Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Jean Sibelius -viulukilpailu pääkuva

Vuoden 1965 voittaja Oleg Kagan

viulisti Oleg Kagan
viulisti Oleg Kagan Kuva: Yle oleg kagan

Kaikkien aikojen ensimmäisen Sibelius-viulukilpailun vuonna 1965 voitti 19-vuotias Neuvostoliittoa edustanut Oleg Kagan. Hänen uransa jäi valitettavan lyhyeksi, sillä Kagan menehtyi syöpään vuonna 1990, vasta 43-vuotiaana.

Kagan asui ja työskenteli suurimman osan elämästään Neuvostoliitossa, ja lännessä havahduttiin hänen poikkeukselliseen muusikkouteensa vasta muutamaa vuotta ennen hänen kuolemaansa. Kagan ei juurikaan viettänyt aikaansa levytysstudioissa, mutta jälkipolvien onneksi lukuisia hänen konserttitaltiointejaan on julkaistu levyinä hänen kuolemansa jälkeen.

Sibelius-kilpailun jälkeen Oleg Kagan voitti vielä J. S. Bach -viulukilpailun Leipzigissa ja sijoittui toiseksi Tshaikovski-kilpailussa Moskovassa. Kilpailumenestyksensä siivittämänä Kagan siirtyi David Oistrahin oppilaaksi Moskovan konservatoriossa. Kagan on myöhemmin kuvannut Oistrahia itselleen sekä isäksi, neuvonantajaksi että ystäväksi, ja miesten suhde vain syveni sen jälkeen, kun Kagan valmistui konservatoriosta.

Muita Kaganin muusikkouteen vahvasti vaikuttaneita henkilöitä olivat pianisti Svjatoslav Richter, jonka kanssa läheinen ystävyys ja yhteistyö kestivät yli kaksikymmentä vuotta, sekä tietysti vaimo, sellisti Natalia Gutman. Kagan ja Gutman ystävineen soittivat lukemattomia konsertteja pienissä ja suuremmissa kokoonpanoissa, ja 1980-luvun alussa, kun pariskunta pääsi jo vapaammin matkustamaan Neuvostoliitosta, he kiersivät useissa maissa soittaen Brahmsin kaksoiskonserttoa viululle, sellolle ja orkesterille. Heidän Brahms-tulkintansa innoitti myös monia aikalaissäveltäjiä, esimerkiksi Alfred Schnittken, säveltämään ja omistamaan heille oman kaksoiskonserton.

Suomalaisyleisön lämmin vastaanotto teki Kaganiin suuren vaikutuksen jo vuonna 1965, ja hänen suhteensa Suomeen ja erityisesti Kuhmon kamarimusiikkifestivaaliin säilyi kiinteänä läpi hänen elämänsä. Kagan vietti perheensä kanssa aikaa Kuhmossa monena kesänä rentoutuen ja soittaen muusikkoystäviensä kanssa kiitolliselle festivaaliyleisölle.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

  • Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe kurottelee lupaavasti mahdollisuuksien maailmassa

    Signe (laulajat Josefiina Vannesluoma, Riikka Keränen ja Selma Savolainen, sekä kontrabasisti Kaisa Mäensivu) jatkaa oman ilmaisunsa laajentamista ja kehittämistä. Ryhmän debyytillä liikuttiin tyylillisesti etenkin jazzin maailmassa. Uusimmalla, kolmen albumin kokonaisuuden ensimmäisellä osalla yhtye kurottelee uusien teosten myötä kohti aiemmin kartoittamattomia ilmaisualueita.