Hyppää pääsisältöön

Kiinan yhden lapsen politiikka vanhensi ja miehisti väestön

Kun Kiinan kansantasavalta perustettiin 1949, oli sen ihanteena väestönkasvu, joka vahvistaisi kiinalaisuutta ja taloudellista toimintaa. Muutama vuosikymmen myöhemmin kiihtyvä väestönkasvu nähtiin köyhyyttä lisäävänä ongelmana. Syntyvyyttä ryhdyttiin säännöstelemään, ja 1980-luvun kynnyksellä alettiin toteuttaa yhden lapsen politiikkaa. Sen synkkänä varjopuolena olivat arbortit, lapsikauppa, aikamiespoikien kylät ja eläkeläisten kansoittamat kaupungit. Artikkeliin kootuissa uutis- ja ajankohtaisjutuissa seurataan Kiinan yhden lapsen politiikan vaiheita.

Vielä 1960-luvulla Kiinan johtajien iskulauseena oli "Väestö on arvokkain voimavaramme, mitä enemmän kiinalaisia sen vahvempi Kiina." Väestölliset voimavarat kasvoivat kuitenkin sellaista tahtia, että 1970-luvulla syntyvyyttä alettiin suitsia sallimalla vain kaksi lasta perheessä. Väestönkasvu tasaantuikin jo välillä, mutta 1980-lukua lähestyttäessä syntyvyys lähti jälleen nousuun, ja liikakansoituksen pelossa lanseerattiin malli yksilapsisesta ideaaliperheestä. Maan hallitusta huoletti, että jos väestönkasvua ei saataisi aisoihin, olisi Kiina tuomittu köyhyyteen kaikista talousuudistuksista huolimatta.

Yhden lapsen edut

Yhden lapsen politiikkaa tukeva Yhden lapsen edut -kirjanen esitteli 1980-luvulla perheelle myönnettäviä etuisuuksia yhdestä lapsesta:
- ylimääräisiä ruoka-annoksia
- etuoikeus asuntojonossa
- ylimääräistä rahaa

Jos perhe sai toisen lapsen
- rahat oli maksettava takaisin

Jos perhe sai kolmannen lapsen
- perhe menetti tuloistaan 10 % 14 vuoden ajaksi

Toisen tai kolmannen lapsen syntymästä maksettiin lisäksi sakko, joka oli noin avioparin vuosiansion verran.

Keväällä 1983 kampanjaa yhden lapsen politiikasta käytiin rajummin kuin koskaan. Vuoden 1982 suuressa väestönlaskennassa oli selvinnyt, että kiinalaisia oli jo yli miljardi. Kevät oli kiinalaisten perinteistä hääaikaa ja avioon oli astumassa 1960-luvun väestöräjähdyksen aikana syntynyt sukupolvi.

Erityisesti maaseudulla perheet eivät kuitenkaan välittäneet yhden lapsen säännöstä. Talousuudistus salli entistä laajempaa yksityisyritteliäisyyttä ja lapsikatsas nähtiin maalla työvoimana. Perheet säästivät maksaakseen ylimääräisistä lapsista tulevat sakot, sillä työssä useat lapset lapset olivat rikkaus. Lisäksi maaseudulla sallittiin myös toinen lapsi, jos ensimmäinen oli ollut tyttö.

1980-luvulla Sinikka Artevan uutisraporteissa kerrottiin Kiinan väkiluvun riistäytyvän pian käsistä. Keväällä 1988 uutisoitiin Kiinan perhesuunnittelun "epäonnistuneen tavoitteissaan" jo toisena perättäisenä vuonna ja entistä useampi kiinalainen uhmasi yhden lapsen sääntöä. Epätoivotun väestönkasvun seurauksena perhesuunnittelusta vastaava ministeri sai potkut ja Kiinan hallitus määräsi puolueaktiivit valvomaan yhden lapsen politiikan noudattamista palkkojen leikkaamisen uhalla.

Vuotta myöhemmin keväällä 1989 oli Kiinan väkiluku jo 1,1 miljardia. Kiinan väestö oli kaksinkertaistunut 40 vuodessa Kiinan kansantasavallan perustamisen jälkeen. Seuraavalla vuosituhannella kiinalaisia arveltiin olevan jo kaksi miljardia, ellei syntyvyyden säännöstelyä tehostettaisi.


Väestö kasvoi 10 miljoonalla ihmisellä vuodessa. Ihmisten vallatessa alaa Kiinan viljelty pinta-ala pienentyi ja viljantuotanto myös supistui. Kiinassa puhuttiin avoimesti maatalouden kriisistä, sillä maanviljelijät olivat siirtyneet kasvattamaan tuttoisampia kasveja ja viljaa jouduttiin tuomaan ulkomailta.

Abortteja ja lapsenryöstöjä

Vuonna 1999 kiinalaisia oli jo noin 1,3 miljardia. Yhden lapsen sääntöä noudatettiin tiukasti kaupungeissa, mutta maalla varsinkin tyttölapsen jälkeen hankittiin yleisesti myös toinen lapsi. Kymmenen vuotta Kiinassa elänyt Ulkopoliittisen instituutin tutkija Linda Jakobson keskustelee Maarit Tastulan Punainen lanka -ohjelmassa huhtikuussa 1999 Kiinan yhden lapsen säännöstä, valtion vauvaluvista ja aborteista. Linda Jakobson kertoo, että poikia suositaan mm. siksi, että kiinalaisen perinteen mukaan nainen avioituessaan siirtyy kokonaan uuden perheen jäseneksi ja hylkää vanhan perheensä. Maassa, jossa ei ollut mitään sosiaaliturvaa, lapset olivat vanhempien vanhuudenturva.

Lapsen syntymä ei myöskään ollut kiinni lapsionnesta vaan vauvaluvasta. Linda Jakobson kertoo, että jos Kiinassa halusi synnyttää lapsen synnytyssairaalassa, täytyi olla ensin hankittuna syntyvälle lapselle lupa. Tuore aviopari hankki luvan syntyvyyttä säännöstelevältä instanssilta, joka määräsi myös, minä vuonna lapsi saa syntyä. Jokaiselle kaupungille, kaupunginosalle ja korttelille oli vuosittainen vauvakiintiö. Ilman etukäteen hankittua lupaa äiti ei päässyt synnyttämään sairaalaan, eikä lapselle myönnetty henkilöllisyystodistusta. Jakobssonin mukaan väestötieteilijät puhuivat, että Kiinassa eli miljoonia rekisteröimättömiä tyttölapsia. Ilman lupaa raskaaksi tulleita naisia saatettiin uhata työpaikan menetyksellä, elleivät he tee aborttia. Kaupungeissa abortteihin saatettiin suhtautua myös arkisena ehkäisynä. Jakobsoninkin tuttavapiirissä Kiinassa oli useita nuoria naisia, joille oli tehty jo neljä viisikin aborttia.

Yhden lapsen politiikan poikkeukset

Toinen lapsi oli sallittu

- maanviljelijöille, jos ensimmäinen lapsi oli tyttö
- vanhemmille, joilla ei ole sisaruksia
- etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla voi olla useampia lapsia

Kun vuonna 2009 Kiinan yhden lapsen politiikka täytti 30 vuotta, uutisoitiin syntyvyyden säännöstelyn johtaneen väestön ikääntymiseen. Varsinkin Kiinan suurissa kaupungeissa muhi eläkepommi. Kirjeenvaihtaja Kari Ahlberg raportoi Shanghaista, jossa vuonna 2020 kolmannes väestöstä olisi yli 60-vuotiaita. Shanghaissa huolehdittiinkin, kuka kustantaa vanhustenhuollon, kun kaupungilla ei siihen ole varaa ja työtkin pitäisi tehdä.

Kaupungin väestösuunnitteluvirasto rohkaisi shanghailaisia hankkimaan myös myös toisen lapsen. Nimestään huolimatta yhden lapsen politiikassa oli poikkeuksia ja Shanghaissa valistettiin vanhempia oikeudesta myös toiseen lapseen.

Marraskuussa 2010 aloitettiin jälleen maailman suurin väestönlaskenta. Urakkaa riitti, sillä ovelle koputtelevia väestönlaskijoitakin oli pestattu kuusi miljoonaa. Väkiluvun selvittämisen lisäksi tuloksia käytetiin koulutuksen, terveydenhuollon ja sosiaalipolitiikan suunnitteluun. Ensimmäistä kertaa yritettiin selvittää myös kaupungeissa ilman asumislupaa asuvien siirtotyöläisten lukumäärä. Moni siirtotyöläinen livahti kuitenkin takaovesta ulos laskennan ajaksi, ja lisäksi väestönlaskentaa vaikeuttivat varakkaat maaltamuuttajat, jotka asuivat kaupungissa vaikka asumislupa oli maalla. Seuraavan vuoden huhtikussa virallisen laskennan perusteella kiinalaisia kerrottiin olevan 1,34 miljardia. Syntyvyys oli laskenut ja väkiluku oli pienempi kuin YK:n 1,4 miljardin ennuste.


Väestöpyramidi oli muuttunut kehittyneiden maiden kaltaiseksi ja vanhenevaa väestöä alkoi olla liikaa suhteessa työväkeen.

Yhden lapsen politiikan seurauksena kiinalaisia arvioitiin vuonna 2012 olevan 400 miljoonaa vähemmän kuin mitä olisi ollut ilman rajoituksia. Syntyvyyden säännöstelyn kääntöpuoli oli kuitenkin synkkä: pakkoabortteja, lapsenryöstöjä ja aikamiespoikien kansoittamia maalaiskyliä.

Kirjeenvaihtaja Kari Ahlberg kertoo raportissaan kadonneita ja ryöstettyjä lapsiaan etsivistä kiinalaisvanhemmista. Zhang Guihongin pojan oli päiväkodista vienyt lapsen isäksi esittäynyt huijari. Yhdeksän vuotta myöhemmin surun murtama rouva Zhang jatkoi sinnikkäästi lapsensa etsintää kohtalotovereidensa kanssa. Vuosittain katosi kymmeniätuhansia lapsia, joista vain harvat löytyivät. Lapsikauppaa pyörittivät rikollisliigat, ja yhden lapsen politiikan seurauksena poikalapset olivat haluttuja. Jos poikaa ei syntynyt saatettiin poikalapsi haluta ostaa. Vastaavasti tyttösikiöitä abortoitiin, nuoripari saattoi olla selvittämässä sikiön sukupuolta poikalasta haluavien vanhempien sukulaisten painostuksesta. Sukupuolijakauman vääristymän seuraukset näkyivät poikamieskylinä, jonne ei morsiamia riittänyt.

Kansa jatkoi myös ikääntymistään huimaa vauhtia. Nyt arvioitiin, että vuonna 2050 jo puolet kiinalaisista olisi yli 50-vuotiaita. Ajankohtaisreportaasissa arveltiin, että jos yhden lapsen politiikasta luovuttaisiin, tehtäisiin se taloudellisten eikä inhimillisten syiden takia. Kymmenien miljoonien poikamiesten joukkioiden pelättiin johtavan seksuaalirikosten ja ihmiskaupan kasvuun. Mutta sukupuolivääristymän lisäksi uhkakuvissa näkyi väestön ikääntymisen myötä myös työvoimapula.

Paluu kahden lapsen politiikkaan

Kiinan kommunistisen puolueen puoluekokous hyväksyi tukun uudistuksia marraskuussa 2013. Kiina päätti muun muassa lieventää tiukkaa yhden lapsen politiikkaa, laajentaa siirtotyöläisten oikeuksia ja lakkauttaa työleirit. Päätökset julkistettiin muutama päivä kokouksen jälkeen.

Nyt pariskunnat saivat hankkia toisen lapsen, jos toinen vanhemmista oli perheensä ainokainen, aiemmin tätä sääntöä soveltaakseen oli kummankin vanhemman täytynyt olla ainoita lapsia.

Lisäksi Kiina päätti luopua ihmisoikeusloukkauksista parjatusta työleirijärjestelmästä. Työleireille oli sijoitettu mm. paperittomia ihmisiä, prostituoituja ja toisinajattelijoita pelkästään poliisiviranomaisen hallinnollisella päätöksellä ilman oikeudenkäyntiä.

Lokakuussa 2015 Kiina päätti luopua kokonaan yhden lapsen politiikasta ja siirtyä kahden lapsen politiikkaan. Yhden lapsen sääntöä oli höllennetty jo aiemmin, mutta nyt myös kaupunkilaisilta poistettiin kaikki rajoitukset toisen lapsen hankintaan. Etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla ja maaseudun asukkailla oli ollut mahdollista hankkia erillisperustein toinen tai useampikin lapsi, mutta tiukimmin oli säädelty kaupunkilaisia. Koulutettu kaupunkilaisväestö oli kuitenkin alkanut jo sopeutua syntyyvyyden säännöstelyyn, ja perhe-elämän kalleuden vuoksi moni kaupunkilaispari uskoi lapsilukunsa olevan täynnä yhden lapsen kanssa.

Kommentit
  • Elokuu on raadollinen elokuva ihmissuhteista, alkoholismista ja toteutumattomista unelmista

    Palkittu elokuvaklassikko on nyt pysyvästi Areenassa.

    Elokuu (1956) on Matti Kassilan käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, jota pidetään kiistatta yhtenä suomalaisista elokuvaklassikoista. Se pohjautuu Frans Emil Sillanpään samannimiseen kirjaan vuodelta 1941. Elokuva sai ilmestyttyään yhteensä kuusi Jussi-palkintoa ja se edusti Suomea Cannesin elokuvajuhlilla 1957.

  • Kirsi Kunnaksen Tiitiäis-hahmot loikkivat Punni-pupun johdolla kirjasta radioon

    Aino-Maija Tikkanen lukee klassikkosatuja.

    Mistä löytyy korvaton pupu tai kengälle kaveri? Entä miksi prinssit hyppivät toistensa yli? Vuonna 1963 näyttelijä Aino-Maija Tikkanen kertoili Kirsi Kunnaksen rakastettuja Tiitiäisen tarinoita radioaalloille, jotka ovat viimein rantautuneet Areenaan sadunnälkäisten mielikuvitusseikkailijoiden riemuksi.

  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto