Omaishoidon tuen saannin kriteerit vaihtelevat suuresti kunnittain. Omaishoitajat säästävät kuitenkin yhteiskunnan varoja. Kotona hoitaminen on huomattavasti edullisempaa kuin laitoshoito. On arvioitu, että noin 60 000 hoidettavaa olisi laitoksissa ilman omaishoitajia.
Leevi Rajala sairastui leukemiaan yksivuotiaana. Hän on nyt kolmevuotias. Hänen isänsä Immo Rajala on hänen omaishoitajansa ja äiti toimii isän sijaisena.
– Kun Leevillä on kovat hoidot päällä, niin se tuo aina ongelmia mukanaan. Siksi arki on sitten vähän erilaista. Ei nukuta eikä syödä ja voi tulla kovia vatsaongelmia. Esimerkiksi jatkuvaa ripulia monta kuukautta ja luukipuja, Leevin äiti Sarita Rajala kertoo.
Omaishoitajien joukko on suuri. Heitä on noin 300 000. Kuitenkin vuonna 2010 heistä vain noin 37 500 sai omaishoidon tukea. Omaishoidon tuki on kunnan järjestämä määrärahoihin sidottu sosiaalipalvelu ja kunta päättää sen myöntämisperusteet. Sen kriteerit ja määrä vaihtelevat suuresti vaikka sillä säästetään suuria summia.
– Sitähän voi ajatella, että se olisi kiinteä juttu, että on oikeus omaishoidon tukeen tai ei ole. Mutta samalla tavalla kuin Kansaneläkelaitoksen maksama vammaistuki, niin se on porrastettu hoidon rasittavuuden ja sitovuuden mukaan, ei diagnoosien mukaan, sosiaalityöntekijä Juhani Luotola Keski-Suomen keskussairaalasta kertoo.
Kunnat säästävät omaishoidon tuesta
Leevin tilanne oli selkeä, koska Leevi oli niin sairas ja perhe sai omaishoidon tuen.
– Tiedän tosi paljon syöpälasten ja muidenkin sairaitten lasten vanhempia, joiden kohdalla asia ei ole ollut niin yksinkertainen, Sarita Rajala kertoo.
Kuntien säästöpaineet ovat kohdistuneet myös omaishoidontuen määrärahoihin.
– Sen ulkopuolelle on jäänyt myös niitä, jotka lain perusteella olisivat oikeutettuja omaishoidon tukeen vain siksi, että kunnan määräraha on niin pieni, Luotola toteaa.
Rajalat saavat omaishoidontukea noin 500 euroa ja sijaishoitaja noin 70 euroa kuukaudessa. Perhe saa lisäksi kotihoidontukea, lapsilisää, erityishoitorahaa, vammaishoidontukea ja isä kuntoutustukea omaishoidon tuen lisäksi.
– Pieniä määriä. Peruselämässä pärjätään, mutta jos tulisi joku isompi menoerä, rahat eivät riittäisi. Tällä hetkellä yritetään säästää talvirenkaisiin. Toivotaan ettei tule lunta eikä pakkasta, Sarita Rajala naurahtaa.
Lääkekulut voivat olla tuhansia euroja
Omaishoitaja voi olla täysi-ikäinen omainen tai läheinen. Tuki on kokonaisuus, johon kuuluvat tarvittavat palvelut, vapaat sekä hoitopalkkio. Hoidettavan toimintakyvyn pitää olla alentunut sairauden, vamman tai muun vastaavan syyn vuoksi. Noin puolet omaishoidon tuella hoidettavista on sairaita tai vammaisia puolisoita. Omaishoidon tuen kriteerit ja määrät vaihtelevat suuresti kunnittain.
– Sanotaanko näin, että kyllähän se määrä on pieni. Ei ajatella, miten se meitä rasittaa vaan mitä kuluja lapsen sairastamisesta tulee. Lääkekulut on yksi iso kulu, joka tulee varsinkin alussa yllätyksenä. Puhutaan tuhansista euroista, Sarita Rajala kertoo.
Leevillä on ollut lääke, jonka hinta oli 800 euroa ja perhe joutui maksamaan siitä omavastuun jälkeen 500 euroa.
– Lisäksi tulevat lääkkeet, jotka eivät ole Kela-korvauksen piirissä. Ne eivät kartuta maksukattoa ja ne menevät täysin omasta pussista, Sarita Rajala jatkaa.
Hallitus lupaa tasavertaisuutta
Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehula vastasi kysymykseemme omaishoidon tuen suuresta vaihtelusta sähköpostitse. Hän sanoi, että hallituksen tavoitteena on saada omaishoitajille ja – hoidettaville yhdenvertaisemmat, paremmin koordinoidut ja kustannusten kasvua hillitsevät palvelut.
Omaishoidontukeen liittyy monenlaisia ongelmia esimerkiksi muutettaessa kunnasta toiseen.
– Voi käydä niin, että vanhassa kunnassa on saanut omaishoidon tukea, mutta uuden asuinkunnan kriteerit ovatkin tiukemmat eikä tukea saakaan. Se on ongelma, että omaishoidontuki on kuntakohtainen ja määrärahasidonnainen. Loppuvuodesta rahat saattavat olla lopussa vaikka niitä vielä tarvittaisiin, Luotola harmittelee.
Rehula lupaa myös sähköpostiviestissä, että omaishoitajien jaksamista tuetaan ja omaishoitoon kohdennetaan lisää resursseja ja sitä myös uudistetaan. Sote-uudistuksessa sosiaalipalvelujen järjestämisvastuu siirtyisi kunnilta sote- tai itsehallintoalueille.
– Silloin ei olisi väliä asuuko kunnassa A, B tai C. Lisäksi sote-alueella valtiovallan tiukemmassa ohjeistuksessa kriteeristö voisi olla yhtenäisempi, Luotola pohtii.
Asiantuntija: JUHANI LUOTOLA, sosiaalityöntekijä, Keski-Suomen keskussairaala
Toimittaja: NINA MALMBERG
Lisää ohjelmasta
