Hyppää pääsisältöön

Kuusamon sokea erakko ei halunnut olla muiden tiellä

Vuonna 1991 esitetyssä dokumentissa seurataan vuoden ajan Kuusamon Kirpistöjärven rannalle erakoituneen Voitto Käsmärannan elämää. Käsmäranta oli sokea, mutta vamma ei ollut vienyt tuolloin 70-vuotiaan miehen elämänhaluja. Hän halusi selvitä yksin ilman ulkopuolisten apua.

Käsmäranta eli varsin omavaraisesti. Elinkeinonaan hän turvautui lähinnä kalastamiseen. Talvisin hän pyytää madetta omalla, ennakkovalmisteluita vaativalla tyylillään. Järven jäälle asetetaan ensin lakana, joka auttaa näköaistinsa menettänyttä miestä suunnistamaan avannolta toiselle.

Naruhan on minua itteäni varten, minähän voin hairahtua johonkin siellä järvellä, jos tuulen suunta muuttuu.

Kalaa ei tule liikaa, mutta riittävästi miehen omiin tarpeisiin. Keväällä ja kesällä hän yhdistää voimansa seudun muiden kalamiesten kanssa.

Kalastuksen lisäksi aika järven rannalla kuluu muun muassa asuinmökin kunnostustöissä. Käsistään selvästi kätevä mies kertoo kuuden mökissä asumansa vuoden aikana rakentaneensa talon sisätilat itse, lattiasta seiniin. Vaikka mökillä vierailee ajoittain muitakin ihmisiä, toimii kauppa-auto lähinnä erakon yhteytenä ulkomaailmaan. Muuten seurana ovat järvialueen linnut.

Ehkäpä siellä menee tämä loppuaika. Kesällä, jos sattuu, niin saattaa kävästä täällä.

Käsmäranta ei sokeudestaan huolimatta halua mennä hoitokotiin, koska "siellä meno on liian aikataulutettua ja laitosmaista". Onnellisimmillaan hän on kuten elää, vain lähimuistin huonontuminen tuottaa aika ajoin miehelle päänvaivaa.

Dokumentin lopussa eräs aikakausi kuitenkin päättyy ja Käsmärannan on tullut aika muuttaa vanhusten majataloon.

Näytä kartalla (Google)

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto