Hyppää pääsisältöön

Häpeä on se, mistä täytyy kirjoittaa

Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen
Kirjailijat Märta Tikkanen ja Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat

On sanottu, että on tylsää ja mielikuvituksetonta, kun kirjailijat kirjoittavat kirjailijoista. Vai onko sittenkään?

Juha Itkonen avaa keskustelun siteeraamalla Henrik Tikkasta: ”Kun puhuu omasta itsestään, saattavat lukijatkin mennä itseensä ja ajatella, että asia koskee heitä. Se on tyylikeino, ei mitään hemmetin itsensäpaljastamisen tarvetta.”

Toisaalta, naurahtaa Itkosen keskustelukumppanina oleva Märta Tikkanen, Henrik on todennut näinkin: ”Kirjailijoiden pitäisi kirjoittaa jostakin, mistä he tietävät jotain – eikä itsestään”.

Kirjailija Märta Tikkanen
Märta Tikkanen. Kirjailija Märta Tikkanen Kuva: Yle valitut sanat
Märta Tikkanen ja Juha Itkonen keskustelevat toukokuisilla Helsinki Lit -festivaaleilla kirjoittamisen henkilökohtaisuudesta. Miten oma elämä siirtyy romaanin sivuille? Suhtaudutaanko naiskirjailijan omakohtaisuuteen eri tavalla kuin miesten avoimiin purkauksiin? Millaisia seurauksia teosten omakohtaisuudesta on aiheutunut?

- Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää, sanoo Tikkanen. Märta Tikkasen tuotannossa henkilökohtaisuus on alusta asti ollut keskeistä. Hän on kirjoittanut itsestään, perheestään, avioliitostaan, lapsistaan.

Jos on tarpeeksi henkilökohtainen, se on yleispätevää.

Tikkanen kertoo, että 1970-luvulla henkilökohtaisuuteen suhtauduttiin hyvin kriittisesti. Hän itse, samoin kuin vaikkapa Henrik Tikkanen ja Christer Kihlman, saivat kaikki kuulla kirjoittavansa paljastamiskirjallisuutta, tunnustusproosaa, blottar literatur. Mutta miksi juuri suomenruotsalaiset olivat henkilökohtaisen kirjallisuuden edelläkävijöitä?

- Eräs selitys voi olla, että kun on vähemmistönä maassa, tulee ajatelleeksi paljon itseään, sukuaan ja juuriaan, lasten tulevaisuutta. Jolloin menee itseensä ja miettii, miksi minä tulin tällaiseksi, Märta Tikkanen pohtii.

Juha Itkosen suhde henkilökohtaisuuteen on toisenlainen. Hänen esikoisromaaninsa Myöhempien aikojen pyhiä kertoo kahden mormonista, jotka tulevat lähetystyöhön suomalaiseen pikkukaupunkiin. Itkonen tunnustaa olleensa aikoinaan ylpeä siitä, että onnistui kirjoittamaan esikoiskirjan, joka oli kaikkea muuta kuin tyypillinen omakohtainen kasvutarina.

Kirjailija Juha Itkonen
Juha Itkonen. Kirjailija Juha Itkonen Kuva: Yle valitut sanat
-Tämmöisen aiheen olen keksinyt, joka on tosi kaukainen, se on puhdasta kirjallisuutta, muistelee Itkonen miettineensä.

Itkosen toinen romaani Anna minun rakastaa enemmän oli sen sijaan täynnä omakohtaisesti koettua, kipeää aineistoa. Silloin hän joutui tosissaan miettimään suhdettaan omakohtaisuuteen. Itkonen kertoo lukeneensa niihin aikoihin nimenomaan Henrik ja Märta Tikkasen sekä Christer Kihlmanin proosaa.

Juha Itkosen romaanissa Seitsemäntoista on kirjailija nimeltä Julius Ilonen.

Kirjailijan on päästettävä koirat irti.

- Olisiko parempi, jos se olisi ollut Juha Itkonen, eikä siinä olisi ollut mitään fiktion kerrosta, kysyy Itkonen huvittuneena.

Juha Itkosen ja Märta Tikkasen keskustelu on avointa, hauskaa, rentoa – ja kuten aiheeseen sopii, peittelemättömän omakohtaista. Märta Tikkanen kertoo, että Henrik Tikkanen on sanonut näinkin: "Häpeä on juuri se, mistä täytyy kirjoittaa".

Juha Itkonen muotoilee saman asian toisin: kirjailijan on päästettävä koirat irti.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.