- Kun luin tätä sun romaania, niin mulle tuli olo, että meidän romaaneilla on jotain yhteistä. Puhutaanko näissä osittain samoista asioista?”, kysyy kirjailija Jussi Valtonen kollegaltaan Elina Hirvoselta. - Niin, mulle tuli kyllä sama olo, vastaa Hirvonen. Keskustelun teemoista ei siis tarvitse kiistellä, kun nämä kaksi kirjailijaa kohtaavat Helsinki Lit -kirjallisuustapahtuman lavalla.
Huoli ympäristöstä ja ihmisen mahdollisuus vaikuttaa ovat molemmille tärkeitä aiheita. Elina Hirvonen koskettelee teemaa romaanissaan Kun aika loppuu, Valtonen Finlandia-palkitussa teoksessaan He eivät tiedä mitä tekevät.
Surua maailman äärellä
Kun Elina Hirvonen kirjoitti teostaan, hän oli kotona pienten lastensa kanssa, luki paljon ympäristötuhosta ja oli pakahtua: - Te ette tiedä, mitä kaikkea te joudutte vielä kohtaamaan tai mistä kaikesta te joudutte ehkä kantamaan vastuun, hän tuumi lapsiaan katsoessaan.
...voidaanko me ratkaista niitä asioita, joita meidän ihan oikeasti pitäisi pystyä ratkaisemaan?
Romaanin kirjoittaminen olikin hänelle surua sen kysymyksen äärellä, “että voidaanko me ratkaista niitä asioita, joita meidän ihan oikeasti pitäisi pystyä ratkaisemaan.”
- Niin, Valtonen komppaa. - Nuorena, kun ensimmäistä kertaa herää tällaisiin ongelmiin, voi ajatella, että miten nuo edelliset sukupolvet on näin sössitty nämä asiat. Ne ongelmat ei siinä kohtaa ole omalla vastuulla, ne on muiden syy. Mut sitten kun saa omia lapsia, se kääntyykin juuri noin, toisinpäin. Sitten joutuukin yhtäkkiä olemaan se, joka vastaa niille, jotka ihmettelee, että miten tää on mahdollista, että tää näin menee.
Vanhempana onkin yhtäkkiä juuri se, joka on vastuussa. Se, jonka täytyy vastata teoistaan tai tekemättä jättämisistään. Eikä se ole helppoa.
- Ja mitä jos me ei onnistuta. Tai mitä jos meidän keinot on koko ajan vääriä. Tai et mitä jos vaan jotenkin luopuu siitä yrityksestä ratkaista ja kääntyy johonkin muuhun, jatkaa Hirvonen
Elämä esityksenä
Molemmat ovatkin havahtuneet samaan asiaan: tuntuu, että tärkeät asiat ovat meistä niin kaukana, vaikeita ja monimutkaisia, että ihmiset helposti luovuttavat. Sen sijaan että parantaisivat maailmaa, ihmiset ryhtyvät parantamaan sitä, mikä on vielä hallittavaa, lähellä ja mahdollisuuksien rajoissa: itseään. Hankitaan askelmittari, suunnitellaan ruokavalio ja oma tarkkaan mietitty elämänsuunnitelma.
Ihmisestä on rakentumassa yksityinen yritys
- Jokaisesta ihmisestä on rakentumassa tällainen yksityinen yritys, jonka täytyy koko ajan hioa joitakin ydinosaamisalueita pärjätäkseen tässä kamppailussa muita vastaan, Jussi Valtonen sanoo. - Elämästä on tullut performanssia. Me kaikki esitetään jotakin joillekuille muille, ikään kuin me oltais metodinäyttelijöitä.
- Se pulma on varmaan just se, että jos käy näin, niin silloin tällainen asetelma ei tuo mitenkään parhaita puolia meistä esiin.
Aiheeseen liittyvää:
Viikon kirja: Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät
Aamun kirja: Jussi Valtonen vieraana
Yle Kulttuuri: Finlandia-voittaja 2014 Jussi Valtonen He eivät tiedä mitä tekevät
Jussi Valtonen Wikipediassa
Viikon kirja: Elina Hirvosen romaani Kun aika loppuu
Aamun kirja: Elina Hirvonen vieraana
Elina Hirvonen Wikipediassa
