Essi Höglund vaalii kisatilanteissa liikuntaa ja hyvää ruokaa

Nuorten viuluasiantuntijoiden kuopus tulee Kotkasta. Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa opiskeleva Höglund tietää, miten musiikki vie esitystilanteessa mukanaan. Kilpailu on tässäkin asiassa oma lukunsa.

Essi Höglund (s.1997)

• Jyväskylän viulukilpailun finalisti 2009

• Tallinnan Young Musician -viulukilpailun 3. sija ja pakollisen kappaleen erikoispalkinto 2011

• RSO:n nuorten solistien konsertti 2013

• HKO:n Sibelius-juhlakonsertin solisti 2014

• Kotkan seudun musiikkiopisto (opettaja Merle Kaadu)

• Sibelius-Akatemian nuorisokoulutus (Réka Szilvay)

• Viuluakatemia (Elina Vähälä, Janne Malmivaara ja Ilja Grubert)

• soittimena Rombach (2001)

"Kilpaillessa elämä ei pysähdy, mutta jos haluaa satsata täysillä, monista asioista on hetkellisesti jopa luovuttava. Kahvittelu ja hengailu kavereiden kanssa jää vähemmälle. Itse pystyn käyttämään lukion suorittamiseen vain rajallisen ajan. Aikatauluttaminen auttaa.

Kilpailutilanteessa tulee ajateltua paljon enemmän virheiden mahdollisuutta. Mitä jos mokaan tai unohdan? Normaalissa konsertissa en ajattele asiaa. Jos siellä ei jostain syystä onnistu, seuraavat konsertit tuovat uuden mahdollisuuden. Kilpailussa on paljon suuremmat paineet onnistua, koska on vain yksi mahdollisuus näyttää taitonsa.

Luulen, että epäonnistumisen pelko pyörii monen mielessä. Sitä ei uskalla päästää itseään lavalla musiikin vietäväksi, kun takaraivossa on pelko epäonnistumisesta. Valmistautuminen eroaa usein normaalista konsertista, koska täytyy hallita toisinaan valtavankin suuri ohjelma.

Jos laittaa kilpailun hyvinvoinnin edelle, voi soittaminen hyvinkin nopeasti loppua seinään.

Jos fyysisestä kunnosta ei huolehdi, se vaikuttaa myös psyykkiseen hyvinvointiin ja sitä kautta koko suoritukseen. Liika harjoittelu ja normaalin elämän pirstaloituminen valmistautumisvaiheessa saattavat viedä koko homman kiville. Viulu ei ole ergonomisesti mitenkään kovin luonnolinen soitin soittoasentonsa vuoksi. Jos laittaa kilpailun hyvinvoinnin edelle, voi soittaminen hyvinkin nopeasti loppua seinään. Hyvästä ruuasta ei kilpailuaikana kannata tinkiä!

Viihdyn hyvin yksin, koska niin pystyn keskittymään parhaiten. Olen huomannut myös, että muiden kilpailijoihin tutustuminen tuo paremman fiiliksen, koska ymmärtää muiden olevan täysin samassa tilanteessa. Siellä tsempataan ja kannustetaan. Olen kokenut onnekseni vain tervettä kilpailua.

Totta kai jokainen haluaa menestyä, mutta mielestäni menetymistä tärkeämpää on koko valtavan valmistautumisprosessin läpikäyminen. Se kehittää ihmistä sekä ihmisenä että viulistina. Kaikki eivät valitettavasti ymmärrä tätä.

Olen huomannut myös monilla nuorilla ikäisilläni viulisteilla pelkoa siitä, ettei menesty kilpailuissa. Tulisi aina muistaa, että kilpailu on vain kilpailu. Sen ratkaisee vain muutaman tuomarin mielipide. Monet ajattelevat, että kilpailuihin on pakko osallistua, mutta se ei mielestäni pidä paikkansa. Huipulla voi olla myös, vaikkei olisi koskaan kilpaillut."