Ronja Salmi
Yle
Kenttäratsastus on kuuluisa vauhdista, vaativuudesta sekä vaarallisuudesta. Erityisesti laji rohkeutta ja jopa hurjapäisyyttä. Kenttäratsastus on kolmen lajin kokonaisuus johon kuuluvat koulu-, rataeste- ja maastoesteosuus. Ilman huolellisuutta, tarkkuutta ja saumatonta yhteistyötä lajissa ei pääse pitkälle.
Suomen menestynein kenttäratsastaja ja suomalaisen kettäratsastuksen vaikuttaja on ehdottomasti Piia Pantsu. Lajin nuoria tähtiä ovat Sanna Siltakorpi ja Elmo Jankari jotka ovat kilpailleet kansainvälisellä tasolla.
Kenttäratsastuksessa kaikki ratsastustaidot pääsevät esille
Kilpailuissa ensimmäisenä päivänä kisataan kouluosuus. Kilpailujen tasosta riippuen toisena päivänä kisataan joko esteosuus tai maasto-osuus. Alemmilla kilpailutasoilla osuudet suoritetaan siten, että kouluosuudessa osoitetaan riittävä taitotaso esteille ja esteradalla taas vastaavasti maastoesteille. Näin voidaan valvoa, että ratsukon taitotaso riittää seuraavaan osuuteen.
Vaativammissa kilpailuissa maastoesteet ovat toisena päivänä ja rataesteet vasta viimeisenä päivänä, jolloin rataesteillä testataan hevosen kestävyyttä ja palautumista rankasta maasto-osuudesta.
Kouluosuuden pisteet muutetaan käänteisesti miinusvirhepisteiksi ja kisojen voittaja on ratsukko jolla on vähiten virhepisteitä kaikkien kolmen osion jälkeen.
Maastoesteet - ihanuus vai kamaluus?
Sanotaan että maastoesteosuus on kenttäratsastuksen sielu. Maasto vaatii kolmesta osiosta eniten voimaa ja tarkkuutta. Ratsukko pääsee kiipeilemään jyrkkiä rinteitä ylös ja alas, sekä hyppäämään erilaisten tukkien, hautojen, risuesteiden, bankettien ja vesiesteiden yli.
Kiinteät maastoesteet ovat haastavampia ja vaarallisempia kuin rataesteet. Jos hevonen osuu pahasti esteeseen, se saattaa kaatua tai heittää kuperkeikan, jolloin ratsastaja tietenkin seuraa mukana. Juuri esteiden kiinteys ja rataesteitä kovempi vauhti tekevät kentästä yhden maailman vaarallisimmista urheilulajeista.
Uhkarohkeus ei kuulu kenttäratsastukseen
Kenttäratsastuksen turvallisuutta parantaa oleellisesti oikeanlainen varustelu, eli hevosen jalkojen kunnollinen suojaus ja ratsastajan kypärä sekä turvaliivi. Tärkeintä tietenkin on, että ratsukko osallistuu vain sen tasoisiin kilpailuihin, joihin sen taitotaso todella riittää. Uhkarohkeudesta tai vaarallisesta ratsastuksesta voidaan kisoissa sakottaa.
Esteet rakennetaan aina niin, että hevonen pääsee kiertämään ne, jos sen rohkeus pettää. Esteen massiivisuus myös helpottaa hevosta hyppäämään sen kunnolla, tai sitten kieltämään sen kokonaan.
Millainen hevonen menestyy maastoesteillä?
Hevosen terveyden tarkkailu koko kilpailujen ajan on oleellinen osa kenttäratsastusta. Hevoset tarkistetaan kilpailujen osuuksien välillä ja vain täysin kunnossa olevat hevoset saavat kilpailla.
Alempien tasojen kenttäratsastuksessa pärjää hyvin terve ja rohkea yleishevonen jonka kunto on riittävä maasto-osuudelle. Ylemmillä tasoilla hevoselta vaaditaan voimaa ja kestävyyttä. Erityisesti jalat ovat kovalla kulutuksella. Viime vuosina kouluosuuden merkitys on noussut, joten menestymiseen tarvitaan myös hyväliikkeinen ja hyvin koulutettu hevonen. Maastoesteitä varten hevosella tulee olla kova luontainen pyrkimys eteen ja esteelle.
Kuvissa Muusa Enjala ja Hops II
Teksti Veera Ojola
