Ajaako ihmisen päihteiden pariin yhteiskunta, kemia, henkilökohtaiset ongelmat vai sosiaaliset tavat? Mikä meitä päihteissä kiehtoo? Alla ajatuksiaan kertovat yhteiskuntatieteilijä, lääketieteilijä, psykologi ja kulttuuriantropologi. Pysy mukana, nyt mennään yhteiskunnan rakenteista aivojen mielihyvämekanismiin!
Ikiaikaisesta rituaalista yksilölliseen viihdekäyttöön
– Ilmiö on todella vanha, kiinnostusta päihteisiin on ollut kautta aikain, jopa ennen ajanlaskumme alkua, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n tutkimusprofessori, VTT Pekka Hakkarainen.
Hakkarainen on laittomien päihteiden tutkimukseen erikoistunut suomalaisen huumausainetutkimuksen uranuurtaja. Alkoholistakin hänellä on sanansa sanottavana.
Hakkaraisen mielestä päihteiden nykykäyttö on aikaisempaa yksilöllisempää, vaikka tapahtuukin useimmiten seurassa. Usein halutaan irroittautua arjesta, tavoittaa jonkinlainen juhlakokemus tai kokea yhteyttä tuonpuoleiseen voimaan.
Tämä ei ole uutta.
Päihteiden nykykäyttö on aikaisempaa yksilöllisempää, vaikka tapahtuukin useimmiten seurassa.
Yhteyttä tuonpuoleiseen haettiin jo varhaisissa yhteiskunnissa. Niissä päihtyminen kuului rituaaleihin, esimerkiksi juhliin ja shamanismiin.
– Shamanistinen poppamies saattoi päihdyttää itsensä tilaan, jossa saattoi vastaanottaa tietoa sadon kohtalosta tai tulevista hyökkäyksistä, Hakkarainen kertoo.
Myös kannabishöyryjä hengiteltiin jo ennen ajanlaskun alkua.
– Arkeologisissa kaivauksissa tehtyjen löytöjen perusteella on päätelty, että jo skyytit kuumensivat teltoissaan kiviä ja laittoivat kuumien kivien päälle kannabiskasveja. Kirjoitettiin, että he hihkuivat riemusta huumaantuneeseen tilaan päästyään.
Skyytit elivät Altain ja Bulgarian aroilla ennen ajanlaskun alkua.
Pohjoismaisessa alkoholitutkimuksessa suuri kysymys on pitkään ollut Miksi Jeppe juo. Tyhjentävä vastaus on vielä löytämättä.
– Alkoholin käyttöä on monenasteista, eikä jyrkkää rajaa hyvän ja pahan käytön välille voi vetää. Se, että otetaan lasi viiniä ruuan kanssa rentoutumistarkoituksessa on kuitenkin vakiintunut tapa monissa kulttuureissa, Hakkarainen sanoo.
Kun alkoholista on tullut osa arjen tavanomaista kanssakäymistä, vaatii aktiivisuutta olla juomatta.
– Raittiutta pitää selitellä. Täytyy olla syy olla juomatta. Esimerkiksi raskaus on hyvä excuse.
Jotkut haluavat tietoisesti tutustua mielensä ulottuvuuksiin, toiset pitää hauskaa.
Eniten tätä päivää leimaa Hakkaraisen mukaan sekakäytön nousu.
– Käytetään sekä laittomia että laillisia päihteitä: alkoholia, lääkkeitä ja huumausaineita. Puhutaan comboista.
Usein pohjalla on tarve irroittautua normaalista tajunnantilasta: jotkut haluavat tietoisesti tutustua mielensä ulottuvuuksiin, toiset pitää hauskaa. Joillekin päihtyneenä olo on jo se normaali olotila.
Kun päihteet kaappaavat aivojen mielihyväjärjestelmän
Siinä missä yhteiskuntatiede pohtii päihteiden asemaa yhteiskunnassa tai käyttöön johtavia syitä, lääketiede keskittyy siihen, miten päihteet ihmisaivoihin vaikuttavat.
– On turha miettiä, miksi joku juo tai polttaa. Syy on sisäinen, omien korvien välissä, sitä on turha hakea aviopuolisosta tai työtilanteesta, pitkän uran biolääketieteellisen alkoholitutkimuksen parissa tehnyt tutkimusprofessori, FT Kalervo Kiianmaa sanoo.
Aina ei tarvitse olla viinaa.
On turha miettiä, miksi joku juo tai polttaa. Syy on sisäinen, omien korvien välissä.
– Päihtymistarkoituksessa voi käyttää eri aineita. Ne vaikuttavat eri tavalla: alkoholi lamaannuttaa, tupakka ja kahvi piristävät. Kaikki ovat kuitenkin päihteitä.
Kiianmaa on tutkinut päihteidenkäytön takana olevia perusmekanismeja. Sitä, miten päihteet vaikuttavat aivoihin.
– Kaikki päihdyttävät aineet aktivoivat aivojen mielihyvämekanismin ja aiheuttavat euforian tunteen, tiedostetun tai tiedostamattoman, hän sanoo.
Aivojen mielihyväjärjestelmä on ihmislajin säilymistä turvaamaan kehittynyt perusmekanismi, joka varmistaa, että elämän jatkumiselle välttämättömät toiminnot, kuten syöminen, juominen, seksi ja turvallisuuden tunne tuottavat mielihyvää.
– Päihteet sattuvat sopimaan mielihyväjärjestelmään ja ikään kuin kaappaavat sen. Ne aiheuttavat suurempia mielihyvä-ärsykkeitä kuin järjestelmään luontaisesti kuuluvat asiat, Kiianmaa sanoo.
Mielihyvämekanismi on hermosoluketju. Päihteet aktivoivat tämän - ns. mesolimbisen dopamiiniradan - ja lisäävät dopamiinin vapautumista Accumbens-tumakkeessa.
Tämä tuo mielihyvän tunteen.
– Kaikkien päihteiden vaikutus kanavoituu tähän samaan ketjuun, mutta esimerkiksi nikotiinilla, heroiinilla ja kofeiinilla on kaikilla oma vaikutuskohtansa, Kiianmaa sanoo.
Kiianmaan mielestä on ikuisuuskysymys, miksi toiset jäävät päihteisiin kiinni, toiset eivät.
Jotain tutkimuksessa on kuitenkin selvinnyt.
– On todettu, että taipumus alkoholiriippuvuuteen periytyy. Sama koskee myös nikotiinia ja muita päihteitä.
Periytyvyyttä kuljettavat sukupolvelta toiselle toistaiseksi tunnistamattomat geenit.
– Tiedetään, että ne liittyvät hermosolujen viestintään ja välittäjäaineiden kemiaan. Yhdysvalloissa on tehty tästä jo kauan laajamittaista tutkimusta. Kyseessä tuskin on mikään yhden geenin ominaisuus, Kiianmaa sanoo.
Hetkellistä pakoa ongelmista ja sosiaalista painetta
Alkoholi, tuo uuden mielentilan mahdollistava ihmeaine? Vai eikö sittenkään? Kun lääketiede tutkii, miten päihteet vaikuttavat aivoihin, psykologia taas pohtii päihteiden käytön takana olevia syitä.
– Päihteisiin paetaan usein ongelmia ja ahdistusta. Joskus kyse on myös sosiaalisesta ryhmään kuulumisen paineesta, psykologi, FT Sari Castrén sanoo.
Päihteet vaikuttavat keskushermoston kautta psykologiseen tilaan ja tunteisiin. Voi tulla euforiaa tai sekavuutta, voi tulla helpotusta jännitykseen.
Päihteisiin paetaan usein ongelmia ja ahdistusta. Joskus kyse on myös sosiaalisesta ryhmään kuulumisen paineesta.
– Alkoholi saattaa hetkellisesti helpottaa oloa, huomio kiinnittyy muihin asioihin kuin käsillä oleviin ongelmiin. Sitä käytetäänkin usein eräänlaisena itsehoitolääkityksenä. Taustalla voi olla ahdistusta tai unettomuutta, arjen huolia tai vaikkapa kroonista kipua, Castrén sanoo.
Sitten tulee se mutta. Usein seuraa noidankehä. Ongelmat säilyvät ja tarvitaan lisää päihteitä.
– Kun päihtymystila loppuu, ongelmat tuntuvat entistä ongelmallisemmilta. Usein mukaan tulee syyllisyyden tunne ja alakuloisuus syvenee.
Castren muistuttaa, että alkoholi liittyy myös sosiaalisiin tilanteisiin: yhdessäolon hetkiin, juhliin ja edustustilaisuuksiin.
– Uskotaan, että alkoholi tuo sosiaalista sujuvuutta käytökseen ja luo rennon ilmapiirin, nostaa hyvänolontunteen uudelle tasolle. Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon ja näkyy esimerkiksi impulssikontrollin heikkenemisenä ja suurempana riskinottamisena, kääntäen ”mokauksina”, väkivaltaisuutena ja kasvaneena tapaturmariskinä.
Nyky-yhteiskunnassa alkoholin käyttö on kulttuurisesti normalisoitunut ja käytöstä on tullut sosiaalisesti hyväksyttävää. Humalahakuinen juominen tuo kuitenkin mukanaan riskejä.
– Kun ihmisellä on riippuuvuus alkoholiin, käytöstä tulee pakonomaista. Käyttömäärä ja -aika eivät enää ole hallinnassa, eikä toiminta ole enää tahdonalaista. Kyseessä on jo vakava sairaustila, joka vaatii hoitoa, Castrén sanoo.
Päihteet avaavat erilaisia tapoja muunnella tajunnan tilaa
Psykologia tutkii siis yksilöllisiä ja sosiaalisia syitä käyttää päihteitä. Kulttuuriantropologia taas katsoo, millaisia tapoja ja rituaaleja päihteiden käyttöön liittyy.
– Kysymys siitä, miksi päihteitä käytetään, on todella hankala. En usko että kukaan varsinaisesti osaa tyhjentävästi vastata siihen. Alan grand old man, Norman Zinberg, on todennut, että ihmisellä on tarve muunnella tajunnan tilaansa. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, juuri päihteistä kulttuuriantropologian gradun tehnyt Lauri Lattu sanoo.
Tajunnan muuntelu ja päihtyneen tilan hakeminen on ilmiö, joka toistuu kautta kulttuurien ja aikakausien.
Tajunnan muuntelu ja päihtyneen tilan hakeminen on ilmiö, joka toistuu kautta kulttuurien ja aikakausien.
– On tutkimuksia siitä, että jopa pikkulapset ja eläimet pyrkivät muuntelemaan tajuntaansa. Tajuntaahan voi muunnella myös ilman päihteitä. Esimerkiksi liikunta, extreme-kokemukset, meditaatio, rukoilu tai sokeri voivat ajaa saman asian, Lattu sanoo.
Kulttuuriantropologia tyypittelee eri tapoja käyttää päihteitä. Puhutaan päihdekäytöstä, lääkekäytöstä, rituaalisesta käytöstä, viihdekäytöstä sekä tajunnan laajentamisesta. Luokittelu on kuitenkin ongelmallinen, sillä usein tavat limittyvät toisiinsa.
Päihdekäytössä tarkoituksena on sekoittaa pää, lääkekäyttöä on vaikkapa kannabis kipulääkkeenä. Rituaalisesta käytöstä tunnetuin esimerkki lienee intiaanien rauhanpiippu. Viihdekäytössä haetaan hauskuutta, tajunnan laajentamisessa uutta tietoisuutta.
Voidaan myös puhua narkomaanisesta, psykedeelisestä ja hauskanpidon koodista. Siinä missä narkomaaniselle koodille ominaista on ongelmakäyttö ja sen lieveilmiöt, psykedeeliseen koodiin kuuluu tajunnan laajentaminen ja henkisyys, hauskanpidon koodiin taas kaikki muut käyttötavat.
Päihteiden historia on pitkä.
– On viitteitä siitä, että luolamaalauksia olisi tehty psykedeelisten päihteiden, oletettavasti huumaavien sienten vaikutuksen alaisena. Kannabis ja oopiumi ovat olleet tuttuja Lähi-idässä vähintään tuhat vuotta, Siperian shamaanille henkimaailmaa aukaisi amanita muscaris eli punakärpässieni, kun taas Etelä-Amerikkalaiselle psilocybe-suvun sienet, Lattu sanoo.
Voidaan myös puhua narkomaanisesta, psykedeelisestä ja hauskanpidon koodista.
Myös alkoholia otettiin ensimmäisen kerran noin 6500 ennen ajanlaskun alkua.
Lattu toteaa, että alkoholi on juurtunut voimakkaasti meidän kulttuuriimme, kun taas muita päihteitä on pyritty luokittelemaan laittomiksi. Muissa kulttuureissa alkoholin tilalla on usein jokin muu päihde.
– Amerikan alkuperäiskansat käyttivät muun muassa tupakkaa, peyote-kaktusta, psilocybe-sieniä ja nuuskaa, pitkälti maagis-uskonnollisissa tarkoituksissa. Sittemmin näitä tapoja pyrittiin uskonnollisista syistä kitkemään pois, mutta esimerkiksi sienikultti on säilynyt satoja vuosia. Myös erilaisia uskonnollisia ilmiöitä on päihteiden ympärillä nykyäänkin, esimerkiksi ayahuasca, psykoaktiivinen kasvisuutejuoma, joka tunnetaan myös sielun liaanina tai kuoleman köynnöksenä ja jonka ympärille on syntynyt myös oma uskonto, Santo Daime.
– Siperiassa kärpässientä on syöty ilmeisesti shamanistisen käytön lisäksi myös puhtaassa päihtymistarkoituksessa. Mordecai Cooken 1860-luvulla kirjoittamassa päihdeklassikossa Seven Sisters of Sleep siperialaisia säälitellään, koska Siperiassa ei kasva oopiumunikkoa, tupakkaa, tai kokaa ja ilman kärpässientä he eivät ollenkaan pääsisi vilkaisemaan Paratiisin tarhoihin. Keskiajan arabikulttuurissa puolestaan imettiin hamppua, sillä Koraani kieltää viinin juomisen, sanoo Lattu.
Käypähoito-suositus määrittää hälytysrajan, jonka ylittyessä alkoholin käyttöön on syytä puuttua.
Marraskuussa 2015 päivitetyssä suosituksessa korkean riskin tasoksi on arvioitu naisilla yli 20 g absoluuttista alkoholia eli noin 2 kaksi annosta (yksi annos on 12 g absoluuttista alkoholia) säännöllisesti päivittäin tai yhteensä 12–16 annosta viikossa.
Miehillä korkean riskin taso on 40 g/vrk (n. 3 annosta) säännöllisesti päivittäin tai yhteensä 23–24 annosta viikossa.
Lisää ohjelmasta
