Hyppää pääsisältöön

Maantiepyöräilijä Mauno Uusivirran raastava matka olympialaisiin

Maantiepyöräilyä pidetään yhtenä maailman raskaimmista urheilulajeista. Mauno Uusivirta saavutti lajin Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1975. Pian tämän jälkeen hän otti tavoitteekseen pääsyn uransa kolmansiin olympiakisoihin. Artikkelissa on katsottavissa kaksi henkilökuvaa turkulaispyöräilijästä vuosilta 1977 ja 1980.

Suomessa ajettiin 1970-luvulla jo joitakin kansainvälisiä maantiepyöräilykisoja, mutta todella kovatasoiset kilpailut käytiin ulkomailla. Kotimaiset huippupyöräilijät olivat korkeintaan puoliammattilaisia, ja heille uran kruunu oli päästä mukaan olympialaisiin tai MM-kisoihin. Turkulainen Mauno Uusivirta oli porvoolaisen Harry Hannuksen ohella yksi vuosikymmenen parhaista suomalaispyöräilijöistä.

Jos ei ole henkisesti latautunut tai jos ei ole sellaisessa vireessä, niin eihän sitä jaksa kärsiä.― Mauno Uusivirta vuoden 1977 ohjelmassa

Henkilökuva Mauno Uusivirta – kilpapyöräilijä Suomen Turusta on pääasiassa kuvattu olympiakesänä 1976 Ruotsin Boråsin kaupungissa. Uusivirta puolusti tuolloin edellisen vuoden Pohjoismaiden mestaruuttaan. Kisa oli samalla pyöräilijöiden viimeinen mahdollisuus antaa kansainvälistä näyttöä olympiakomitealle. Viimeiset Montrealin olympialaisiin lähtevät urheilijat valittiin pian PM-pyöräilyn jälkeen.

Henkilökuva on toteutettu kiintoisalla tavalla: Uusivirta katsoo omaa kilpailuaan jälkikäteen ja toimii eräänlaisena selostajana. Kisatapahtumien lisäksi ohjelmaan on leikattu materiaalia Uusivirran harjoittelukaudelta. Ohjelmassa katsastetaan myös Turussa perinteisesti keväällä poljetut Kortteliajot, jotka olivat etenkin turkulaispyöräilijöille lähtölaukaus kisakauteen. Selostuksen ohessa Uusivirta myös kertoo pääpiirteittäin oman elämäntarinansa katsojille.

Kenties mielenkiintoisinta antia ohjelmassa ovat hetket, jolloin päästään kurkistamaan urheilijan pään sisälle, urheilijan itsensä selostamana ja fyysisen kärsimyksen hetkellä. Vuoden 1976 PM-kisat päättyivät Uusivirran osalta kehnosti. Rengasrikon jälkeen hän jäi pääjoukosta jälkeen ja keskeytti lopulta kilpailun. Ilman keskeytystäkään Uusivirran loppusijoitus ei olisi riittänyt olympiakisapaikkaan.

Jukka Paakkasen suunnittelema ja ohjaama henkilökuva palkittiin vuonna 1977 Jussi-kunniakirjalla.

Henkilökuvassa Mauno Uusivirran viimeinen olympiadi taas seurataan Uusivirran valmistautumista Moskovan olympialaisiin vuonna 1980. Vasta olympialaisten jälkeen esitetyssä ohjelmassa pyöräilijä tilittää kokemuksiaan monivuotisesta fyysisestä rääkistä, henkisestä piinasta ja ennen kaikkea oman itsensä voittamisesta.

On pakko taistella, jos meinaa tätä touhua jatkaa, että nyt on kaikki pelissä kyllä.― Mauno Uusivirta vuoden 1980 ohjelmassa

Ohjelma on toteutettu samankaltaisella tyylillä kuin kolme vuotta varhaisempi henkilökuva. Uusivirta selostaa eri kisa- ja harjoitustapahtumia katsojille ja muistelee samalla omia tuntemuksiaan noina hetkinä. Urheilulajin sykettä on tehostettu sydämenlyöntejä jäljittevällä äänitehosteella.

Viiden vuoden mittaiseksi venynyt harjoittelu päättyi lopulta onnellisesti ja Uusivirta lunasti paikan uransa kolmansiin olympialaisiin. Moskovassa Uusivirta saavutti myös olympiauransa parhaan henkilökohtaisen sijoituksen ja oli maantieajossa sijalla 38.

Uusivirta edusti Suomea urallaan yhteensä kolmissa olympialaisissa. Mexicossa 1968 hän sijoittui 100 kilometrin joukkueajossa 19:nneksi yhdessä Raimo Honkasen, Raimo Suikkasen ja Ole Wackströmin kanssa sekä henkilökohtaisessa ajossa sijalle 46. Münchenissä 1972 hän oli joukkueajossa 18. Kalevi Eskelisen, Harry Hannuksen ja Ole Wackströmin kanssa, mutta joutui keskeyttämään henkilökohtaisen ajon.

Etenkin 2000-luvulla maantiepyöräilyä on tahrannut lajin piirissä paljastunut systemaattinen dopingin käyttö. Mauno Uusivirta antoi positiivisen dopingnäytteen vuonna 1972 Praha–Berliini–Varsova-pyöräilyn yhteydessä. Testitulosten mukaan Uusivirta oli käyttänyt piristävää ja hengitysteitä avaavaa efedriiniä. Uusivirtaa ei kuitenkaan rangaistu positiivisesta näytteestä, koska ilmeni, että kilpailun lääkäri oli määrännyt hänelle kiellettyjen aineiden listalla olleita nuhatippoja. Urheilu-uransa ohella Mauno Uusivirta työskenteli palomiehenä.

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – diplomaatit auttoivat tuhansia pakolaisia

    Brotherus ja Edelstam kertovat vaiheistaan Chilessä.

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto