Hyppää pääsisältöön

Häpeä on se, mistä täytyy kirjoittaa

Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen
Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat

On sanottu, että on tylsää ja mielikuvituksetonta, kun kirjailijat kirjoittavat kirjailijoista. Vai onko sittenkään?

Juha Itkonen avaa keskustelun siteeraamalla Henrik Tikkasta: ”Kun puhuu omasta itsestään, saattavat lukijatkin mennä itseensä ja ajatella, että asia koskee heitä. Se on tyylikeino, ei mitään hemmetin itsensäpaljastamisen tarvetta.”

Toisaalta, naurahtaa Itkosen keskustelukumppanina oleva Märta Tikkanen, Henrik on todennut näinkin: ”Kirjailijoiden pitäisi kirjoittaa jostakin, mistä he tietävät jotain – eikä itsestään”.

Kirjailija Märta Tikkanen
Märta Tikkanen. Kirjailija Märta Tikkanen Kuva: Yle valitut sanat
Märta Tikkanen ja Juha Itkonen keskustelevat toukokuisilla Helsinki Lit -festivaaleilla kirjoittamisen henkilökohtaisuudesta. Miten oma elämä siirtyy romaanin sivuille? Suhtaudutaanko naiskirjailijan omakohtaisuuteen eri tavalla kuin miesten avoimiin purkauksiin? Millaisia seurauksia teosten omakohtaisuudesta on aiheutunut?

- Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää, sanoo Tikkanen. Märta Tikkasen tuotannossa henkilökohtaisuus on alusta asti ollut keskeistä. Hän on kirjoittanut itsestään, perheestään, avioliitostaan, lapsistaan.

Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää.

Tikkanen kertoo, että 1970-luvulla henkilökohtaisuuteen suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Hän itse, samoin kuin vaikkapa Henrik Tikkanen ja Christer Kihlman, saivat kaikki kuulla kirjoittavansa paljastamiskirjallisuutta, tunnustusproosaa, blottar literatur. Mutta miksi juuri suomenruotsalaiset olivat henkilökohtaisen kirjallisuuden edelläkävijöitä?

- Eräs selitys voi olla, että kun on vähemmistönä maassa, tulee ajatelleeksi paljon itseään, sukuaan ja juuriaan, lasten tulevaisuutta. Jolloin menee itseensä ja miettii, miksi minä tulin tällaiseksi, Märta Tikkanen pohtii.

Juha Itkosen suhde henkilökohtaisuuteen on toisenlainen. Hänen esikoisromaaninsa Myöhempien aikojen pyhiä kertoo kahden mormonista, jotka tulevat lähetystyöhön suomalaiseen pikkukaupunkiin. Itkonen tunnustaa olleensa aikoinaan ylpeä siitä, että onnistui kirjoittamaan esikoiskirjan, joka oli kaikkea muuta kuin tyypillinen omakohtainen kasvutarina.

Kirjailija Juha Itkonen
Juha Itkonen. Kirjailija Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat
-Tämmöisen aiheen olen keksinyt, joka on tosi kaukainen, se on puhdasta kirjallisuutta, muistelee Itkonen miettineensä.

Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän oli sen sijaan täynnä omakohtaisesti koettua, kipeää aineistoa. Silloin hän joutui tosissaan miettimään suhdettaan omakohtaisuuteen. Itkonen kertoo lukeneensa niihin aikoihin nimenomaan Henrik ja Märta Tikkasen sekä Christer Kihlmanin proosaa.

Juha Itkosen romaanissa Seitsemäntoista on kirjailija nimeltä Julius Ilonen.

Kirjailijan on päästettävä koirat irti.

- Olisiko parempi, jos se olisi ollut Juha Itkonen, eikä siinä olisi ollut mitään fiktion kerrosta, kysyy Itkonen huvittuneena.

Juha Itkosen ja Märta Tikkasen keskustelu on avointa, hauskaa, rentoa – ja kuten aiheeseen sopii, peittelemättömän omakohtaista. Märta Tikkanen kertoo, että Henrik Tikkanen on sanonut näinkin: "Häpeä on juuri se, mistä täytyy kirjoittaa".

Juha Itkonen muotoilee saman asian toisin: kirjailijan on päästettävä koirat irti.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri