Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Jennah Vainion puheenvuoro

Säveltäjä Jennah Vainio.
Säveltäjä Jennah Vainio. Kuva: Yle/Laila Kangas jennah vainio

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 18.11.2015 vuorossa oli säveltäjä Jennah Vainio.

Humaaniuden puolesta

Kirjoitan tätä puheenvuoroa Pariisin terroritapahtumien jälkitunnelmissa.

Tuntuu maailmantapahtumia ja uutisia tarkkaillessa, kun koko maailma olisi tullut hulluksi. Mielettömyydet seuraavat toisiaan ja ihmiset huutavat netin keskusteluissa toisten ylitse kuuntelematta ja kaivautuen yhä syvemmälle ennakkoluulojensa suojaan.

Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015.
Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015. Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015. Kuva: Saara Lampela jennah vainio

Elämässä ja taiteessa asiat kulkevat sykleittäin. Ennenkin on ollut uskon­ ja maailmansotia, fanaattisia poliittisia suuntauksia sekä rauhaa ja rakkautta. Tärkeässä roolissa tunteiden ja tunnelmien kuvaajina on aina ollut taide sen eri ilmenemismuodoissa. Erityisesti musiikki on väkevänä tunteiden tulkkina antanut ihmisille lohtua, voimaa ja uskoa parempaan huomiseen. Sen tehtävä on pyhä, sillä se ylittää kieli­ ja kulttuurirajat ilmentäen tunneskaalamme koko spektriä.

Säveltäjien, ja taiteilijoiden yleensä, olisi mielestäni tärkeää omalla työllään ja julkisuuden kuvaansa käyttäen puhua moniarvoisuuden ja humaaniuuden puolesta.

Oma suhtautuminen julkisuuteen on kahtiajakoinen. Yhtäältä ymmärrän hyvin sen välttämättömyyden, mutta en voi samalla olla kokematta sitä rasitteeksi ja ahdistavaksikin.

Musiikillinen urani alkoi metallin parissa bändikuvioissa. Rakastin sähkökitaraani ­ vieläkin ­ ja haaveilin rocktähteydestä. Pian kuitenkin huomasin, että se tie ei minulle sopinut. Sosiaaliset pelkotilani ja esiintymiskammo ottivat minusta vallan. Työstän niitä yhä päivittäin. Tärkeää on se, että tunnen itseni nyt paremmin, kun koskaan. Ei ole olemassa mustaa, ei valkoista elämässä. On vain loputtomasti erilaisuutta ja jatkuva muutoksen tila. Omassa musiikissani olen nähdäkseni oivaltanut tämän. Toivon samaa kanssaihmisilleni.

Jennah Vainio

#sibelius150 #ajassasoi

  • Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

    Levyarvio

    Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

  • Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

    Levyarvio

    Hans Werner Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

  • Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

    Levyarvio

    Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua