Hyppää pääsisältöön

Helsingin henki ja rikkiammuttu Etyk-sopimus

Aamiaistilaisuus Yhdysvaltojen suurlähetystössä. NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev ja Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford keskustelevat.
Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev ja Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford Helsingissä 1975 Aamiaistilaisuus Yhdysvaltojen suurlähetystössä. NKP:n pääsihteeri Leonid Brezhnev ja Yhdysvaltojen presidentti Gerald Ford keskustelevat. Kuva: Kalle Kultala gerald ford

Vuonna 1975 Suomessa sovittiin, että Euroopan rajat ovat pysyviä ja kaikki kansalaiset saavat yhtäläiset ihmisoikeudet. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssiin osallistuivat Euroopan, Yhdysvaltain ja Kanadan johtajat kylmän sodan maailmassa, mutta lämpimässä Helsingin hengessä. Kauaa ei kuitenkaan kestänyt, että konferenssin Etyk-päätösasiakirja, oli paperia vain. Jugoslavian ja Itä-Ukrainan tapahtumat ovat tehneet Euroopan rajoista pysymättömiä ja mantereesta rauhattoman.

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin kolmas vaihe järjestettiin vuonna 1975 Suomessa. Kokous oli historiallinen, sillä se mahdollisti kylmän sodan aikana lännen ja idän keskustella keskenään. Idea konferenssin järjestämisestä tuli alun perin sosialistisilta mailta. Länsimaat vastustivat vielä 1960-luvulla ajatusta, sillä se tuki niiden mielestä vain itäblokin tavoitteita.

ETYK

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin (ETYK, Etyk) ensimmäinen vaihe oli ulkoministerien kokous Helsingissä vuonna 1973, toinen Genevessä pidetyt neuvottelut 1973–1975 ja kolmas Helsingissä pidetty huippukokous 1975.

Finlandia-talossa heinä- ja elokuun vaihteessa 1975 pidetyssä huippukokouksessa olivat mukana 35 maan valtionpäämiehet: kaikki Euroopan valtiot (Albaniaa ja Andorraa lukuun ottamatta) sekä Yhdysvallat ja Kanada.

Suomi tarjoutui aloittamaan tunnustelut konferenssin järjestämiseksi jo vuonna 1969. Tämän jälkeen Suomi nimitti lähettilään tunnustelemaan Euroopan maiden halukkuutta koollekutsumiseen. Hieman Suomen yllätykseksi Etykistä innostuttiin laajalla rintamalla, vaikkakin länsi oli epäileväinen siitä, sementoisiko tällainen kokous Itä-Euroopan Neuvostoliiton blokkiin.

Presidentti Urho Kekkosen nimittämänä Jaakko Iloniemi aloitti Etyk-lähettiläänä Genevessä 1973 ja jatkoi tehtävässä aina Helsingin 1975 kokoukseen asti. Hänen tehtävänään oli nimenomaan valmistella konferenssia.

Suomi ehdotti Neuvostoliiton alkuperäisestä esityksestä poiketen, että myös Kanada ja Yhdysvallat osallistuisivat konferenssiin. Nato-maat hyväksyivät Suomen ETYK-isännyyden vuonna 1972 ja seuraavana vuonna pidettiin ulkoministereiden kokous Espoossa.

Helsingin päätösasiakirja

Helsingin päätösasiakirja jakautuu neljään pääkohtaan: Euroopan turvallisuuteen, yhteistyöhön, humanitaariseen yhteistoimintaan sekä konferenssin seurantaan. Sopimuksen tarkoitus oli lisätä vuorovaikutusta itä- ja länsiblokkien maiden välille, ja sen sanotaan lieventäneen kylmän sodan jännitteitä. Koko päätösasiakirja on luettavissa Etyjin sivuilla kahdeksalla eri kielellä, mutta valitettavasti ei suomeksi.


Konferenssin ensimmäinen vaihe eli ulkoministerien kokous järjestettiin Espoon Dipolissa vuonna 1973. Kokouksessa päätettiin niin sanotun sinisen kirjan sisällöstä. Sininen kirja taas oli niin sanotun Helsinki-prosessin peruskirja. Toinen vaihe oli Genevessä vuosina 1973–1975 käydyt neuvottelut. Viimeinen ja kolmas vaihe oli vuoden 1975 Helsingin konferenssi, joka täytti Finlandia-talon maailman valtaapitävistä.

Tilanne oli ainutlaatuinen kahtiajakautuneessa kylmän sodan maailmassa. Harvoin nähtiin molempien Saksojen johtajien tai molempien suurvaltojen Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton johtajien keskustelevan keskenään. Varsinkin Suomessa, mutta myös maailmalla puhuttiin Helsingin hengestä, siitä kuinka kaikki puhalsivat yhteen hiileen työstääkseen parempaa maailmaa. Tarkemmin kokouksesta ja sen tunnelmasta voit lukea täältä.

Konferenssi päättyi juhlalliseen päätösasiakirjan allekirjoittamiseen. Tuon päätösasiakirjan piti lopettaa sodat Euroopasta, vahvistaa Euroopan valtioiden rajat ja taata kaikille eurooppalaisille ihmisoikeudet.

Helsingin päätösasiakirjan ensimmäinen allekirjoittaja, Saksan silloinen liittokansleri Helmut Schmidt toppuuttelee suomalaista Etyk-euforiaa.

"Se oli ennen kaikkea tilaisuus tavata muita valtionpäämiehiä ja keskustella suoraan heidän kanssaan", 96-vuotias liittokansleri Schmidt sanoi vuonna 2015 Ulkolinja: Rikkiammuttu sopimus -ohjelmassa. Hän kuitenkin myöntää, että tilanne oli arvokas, mutta ei minkään päätöslauselman, vaan eri valtioiden kanssakäymisen kannalta.

"Me puhuimme suoraan DDR:n johtajan Erich Honeckerin kanssa, Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford ja Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev puhuivat keskenään."

40 vuotta Etykin jälkeen Vesa Toijosen ohjaama Ulkolinja: Rikkiammuttu sopimus -ohjelma käsittelee Helsingin hengen ja Etykin perintöä. Vuoteen 2015 mennessä oli kaikkia Helsingin päätösasiakirjan kohtia rikottu. Ensimmäisen kerran vain neljä vuotta sopimuksen jälkeen, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin. Myös Yhdysvallat rikkoi asiakirjan päätöksiä sotiessaan Afganistanissa ja Irakissa. Jugoslavian hajoamissodat viimeistään osoittivat, että Etykistä ei ollut mitään jäljellä ja räikeimmät rikkomukset tulivat, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 2014 ja liitti sen osia itseensä. Rajat eivät olleet enää koskemattomia.

Etyk muuttui Etyjiksi Helsingin seurantakonferensissa 1992. Nimen viimeinen osa konferenssi muuttui järjestöksi.

Rikkiammuttu sopimus -dokumentin yhteydessä julkaistiin myös 8 minuuttia pitkä verkkodokumentti, joka kysyi, että minne katosi Helsingin henki aikana, jolloin Euroopassa valtiot valtaavat toisiaan ja rajat ovat mitättömiä.

Etykin rauhansanomaa korostettiin Suomessa

Etyk-kokous oli tärkeä suomalaisille, ja siitä kerrottiin aikanaan runsaasti muun muassa kouluissa. Nuortenohjelma vuodelta 1975 käsittelee Etykiä. Verkkaisesti etenevä ohjelma esittelee kokoukseen osallistujia, sekä käsitellään sitä mitä konsensus-periaate tarkoittaa. "Kaikkien maiden, pienimpienkin mielipiteet oli otettava huomioon", ohjelma kiteyttää konsensuksen.

Sopimuksen aikalaisohjelmissa korostettiin Etykin rauhanvaikutuksia ja se oli jäänytkin nuorison mieleen nimenomaan rauhankokouksena, selviää uutisesta joulukuulta 1975, jossa nuoret suomalaiset pohtivat sopimusta. Osa nuorisosta tiesi tarkkaan, että kokouksessa päätettiin muun muassa Euroopan valtioiden rajojen koskemattomuudesta, mutta suurimmalle osalle tuli vain mieleen sanat turvallisuus ja rauha.

Teksti: Juhana Säilynoja, Paavo Rytsä sekä Vesa Toijonen/Ulkolinja

  • Chilestä tuli sydämenasia Tapani Brotherukselle ja Harald Edelstamille – näin diplomaatit itse kertovat vaiheistaan

    Brotherus ja Edelstam auttoivat tuhansia pakolaisia Chilestä

    Vallankaappauksesta alkanut terrori mullisti chileläisten elämän vuonna 1973. Poikkeuksellinen tilanne vaati poikkeuksellisia toimia myös auttamishaluisilta diplomaateilta. Heistä ruotsalaisella Harald Edelstamilla ja suomalaisella Tapani Brotheruksella oli ratkaiseva rooli tuhansien maasta henkensä edestä pois paenneiden chileläisten kohtaloissa. Tässä artikkelissa he kertovat itse, miten tilanteen kokivat.

  • Suomalaistoimittajat tallensivat Chilen sosialistisen unelman ennen vallankaappausta

    Tältä näytti Allenden Chile suomalaissilmin 1971–1973

    1970-luvun alussa maailma käänsi katseensa Chileen, missä vahvasti oikeistoon ja vasemmistoon jakautunut kansa valitsi itselleen vapaissa vaaleissa sosialistisen presidentin. Myös Suomesta matkusti toimittajia paikan päälle katsomaan, millaista elämä presidentti Allenden Chilessä oli. He näkivät, millaisia saavutuksia ja ongelmia uusi hallinto oli tuonut mukanaan. Tuloksena oli ainutlaatuista kuva- ja äänimateriaalia, josta myöhäisin on tallennettu vain muutamaa kuukautta ennen sotilasvallankaappausta.

  • Chilen vallankaappaus ja sen seuraukset järkyttivät suomalaisia syyskuussa 1973

    Presidentti Allende syöstiin vallasta 11.9.1973

    Liki kolme vuotta kestänyt presidentti Allenden hallinto tuli tiensä päähän 11. syyskuuta 1973, jolloin armeija kaappasi maassa vallan kenraali Pinochetin johdolla. Yhdysvaltain tukema kaappaus oli lyhyt ja väkivaltainen, ja ajoi Allenden tekemään itsemurhan heti kaappauspäivänä. Santiago de Chilen tapahtumia seurattiin tiiviisti myös Suomessa.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto