Heikki Soini: En ole ikinä ymmärtänyt suomalaista suhtautumista alkoholiin

En kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan. Silti kaikki, mitä tulen seuraavaksi kirjoittamaan, tullaan todennäköisesti tulkitsemaan jeesusteluksi, koska en juo alkoholia. En ole juonut vuosiin. Ei minulla mitään ideologiaa juomattomuuteeni ole, en ole vain kokenut siihen mitään tarvetta.

Suomalaisen alkoholikeskustelun ongelma on, että vaikka meille kerrottaisiin suomalaisten juomisesta pelkkiä faktoja, me pidämme sitä holhouksena. Olen kuullut lukemattomat kerrat paasausta siitä, ettei kohtuukäyttäjiä pitäisi syyllistää ja että pieni juoppojen ryhmä vääristää julkisen keskustelun ongelmakeskeiseksi. Äänekkäimmät alkoholin vapaustaistelijat vakuuttavat jopa silmät kirkkaina, että me suomalaiset oppisimme juomaan järkevämmin, jos meitä ei holhottaisi niin paljon, viini tuotaisiin ruokakauppoihin ja alkoholiveroa laskettaisiin. Ikävä kyllä tämä ei pidä paikkaansa.

Jos meitä ei holhota, ongelmat vain kasvavat.

Suomessa kuolee vuosittain 2000 ihmistä alkoholiin ja jos meitä ei holhota, ongelmat vain kasvavat. Viimeksi kun alkoholiveroa laskettiin, 500 ihmistä kuoli.

Tilastojen mukaan ei ole tyhmää rajoittaa kohtuukäyttäjien juomista, koska alkoholiin kuolevat eivät ole juoppoja, vaan nimenomaan kohtuukäyttäjiä. Yli puolet suomalaisista humaltuu silloin tällöin. Heidän osuutensa kaikista alkoholiin liittyvistä haitoista on miehissä kaksi kolmasosaa ja naisissa kolme neljäsosaa. Seuraava fakta on niin keskeinen, että erotan sen omaksi kappaleeksi.

Mikään muu yksittäinen tekijä ei tutkimusten mukaan ennusta alkoholihaittojen esiintymistä väestössä yhtä hyvin kuin väestön yhteenlaskettu alkoholinkulutus. Kokonaiskulutuksen kasvaessa sekä alkoholin suur-, keski- että pienkuluttajatkin lisäävät kulutustaan. Tehokkain tapa estää alkoholin aiheuttamia haittoja Suomessa onkin siis yksiselitteisesti alkoholiveron pitäminen korkeana.

Dokaamista pidetään täällä perusoikeutena.

En ole ikinä ymmärtänyt suomalaista suhtautumista alkoholiin. Dokaamista pidetään täällä perusoikeutena ja jos alkoholin suhteen suunnitellaan mitään tiukennuksia, kansa kuohahtaa.

Tämä ilmiö nähtiin viimeksi vuosi sitten, kun julkisuudessa keskusteltiin alkoholimainonnan rajoittamisesta. Mainonnan rajoittamisen on tutkittu vähentävän nuorten juomista, enkä usko kenenkään vastustavan sitä, mutta mediassa kohuttiin, että nyt meitä taas holhotaan. Samanlaista kohua on haettu uutisoinnilla, jossa kerrotaan, että vauvoille annettavissa D-vitamiinitipoissa on enemmän alkoholia kuin imettävällä äidillä maidossaan runsaastikin alkoholia juotuaan. Tämän rinnastuksen tarkoitus on tietysti herättää kysymys, miksi imettävät äidit eivät siis voisi dokata vapaasti?

Kukaan ei kiellä äitiä tai isää nauttimaan sitä kuuluisaa saunakaljaa.

Tämä tutkivan journalismin kärki on osoitettu haastamaan THL:n imetyssuosituksia. Niissä sanotaan, että lapsen käsittely lievästikin humaltuneena on riski. Samoissa suosituksissa sanotaan myös diplomaattisesti, että alkoholin käytölle imetysaikana ei voida asettaa turvallista rajaa. Toisin sanoen THL:n suositus ei perustu äidinmaidon alkoholipitoisuuteen ja sen vaarallisuuteen, joten uutisoinnin väite on tässäkin tapauksessa täysin virheellinen ja kohutarkoitushakuinen. Kukaan ei kiellä äitiä tai isää nauttimaan sitä kuuluisaa saunakaljaa, mutta koska asiantuntija suosittelee nauttimaan alkoholia kohtuudella oman harkintansa mukaan, niin se tuntuu monista pöyristyttävältä holhoamiselta.

Monilla on omia mielipiteitä ja positiivisia kokemuksia alkoholista. Sillä on toki arvoa, mutta lähinnä heille itselleen. Itse olen sen verran umpimielinen, että pitäydyn ennemmin faktoissa.

Tutkimusten mukaan joka lauantai-ilta kahdeksan ja yhdeksän välillä miljoona suomalaista juo alkoholia.

Tutkimusten mukaan joka lauantai-ilta kahdeksan ja yhdeksän välillä miljoona suomalaista juo alkoholia. Noin kaksi kolmasosaa pahoinpitelyjen syyllisiksi epäillyistä on ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Alkoholinkäyttöön liittyvien haittakustannusten määrä on Suomessa miljardeja euroja. THL:n arvio haittakustannuksista liikkuu 4 ja 6,5 miljardin välillä, jotka lankeavat pääosin valtion ja kuntien maksettaviksi. Jokainen voi pohtia mielessään tämän summan ja hallituksen ilmoittaman kestävyysvajeen suhdetta ja sitä, mistä lopulta haluaa leikata.