Hyppää pääsisältöön

Inhimillinen tekijä: Diabetes – aina mukana

inhimillinen tekijä, yle tv1
Essi Hellén (vas.), Pirjo Ilanne-Parikka, Sari Valto ja Tiina Kontro-Heiskanen keskustelevat diabeteksestä. inhimillinen tekijä, yle tv1 inhimillinen tekijä

TV1 keskiviikkona 18.11.2015 klo 22.00 - 22.50, uusinta lauantaina 21.11. klo 17.10
Yle Areenassa vuoden ajan.

Ykköstyypin diabetes on insuliinipuutossairaus, josta ei voi parantua. Jostain syystä Suomessa on maailman eniten lasten ykköstyypin diabetekseen sairastuneita väkilukuun suhteutettuna.

Yhteensä ykköstyypin diabeetikkoja on tällä hetkellä noin 50 000. Syytä sairauden yleisyydelle etsitään yhä.

Näyttelijä Essi Hellén sairastui diabetekseen ylioppilaskirjoitustensa aikaan.

"Olen alusta asti suhtautunut sairauteen käytännönläheisesti ja huolehtinut itsestäni. Nuorena vallinnut huolettomuus karisi, kun koin ensimmäistä kertaa insuliinishokin. Sen jälkeen vasta tajusin sairauden vakavuuden", Essi kertoo.

Essin lisäksi vieraina ovat kahden diabetesta sairastavan lapsen äiti Tiina Kontro-Heiskanen sekä erikoislääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.

Tyypin I ja tyypin II diabetekset

Ykköstyypin diabetes johtuu siitä, että elintoiminnoille välttämätöntä insuliinia ei erity. Syynä on haiman insuliinia tuottavien solujen autoimmuunitulehdus.

”Ykköstyypin diabeetikot ovat täysin riippuvaisia päivittäisistä insuliinipistoksista. Ilman insuliinia he menehtyvät”, kertoo diabeteksesta väitöskirjan tehnyt erikoislääkäri Pirjo Ilanne-Parikka.

Kakkostyypin diabetes on myös haiman sairaus. Mekanismi, jolla insuliinintarve nousee niin, ettei haima pysty sitä tuottamaan riittävästi, on vielä hiukan epäselvä.

Taustalla vaikuttavat elintavat, sillä ylipaino ja vähäinen liikkuminen johtavat sisäelinten rasvoittumiseen ja se lisää insuliinin tarvetta.

”Kakkostyypin diabetes voidaan saada hallintaan painonhallinnalla ja ruokavaliolla, mutta lääkehoitoakin käytetään. Aina näiden kahden tyypin välinen ero ei ole selvä, vaan väliin jää paljon tapauksia”, Pirjo selvittää.

Insuliinin tarve vaihtelee ykköstyypissä

Ykköstyypin diabetesta kutsutaan "lapsuusajan diabetekseksi", mutta itse asiassa puolet sairastuneista on aikuisia.

Pirjo Ilanne-Parikka kuvailee ykköstyypin diabetesta vaativaksi sairaudeksi sekä lääkärin että potilaan kannalta. Joskus kuulee vähättelyä, eikö diabetesta nyt saada hoidettua säännöllisellä insuliinin ottamisella. Asia ei kuitenkaan ole yksinkertainen.

"Insuliinin tarve vaihtelee hetkestä toiseen ja päivästä toiseen riippuen monista asioista kuten liikunnan määrästä, stressistä ja ravinnosta. Millä tavalla insuliininpuute saadaan katettua käytettävissä olevilla keinolla, se on iso haaste.”

”Toinen iso kysymys on se, miten ihminen sopeutuu elinikäiseen sairauteen ja miten meidän hoitojärjestelmämme pystyy tukemaan häntä."

Essillä aina eväät mukana

Essi Hellén kertoo, että diabetes vaatii jatkuvaa verensokerin ja yleisen olon tarkkailua. Näyttelijän epäsäännöllinen työ tuo omat haasteensa sairauden hallitsemiseen.

"Hoitotasapainon löytäminen on ollut iso työ ja sitä pitää tehdä jatkuvasti. Olen intohimoammatissani ja sen takia on vain pitänyt hyväksyä tämä sairaus ja ottaa se huomioon työssäni.”

Jokaisessa uudessa esityksessä Essi joutuu testailemaan, miten verensokeri käyttäytyy esityksen eri vaiheissa.

”Ongelma on, että kuvauksissa päivät ovat aina erilaisia. Joku päivä pitää tehdä isoja fyysisiä ponnistuksia kun taas toisena päivänä vain istutaan ja puhutaan.”

”Diabeteksen hoitaminen pitää sopeuttaa aina jokaiseen päivään erikseen. En ikinä unohda ottaa mukaan mehua tai muuta, eli aina olen valmistautunut siihen, että verensokeri saattaa äkkinäisesti laskea. Saatan piilotella kulisseihin syötävää ja mietin, missä välissä voin mitata sokerin," Essi kuvailee arkeaan.

Tukea sairaalasta

Tiina Kontro-Heiskasella on neljä lasta, joista kahdella on diabetes. Toinen sairastui kaksivuotiaana, toinen viisivuotiaana. Molemmat alkoivat oireilla kovalla janolla.

Diagnoosit olivat perheelle järkytys, sillä diabetesta ei ollut muilla suvussa ja yhtäkkiä sairastuneita oli kaksi samassa perheessä.

"Syyllistin aluksi itseäni, että olenko tehnyt jotain väärin lasten hoitamisessa. Oliko d-vitamiinit jääneet ottamatta, oliko äidinmaidonkorviketta annettu liian aikaisin. Luin nettikeskusteluja aiheesta ja huomasin samaa itsensä syyllistämistä muiden vanhempien taholta."

Tiina ei tiennyt alussa juuri mitään sairaudesta, mutta onneksi perhe sai paljon apua ja tukea Kuopion keskussairaalan diabetesosastolta.

”Sain myös puhuttua näistä itseni syyllistämisistä lääkärille ja sain rauhoittavaa tietoa siitä, etten olisi voinut itse estää sairauden puhkeamista. Kävimme myös perheleireillä, missä tapasi muita diabetesperheitä.

Nyt lasten sairastumisesta on kuusi vuotta aikaa ja sairaus kulkee osana tavallista arkea.

”Jotenkin tuntuu, että sisaruksista on toisilleen tukea asiassa. Vilho, jolla on ollut enemmän vaikeuksia saada verensokeri tasaiseksi, saattaa patistaa isosiskoaan Helmeä syömään, vaikka tällä ei olisi nälkäkään", Tiina kertoo.

Äidin huoli jatkuvasti läsnä

Nyt 8-vuotias Vilho on joutunut useaan otteeseen sairaalaan insuliinishokin tai elimistön sekaisin saavan vatsataudin takia. 10-vuotias Helmi on säästynyt kohtauksilta ja hänen kohdallaan hoitotasapaino on ollut helpompi saavuttaa.

Molemmalla lapsella on pumppu käytössä, mutta se ei takaa silti automaattisesti tasaista insuliinin määrää, vaan verensokeria pitää silti mittailla välillä.

”Lasten liikuntaharrastukset ja herkuttelu saattavat vaikuttaa äkillisestikin oloon. Huoli on jatkuvasti läsnä ja minun on edelleen vaikeaa olla esimerkiksi matkan takia yötä pois kotoa. Öihin liittyy edelleen usein hälytyksiä Vilhon kohdalla."

Sairaudelle ei liikaa valtaa

Vaikka lasten sairaus on arjessa taustalla jatkuvasti läsnä, yhdessä on päätetty, että sille ei anneta liikaa valtaa.

Perhe on kyläillyt ja matkaillut yhdessä, esimerkiksi Via Baltica -reissukin meni mainiosti, vaikka välillä oltiin teillä tietämättömillä jossain Puolan maaseudulla.

"Sen haluan sanoa muille ihmisille, että älkää kauhistelko tai älkääkä säälikö perheitä, joissa on yksi tai useampi diabeetikkolapsi. Tarjotkaa mieluummin empaattista kuunteluapua tai käytännön apua vaikkapa muiden sisarusten hoitamiseen", Tiina vinkkaa.

Kommentit