Jos joku väittää, että koulussa ei mikään ole muuttunut sitten 1960-luvun, niin se joku on väärässä. Kaikki on muuttunut.
Nyt on oppivelvollisuus suoritettu, kun Viikko koulussa -projekti päättyy. Kävin Hauhon yhtenäiskoulua, siis samaa koulua (tai siis samassa rakennuksessa) kuin 1970-luvulla. Ennallaan on vain koulun tiilikuori. Kaikki muu on muuttunut, enimmäkseen parempaan suuntaan.
Koulurakennus on vähemmän kolkko. Luokkakoot ovat pienempiä, (meitä oli 41 samassa luokassa - jo hajuhaittojen kuvitteleminen puistattaa!). Kouluruoka on parempaa - ja siitä on kasvisversiokin.
Pahoin pelkään, että oppilaatkin ovat fiksumpia. Kohteliaita, avoimia ja huumorintajuisia. Yläaste ei aina olekaan helvetti. – Kun sanon opettavani yläkoulussa, ihmiset säälivät. Ihan turhaan, sanoo yksi opettaja.
– Kouluissa eletään aina jotain evoluution vaihetta, joskus ei ehdi muuta kuin tulipaloja sammuttamaan. Meillä on nyt hyvä tilanne, ollaan pelin päällä. Se voi muuttua äkkiä, sanoo Hauhon rehtori Pekka Paappanen.
Aika hämäläinen kommentti, mutta varmaan totta.
70-luvulla vanhempani ehkä tapasivat opettajan kevätjuhlassa. Nyt on on Wilmaa, vanhempainvarttia, kasvatuskeskustelua ja ties mitä muuta. On kumppanuuksia ja palvelua, jolta vaaditaan laatua ja tyytyväisyystakuuta.
Koulu on mukana kaikessa muussakin, on projektia, hanketta ja suunnitelmaa, paljon vaatimuksia. Nuoria vaivaa kyynisyys / surkea yleissivistys / syrjäytyminen / velkaongelmat / ihmissuhdetaidottomuus / medialukutaidottomuus / kännykkäriippuvuus/ jne jne… Näihin kaikkiin kai löytyy lääke koulusta? Lisää tunnekasvatusta, talousoppia,, mediakasvatusta, tunnetaitoja, vain muutamia mainitakseni. Ja ilmiöoppimista sekä flipped classroom, meinasi unohtua!
Vanhemmat, jos vain voitte, niin suosittelen tutustumista lastenne koulupäivään. Ehkä koulu ei kiikukaan katastrofin partaalla, vaikka joskus sen kuvan voi saadakin.
