Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Jennah Vainion puheenvuoro

Säveltäjä Jennah Vainio.
Säveltäjä Jennah Vainio. Kuva: Yle/Laila Kangas jennah vainio

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 18.11.2015 vuorossa oli säveltäjä Jennah Vainio.

Humaaniuden puolesta

Kirjoitan tätä puheenvuoroa Pariisin terroritapahtumien jälkitunnelmissa.

Tuntuu maailmantapahtumia ja uutisia tarkkaillessa, kun koko maailma olisi tullut hulluksi. Mielettömyydet seuraavat toisiaan ja ihmiset huutavat netin keskusteluissa toisten ylitse kuuntelematta ja kaivautuen yhä syvemmälle ennakkoluulojensa suojaan.

Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015.
Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015. Jennah Vainio piti Suomen säveltäjien puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 18.11.2015. Kuva: Saara Lampela jennah vainio

Elämässä ja taiteessa asiat kulkevat sykleittäin. Ennenkin on ollut uskon­ ja maailmansotia, fanaattisia poliittisia suuntauksia sekä rauhaa ja rakkautta. Tärkeässä roolissa tunteiden ja tunnelmien kuvaajina on aina ollut taide sen eri ilmenemismuodoissa. Erityisesti musiikki on väkevänä tunteiden tulkkina antanut ihmisille lohtua, voimaa ja uskoa parempaan huomiseen. Sen tehtävä on pyhä, sillä se ylittää kieli­ ja kulttuurirajat ilmentäen tunneskaalamme koko spektriä.

Säveltäjien, ja taiteilijoiden yleensä, olisi mielestäni tärkeää omalla työllään ja julkisuuden kuvaansa käyttäen puhua moniarvoisuuden ja humaaniuuden puolesta.

Oma suhtautuminen julkisuuteen on kahtiajakoinen. Yhtäältä ymmärrän hyvin sen välttämättömyyden, mutta en voi samalla olla kokematta sitä rasitteeksi ja ahdistavaksikin.

Musiikillinen urani alkoi metallin parissa bändikuvioissa. Rakastin sähkökitaraani ­ vieläkin ­ ja haaveilin rocktähteydestä. Pian kuitenkin huomasin, että se tie ei minulle sopinut. Sosiaaliset pelkotilani ja esiintymiskammo ottivat minusta vallan. Työstän niitä yhä päivittäin. Tärkeää on se, että tunnen itseni nyt paremmin, kun koskaan. Ei ole olemassa mustaa, ei valkoista elämässä. On vain loputtomasti erilaisuutta ja jatkuva muutoksen tila. Omassa musiikissani olen nähdäkseni oivaltanut tämän. Toivon samaa kanssaihmisilleni.

Jennah Vainio

#sibelius150 #ajassasoi

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua