Hyppää pääsisältöön

Heikki Soini: Synnytän kuin mies!

Heikki Soini kolumni
Heikki Soini kolumni Kuva: Yle/Annukka Palmén-Väisänen heikin kolumni

Luin viime syksynä uutisjutun kiinalaisesta sairaalasta, joka tarjoaa miehille mahdollisuuden kokea synnytyksen tuskat. Jutun mukaan ajatus syntyi, kun useat naiset valittivat, etteivät he saa riittävästi myötätuntoa kumppaneiltaan. Kivun kokeileminen kuulemma auttaa miehiä suhtautumaan kumppaniinsa ymmärtävämmin ja rakastavammin.

Juttua lukiessani olin juuri saanut tietää vaimoni olevan raskaana ja siksi se iski minuun kuin tuhat volttia. Koska vaimoni kokisi pian helvetillistä tuskaa, minäkin halusin kokea synnytyskivun, jos se kerran saisi minut rakastamaan vaimoani enemmän. Ikävä kyllä laitteita oli vaan Kiinassa.

Kun aloitimme kuukausia myöhemmin Marja Hintikka Liven suunnittelemisen, toin ensimmäisessä palaverissa esiin toiveeni kokea synnytystuskasimulaation. Jos se ei vielä ole tullut selväksi, olen käytännössä MHL:n ainoa miespuolinen työntekijä.

Melkein jokainen kantaa mukanaan jonkinlaista traumaa ja katkeruutta omasta synnytyksestään.

Huomasin, kuinka metatyön sortamat naiskollegani ryhtyivät hieromaan hikisiä kämmenpohjiaan. Tajusin nopeasti, että heistä melkein jokainen kantaa mukanaan jonkinlaista traumaa ja katkeruutta omasta synnytyksestään.

Monelle naiselle synnytys on ollut hirveä kokemus. Minun alkuperäinen ajatukseni vaimoni ymmärtämisestä ja rakastamisesta muuntui heidän päässään välittömästi mahdollisuudeksi tuottaa minulle silmitöntä kipua ja tehdä minusta kaikkia miehiä edustava uhrilammas, joka murretaan.

Kun asiasta muodostui yllättäen tällainen sukupuolien kamppailu, jossa naiskollegani ylpeinä rehvastelivat kivunsietokyvyllään ja yhdessä kuorossa nauroivat, että miehet eivät kestä edes flunssaa, en enää voinut niellä kunniaani ja perääntyä. Varsinkin, kun rehellisesti sanottuna koen, että kaikilla lähipiirini naisilla - äitiäni lukuun ottamatta - on aika alhainen kyky sietää kipua, vaikka he olisivatkin synnyttäneet. Silti kuulen naisten varsinkin riitatilanteissa käyttävän toistuvasti synnytyskorttia - eli vetoavan sellaiseen sinnikkyyteen ja sankaruuteen, jota mies ei voi itsestään todistaa. Sota oli alkanut.

Kaikilla lähipiirini naisilla on aika alhainen kyky sietää kipua, vaikka he olisivatkin synnyttäneet.

Olen viime päivinä saanut todeta, että kun naiset ovat sotajalalla, Tšingis-kaanikin kalpenee. Kollegani ovat tilanneet sähköä elimistööni johtavan laitteen käyttäjineen Hollannista ensi maanantain lähetykseen. Minut viedään myös gynekologille, koska sekin on kuulemma monen naisen mielestä todella epämiellyttävää. En tiedä, mitä gynekologi voi minulle edes tehdä, mutta siellähän se vastaanotolla sitten selviää.

Minulle on hankittu jopa painotettu raskauspuku, joka simuloi yhdeksännellä kuulla raskaana olemista. Minun raskauteni kestää viikon. Koska olen tähän leikkiin lähtenyt ja kapeilla harteillani on jollain kierolla tavalla kaikkien miesten kunnia, niin olen tietysti suostunut kaikkeen. Antaa tulla vaan naiset.

Viikon päästä olen suorassa televisiolähetyksessä kaikkien arvostelevan katseen alaisena vastaanottamassa ilmeisesti todella voimakasta kipua. Tietenkään edessäni oleva kärsimys ei ole yksi yhteen naisten kokeman synnytyksen kanssa, mutta tätä lähemmäs mies ei voi synnytyskokemusta päästä.

Jos jotain saisin mukaani oikeasta synnytyksestä, haluaisin minunkin elimistöni tuottavan tapahtumasarjan aikana mielihyvää synnyttävää oksitosiinihormonia, mutta niin ei tietenkään tapahdu. Minä pelkästään kärsin.

Jos kestän laitteen tuottamat kivut loppuun asti, vaadin, että naiset lopettavat synnytyskortin käyttämisen argumentoinnissaan.

Työpaikallani on tällä hetkellä monta verenhimoista naista, jotka toivovat minun romahtavan henkisesti ja itkevän lohduttomasti valittaen. En aio taipua helpolla. Jos kestän laitteen tuottamat kivut loppuun asti, vaadin, että naiset lopettavat synnytyskortin käyttämisen argumentoinnissaan. Jos homma jää kesken, saadaan ainakin hieno otsikko juorulehtiin: Mies kuoli synnytykseen rakkauden vuoksi.

Lisää ohjelmasta

Marja Hintikka Live, jakso 7
Marja Hintikka Live, jakso 7 Kuva: Annukka Palmén-Väisänen / Yle jakso 7
Marja Hintikka Live, jakso 7, kysely
Marja Hintikka Live, jakso 7, kysely Kuva: Annukka Palmén-Väisänen / Yle jakso 7
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta
Marja Hintikka riemuitsee Kultainen Venla -palkinnosta Kuva: Maria Ainamo kultainen venla
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio
Vapaus johtaa kansaa, kuvamanipulaatio Kuva: (c) Photograph by Erich Lessing Marja Hintikka Live
Joulukuusi ja koristeineen.
Joulukuusi ja koristeineen. Kuva: Pixabay joulu
Kommentit

Uusimmat sisällöt - Marja Hintikka Live

  • Eineksiä, uhkailua, liikaa töitä – unohda turha syyllisyys vanhempana! MHL:n vieraat näyttävät esimerkkiä

    Syksyn vieraat avautuvat mistä eivät enää ota paineita.

    Vapaus, vanhemmuus, tasa-arvo. Marja Hintikka Live on puolentoista vuoden ajan ravistellut suomalaista perhekeskustelua, romuttanut turhia kulisseja ja nostanut pöydälle vaikeitakin keskustelunaiheita. Kaiken takana on tavoite vapauttaa vanhemmat turhista paineista ja jatkuvasta syyllisyydestä. Kiukuttelevia lapsia? Liikaa töitä? Unettomia öitä? Parisuhde rakoilee? Et ole yksin. Meillä on ihan samanlaista.

  • Lapset repivät parrasta ja nestehukka on lähellä - tällaista on joulupukkien karu todellisuus

    Joulupukit kertovat ammattinsa pahimmat puolet.

    Kuvittele itsesi joulupukiksi tai -muoriksi. Mielessäsi pyörii kuva piparintuoksuisista kodeista, joissa pukki istutetaan pehmeälle nojatuolille glögi kädessä ja suloiset punaposkiset pikku lapsoset laulavat heleällä äänellä sopivan lyhyen kappaleen. Kukaan ei itke, kukaan ei pelkää ja koko hommaan menee noin 10 minuuttia. Ulko-ovella sinulle annetaan sovittu summa rahaa ja poistut tyytyväisenä seuraavaan kohteeseen. No, se ei todellakaan mene ihan niin.

  • Pyjama on paras jouluasu, vinkkaavat MHL-vanhemmat

    Ei kiireelle, kyllä rennolle romantiikalle!

    Idyllisten puitteiden viilaaminen tekee erityisesti perheenäideistä helposti huumorintajuttomia piiskureita. Tonttulakki alkaa kiristää liikaa ja joulunalusviikoista tulee yhtä pitkää to-do -listaa.

  • Kestävyysliikunta lihottaa?!

    Timo Haikarainen ja kestävyysliikuntamyytti.

    Kuinka on - suosiako kovatehoista vai matalatehoista treeniä - ja miten kortisoli liittyy tähän? Personal trainerimme Timo Haikarainen vääntää myytin rautalangasta!

  • Heikki Soini: Kärsitään joulu ja jatketaan elämää!

    Ei joululla ole väliä, yhteinen aika on tärkeintä.

    Joulusuklaat ilmestyivät lähikauppaani lokakuussa. Se käynnisti kahden kuukauden kuumotuksen ja stressin, joka purkautuu monessa perheessä itkuun jo jouluaaton aamuna. Lapset juoksevat hysteerisinä pitkin seiniä ja vanhempien selkäranka katkeaa viimeistään silloin, kun kinkku kuivuu valvomisesta huolimatta. Kuulostaako tutulta, kysyy MHL:n Heikki Soini.

  • Vanessa Kurri: Olen tappavan tylsä joulunviettäjä

    Neljän lapsen äiti tekee joulun perinteiden mukaan.

    Kotiäiti ja juontaja Vanessa Kurri on jouluihminen, mutta valmistelut jäävät häneltäkin usein viime tippaan. Neljän lapsen koulu- ja harrastuskuljetusten välillä Kurri sompailee sitten ympäriinsä hakemassa jouluherkut juuri niistä oikeista ja perinteisestä paikoista. Kurrille on tärkeää tehdä joulu täsmälleen samojen askelmerkkien mukaan kuin hänen äitinsä aikanaan teki. Vanessa Kurri on MHL:n vieraana TV2:ssa maanantaina 19.12. klo 21, kun aiheena on Unelmien joulu.

  • Bloggari Anna-Kaisa Huurinainen: Tänä vuonna otamme joulun rennosti

    Liika suorittaminen on aiemmin pilannut Huurinaisen joulun.

    Viime jouluna 47 palasta -blogin Anna-Kaisa Huurinainen suunnitteli joulun tarkasti: laati menun ennakkoon ja kestitsi koko lähisuvun. Odotukset ja stressi olivat kuitenkin liian kovat, ja joulu meni mönkään. Kokemuksesta viisastuneena Huurinainen aikoo ottaa tämän joulun mahdollisimman rennosti.

  • Muusikko Stig: Henkinen valmistautuminen jouluun kannattaa aloittaa hyvissä ajoin

    Kahden lapsen isä nauttii valmiista joulupöydistä.

    Muusikko Stig tunnetaan hiteistään, mutta arkielämässä Pasi Siitonen ei puumia metsästä. Sen sijaan hän on kahden pienen pojan isä, joka odottaa joulua yhtä paljon kuin lapset. Erityisen tärkeää on nimenomaan jouluun virittäytyminen: jos sitä ei aloita ajoissa, joulu saattaa livahtaa huomaamatta ohi. Stigin jouluvalmisteluihin ei kuitenkaan kuulu stressi tai touhottaminen, vaan tärkeintä on rauhoittuminen.