolloin menee itseensä ja miettii, miksi minä tulin tällaiseksi, Märta Tikkanen pohtii.

Juha Itkosen suhde henkilökohtaisuuteen on toisenlainen. Hänen esikoisromaaninsa Myöhempien aikojen pyhiä kertoo kahden mormonista, jotka tulevat lähetystyöhön suomalaiseen pikkukaupunkiin. Itkonen tunnustaa olleensa aikoinaan ylpeä siitä, että onnistui kirjoittamaan esikoiskirjan, joka oli kaikkea muuta kuin tyypillinen omakohtainen kasvutarina.

Kirjailija Juha Itkonen
Juha Itkonen. Kirjailija Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat
-Tämmöisen aiheen olen keksinyt, joka on tosi kaukainen, se on puhdasta kirjallisuutta, muistelee Itkonen miettineensä.

Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän oli sen sijaan täynnä omakohtaisesti koettua, kipeää aineistoa. Silloin hän joutui tosissaan miettimään suhdettaan omakohtaisuuteen. Itkonen kertoo lukeneensa niihin aikoihin nimenomaan Henrik ja Märta Tikkasen sekä Christer Kihlmanin proosaa.

Juha Itkosen romaanissa Seitsemäntoista on kirjailija nimeltä Julius Ilonen.

Kirjailijan on päästettävä koirat irti.

- Olisiko parempi, jos se olisi ollut Juha Itkonen, eikä siinä olisi ollut mitään fiktion kerrosta, kysyy Itkonen huvittuneena.

Juha Itkosen ja Märta Tikkasen keskustelu on avointa, hauskaa, rentoa – ja kuten aiheeseen sopii, peittelemättömän omakohtaista. Märta Tikkanen kertoo, että Henrik Tikkanen on sanonut näinkin: "Häpeä on juuri se, mistä täytyy kirjoittaa".

Juha Itkonen muotoilee saman asian toisin: kirjailijan on päästettävä koirat irti.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Arkielämän taistelusignaalit eivät anna meille rauhaa

    Pitkien vapaiden jälkeen moni kokee arjen taisteluna.

    Vanhoissa lännenelokuvissa saapuvan ratsuväen tunnusmerkki oli signaalitorvi, mutta nykyajan soturin ympärillä on paljon erilaisia signaaleja varoittamassa ja ohjaamassa.

  • "Mun kädet tärisi ja sydän hakkas" – Egenlandin juontajien chätti paljastaa, mitä uusista kotimaan matkakohteista jäi mieleen

    Erilaisten matkakohteiden Egenland 5.1.2020 Areenassa.

    Luola Turun keskustassa, seinäkiipeilyä Vaasan vanhassa vesitornissa, burleskia Rovaniemellä ja suolentiksen MM-kisat. Egenlandin juontajat Hannamari Hoikkala ja Nicke Aldén ovat matkustaneet yleisön vinkkien perässä yli 100 erikoiseen paikkaan Suomessa. He laittavat itsensä likoon kolmannen kauden uusissa kohteissa. Mutta mitä he chättäävät kuvausten jälkeen?

  • Tekstiilitaiteilija Anna Maija Aarras: "Neulalla ja langalla voi luoda taidetta."

    Astma haastanut tekstiilitaiteilijan tekemisiä läpi elämän.

    Pitkän uran tekstiilitaiteilijan kapealla polulla kulkenut Aarras on rakastanut työtään intohimoisesti, vaikka astma on läpi elämän yrittänyt lannistaa ja rajoittaa taiteen tekemistä. Taide ja kiinnostus uuteen ovat kuljettaneet taiteilijaa niin Euroopan kuin Aasiankin maissa.

  • Avaruusromua: Muuttaako kulttuuri koneita vai koneet kulttuuria?

    Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita.

    Nykyinen tekniikka vaatii käyttäjältään enemmänkin tietoa kuin taitoa. Tietoa siitä, mitä täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Uudet laitteet vaativat käyttäjiltään uusia asioita, uudenlaista osaamista. Kun taito korvautuu tiedolla, meidän suhteemme tekniikkaan muuttuu. Pelkän käytön osaaminen ei ole lainkaan yhtä hauskaa kuin tekeminen, kirjoittaa professori Timo Airaksinen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 ulkomaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä opit maailmalla? Kulttuurin kosmopoliittien tarinat koskettavat

    Mitä olet maailmalla oivaltanut?

    Where are you based, eli missä tukikohtasi on, kysyy taiteilija toiselta maailmalla. Kulttuurin tekijöiden tapa olla kansainvälinen on muuttumassa. Minna Joenniemi kysyy, millaisia tarinoita ja oivalluksia maailmankansalaiset tuovat kotiin tuliaisina.

  • Avaruusromua: Onko kaikki helppoa, kun meillä on koneet?

    Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme.

    Me ajattelemme helposti kaiken tekemisen olevan nykyään helppoa, koska meillä on koneet ja laitteet apunamme. Kaikki on vaivatonta, kun koneet tekevät asiat meidän puolestamme. Ne laskevat, ajattelevat ja muistavat meidän puolestamme. Professori Timo Airaksinen kirjoittaa, että moderni maailma vaatii tosiasiassa aivan yhtä paljon taitoa kuin perinteinenkin maailma alkeellisine välineineen. Avaruusromussa kuunnellaan poimintoja vuoden 2019 kotimaisesta musiikista. Toimittajana Jukka Mikkola.