Hyppää pääsisältöön

Matti Raekallion New York

Matti Raekallio Juilliardin edessä.
Selfie Juilliardin edessä 61-vuotispäivänä lokakuussa Matti Raekallio Juilliardin edessä. Kuva: Matti Raekallio juilliard

Pianisti Matti Raekallio on työskennellyt New Yorkin maineikkaassa Juilliard Schoolissa pianonsoiton professorina vuodesta 2007. Aloittaessaan hän hoiti päällekkäin kolmea professuuria, Juilliardin lisäksi Hannoverin musiikkikorkeakoulussa ja Sibelius-Akatemiassa, ja sukkuloi Atlantin yli parin viikon välein. New Yorkin tukikohtana toimi tuolloin Juilliardin opettajille varattu vierashuone. Muiden professuurien jäätyä asunto on muuttunut kaksioksi Manhattanilla noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä työpaikasta.

Kotitalo joen rannalla keskellä kaupunkia
Kotitalo Hudson-joen rannalla Kotitalo joen rannalla keskellä kaupunkia Kuva: Matti Raekallio matti raekallio

Matti Raekallio kertoo viihtyvänsä New Yorkissa erinomaisesti. Kaupunki on on ollut hänelle läheinen siitä lähtien, kun hän kävi siellä ensi kertaa konsertoimassa vuonna 1980.

- Minuun vetoaa kaupungissa sen nopeus ja dynaamisuus, kaiken tapahtuminen yhtä aikaa.

Ehtymätön kulttuuritarjonta

Matti Raekallio kertoo, että hektisimpinä vuosina hänen viikko-opetusmääränsä pelkästään Juilliardissa oli 72 tuntia. Silti hän pyrkii varaamaan aikaa myös New Yorkin huikeasta kulttuuritarjonnasta nauttimiseen.

- Uskomattoman monipuolinen tarjonta on yksi syy siihen, miksi viihdyn täällä niin hyvin.

Raekallio kertoo edellisen viikkonsa olleen tässä suhteessa tyypillinen: kolme konserttia, yksi oopperaesitys ja yksi elokuva.

- Bergin Lulu Metropolitanissa William Kentridgen fantastisena ohjauksena ja taiwanilaisen Hou Hsiao-Hsienin liiankin kaunis elokuva Assassin.

Entä onko valtavasta tarjonnasta jäänyt mieleen jotain huippuhetkiä?

- Äskettäisistä konserteista voisin nostaa esille vaikkapa András Schiffin unohtumattoman syväluotauksen Haydnin, Beethovenin, Mozartin ja Schubertin viimeisistä pianosonaateista Carnegie Hallissa. Kohtapuoliin tulevista tapahtumista odotan erikoisesti entisen Hannoverin-oppilaani Igor Levitin ja performanssitaiteilija Marina Abramovićin yhteistä projektia, jossa Igor soittaa Bachin Goldberg-muunnelmat Abramovićin suunnittelemassa installaatiossa. Aika jännittävää.

New Yorkin museot ja galleriat ovat jääneet Raekalliolta vähemmälle huomiolle, mutta ruoka- ja juomakulttuuria hän kertoo harrastaneensa kaupungissa perusteellisesti.

Etniset ruoka- ja juomapaikat eivät New Yorkista lopu. Matti ja Sinikka Raekallio ravintola Heidelbergissä Yorkvillessä.
Etniset ruoka- ja juomapaikat eivät Nykistä lopu. Tässä verestetään Saksan-muistoja ravintola Heidelbergissä Yorkvillessä Etniset ruoka- ja juomapaikat eivät New Yorkista lopu. Matti ja Sinikka Raekallio ravintola Heidelbergissä Yorkvillessä. Kuva: Matti Raekallio matti raekallio

Parasta ovat ihmiset

Kaikkein parasta Matti Raekallion mielestä New Yorkissa ovat kuitenkin ihmiset.

- Hienoa täällä on porukan kaleidoskooppinen monenlaisuus, antirasismi ja samassa veneessä olemisen tunne. Lisäksi arvostan päivittäisen elämän helppoutta, joka johtuu pitkälti kommunikaatiokulttuurista. Täällä on todella vaivatonta kommunikoida ventovieraiden kanssa riippumatta kenenkään yhteiskunnallisesta asemasta. Se on suuri ero esimerkiksi Lontooseen, jossa luokat ja kastit ovat yhä vain tuntuvilla.

Työn ja kulttuurin lisäksi myös sosiaaliselle elämälle ja ihmisten tapaamiselle jää aikaa.

- Kontaktiverkostoni kaupungissa on kansainvälinen, ehkä tietty aasialainen painotus on havaittavissa. Ja tietysti Sinikka-vaimoni kanssa tulee vietettyä paljon aikaa, kahdestaan ja isommissa porukoissa. Ei ehkä ole yllättävää, että kontaktini liittyvät melkein poikkeuksetta ammattiini.

New Yorkin Cantral Park
Central Parkin maisemia New Yorkin Cantral Park Kuva: Matti Raekallio central park

Ehkä hiukan yllättäen Raekallio lisää New Yorkin hyvien puolien listaan vielä luonnonläheisyyden.

- Pitää vain tietää, mistä etsiä, hän toteaa.

Matti ja Sinikka Raekallio Empire State Buildingin näköalatasanteella
Matti ja Sinikka Empire State Buildingin näköalatasanteella Matti ja Sinikka Raekallio Empire State Buildingin näköalatasanteella Kuva: Matti Raekallio sinikka raekallio

Kaupungin huonoista puolista Raekallio mainitsee melun ja kalleuden lisäksi sosiaalisen turvaverkon puuttumisen ja oikeuslaitoksen ongelmat.

- Mutta ne eivät liity tietenkään vain New Yorkiin vaan koko amerikkalaiseen yhteiskuntaan, Raekallio lisää.

New Yorkia on joka suhteessa enemmän

Matti ja Sinikka Raekallio viettävät joulut lasten ja lastenlasten luona Suomessa, ja kuumien kesäkuukausien aikana Raekallio kiertää pitämässä kursseja eri puolilla maailmaa, Aasiassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. New York on kuitenkin pariskunnan tukikohta, tuntuuko se myös kotikaupungilta?

- Vaikea kysymys. Helsinki on lasteni ja lastenlasteni koti, mutta onko se myös minun? Ei ehkä enää. Mutta onko tämä Nykkikään? Täällä nyt kuitenkin olen kirjoilla, asun ja viihdyn, mitä mainioimmin.

Raekallio pohtii New Yorkin ja eurooppalaisten suurkaupunkien eroja.

- New York on energisempi, nopeampi, haastavampi, sähköisempi, meluisampi, likaisempi ja mutkattomampi kuin eurooppalaiset kaupungit. Ehkä nyky-Berliini tulee lähimmäs, mutta mittakaava on aivan toinen. New Yorkia on vain joka suhteessa enemmän, Raekallio listaa.

- Oikeastaan New York on niin kosmopoliittinen, että eurooppalaisuuksista ja amerikkalaisuuksista on turha puhua. Rajat liukenevat kulttuurien, traditioiden ja ihmisten välillä.

Kommentit
  • Taiteilijapari Sakari Oramon ja Anu Komsin elämysten ilta Berliinin filharmoniassa

    Suomalaistaiteilijat Berliinissä marraskuussa 2019.

    Berliini on elämysten kaupunki, huokasi Anja Lankinen onnellisena kaupungin kuulussa filharmonia-konserttisalissa 28. marraskuuta. Anja istui kuulijoiden joukossa, kun suomalainen taiteilijapari, kapellimestari Sakari Oramo ja sopraano Anu Komsi esiintyivät yhdessä Deutsches Symphonie Orchester Berlinin kanssa ja ohjelmassa oli mm. Magnus Lindbergin Accused.

  • Tölöläbin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Tölölabin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Jälkiminimalismi loi sillan muun muassa taidemusiikin ja popin välille avaten uusia sointimaailmoja, mahdollisuuksia ja suuntaviivoja. Tätä äänistöä tuotetaan kiinnostavaan tapaan etenkin Yhdysvalloissa, jossa kuilu ns. taide- ja populaarimusiikin välillä ei ole repeytynyt niin ammottavaksi kuin Euroopassa.