Hyppää pääsisältöön

Finlandia-ehdokas ja kirjallinen paranoia

I.k. Inha ja Pietari Kylmälä
I.k. Inha ja Pietari Kylmälä Kuva: Daniel Nyblin ja Yle/ Jyrki Valkama i.k. inha

Julkisuudessa on viime viikkoina keskusteltu siitä kuinka paljon kirjailijalla on oikeus lainata teokseensa tekstiä muista lähteistä. Panu Rajalan romaani Intoilija vie muiden lähteiden kopioimisen äärimmilleen. Rajala on sisällyttänyt valokuvaaja ja kirjailija I. K. Inhasta kertovaan Intoilija-romaaniinsa arviolta sata sivua päähenkilönsä muissa yhteyksissä julkaisemia kirjoituksia. Onko Intoilijan tapauksessa kyse harhautuksesta vai taidokkuudesta?

Kollaasi vai plagiaatti?

Minut, kuten muutkin nykykirjallisuudenystävät on koulittu erilaisissa tekstuaalisissa kokeiluissa. Viime vuosisadan kirjallisuushistoria on herkistänyt meidät muistamisen ja omasta elämästä kertomisen vivahteille. Muisti voi koostua paitsi koetuista tapahtumista myös kaikesta, mitä jää näiden tapahtumien väliin, täydennyksistä, valheesta, unohduksesta ja erilaisista muistin apuvälineiden välityksistä. Kollaasi on yksi tämän moderniksikin kutsutun aikakauden tyypillisiä muotoja, joka mahdollistaa kokemuksen esittämisen jonain muuna kuin subjektin yksinomaiseen todistukseen perustuvana. Suomalaisessa romaanitaiteessa kollaasitekniikkaa on käytetty ainakin 60-luvulta alkaen, joten mistään uudesta innovaatiosta ei ole kyse.

Intoilija on kaukana kollaasiestetiikasta.

Panu Rajala määrittelee Intoilijan laajat lainaukset kollaasiromaanin lajityypillisiksi piirteiksi. Kollaasiromaanin estetiikka perustuu lainaan ja se tuo tavalla tai toisella materiaalinsa eriaineksisuuden esille. Intoilija on kuitenkin kaukana kollaasiestetiikasta.

Intoilija on yksioikoisimpia elämäkertateoksia, joihin olen viime aikoina törmännyt. Se liikkuu jossain elämäkertatutkimuksen ja elämäkertaromaanin välimaastossa. Romaanin minäkertoja on oman elämänsä suhteen lähestulkoon kaikkitietävä. Hänen vanhuudenasunnossaan muistelema elämänsä on kokonainen, kirkas ja tasavaloinen. Päähenkilön muisti ei haperru. Inhan muistellussa ja kerrotussa elämässä ei ole päällisin puolin katkoksia tai ristiriitoja, mikä jo sinällään herättää kriittisessä nykylukijassa epäilyksiä. Epäilykset vain kasvavat, kun lukija sukeltaa Rajalan “kollaasitekniikan” syvällisyyksiin.

Pyörällä muistoihin

Luin tarkkaan ja kriittisesti vertaillen Intoilija-romaanin kahdeksannen luvun, jossa Rajala tekee selkoa I. K. Inhan Keski-Eurooppaan suuntautuneesta pyörämatkasta vuonna 1886. Luku perustuu I. K. Inhan matkastaan kirjoittamaan reportaasisarjaan, jonka sanomalehti Uusi Suometar julkaisi. Myöhemmin kirjoitukset on koottu teokseksi Muistelmia polkupyöräretkiltäni (toim. Mikko Kylliäinen, Vanhat velot ry, Kangasala 2009). “Perustua” on kylläkin hieman harhaanjohtava sana, sillä noin puolet luvun tekstimassasta on suoraa kopiota Inhan kirjoituksista. Vaikka Rajala väittää merkitsevänsä kopioimansa Inhan tekstit romaanin lopun lähdeviitteisiin, Uuden Suomettaren reportaasit on kuitattu ylimalkaisesti (“lisäksi I. K. Inhan toimituksia, suomennoksia, lehtikirjoituksia”). Mitä tässä oikein tapahtuu?

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria
Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria Kuva: Yle / I.K. Inha, Museoviraston kokoelma img_2010_00084830

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Kyseisessä luvussa romaanin kertoja-Inha muistelee nuoruutensa polkupyörämatkaa. Siellä täällä Rajala on muuttanut Inhan käyttämiä sanoja, joidenkin lauseiden paikkaa on vaihdettu, tapahtumien aikajärjestys eroaa hieman historiallisen Inhan kertomasta. Välillä Inhalta kopioitu vaihtuu Rajalan kirjoittamaan. Kopioitu ja kirjoitettu sulautuvat toisiinsa niin, että lukunautinto ei häiriinny. Tämä on ilmeisesti ollut Rajalan pyrkimys ja siinä näkyy myös kirjailijan kyky imitoida kohteensa tyyliä.

Sujuva lukukokemus kuitenkin häiriintyy, kun romaanin kertoja-Inha viittaa historiallisen Inhan, eli oman kaksoisolentonsa kirjoittamiin sanomalehtikirjoituksiin.

- Nolouteni kasvaa, kun luen aikojen päästä artikkeleitani Uuden Suomettaren kellastuneista leikkeistä. Huolellisesti otin ne talteen, olivathan ne ensimmäisiä matkakertomuksiani, romaanin kertoja tunnustaa.

Missään ei kuitenkaan tehdä selväksi, että minäkertojan muistamissa tapahtumissa on kyse näistä samaisista kellastuneista lehtileikkeistä. Romaanin kerronnassa kopioidut lehtileikkeet sulautuvat saumattomaksi osaksi päähenkilön muistia. Inha selailee lehtileikkeitä kuin ohimennen, mutta samalla muistaa kaiken juuri niin kuin on joskus nuorena kirjoittanut. Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi kaksi erilaista muistamisen tilannetta, kaksi materiaalia, jotka lomittuisivat keskenään. Romaanin kertoja-Inhan, eli vanhan omaa elämäänsä jälkikäteen tarkastelevan kirjailijan muisti sattuu vain olemaan sanasta sanaan sama kuin nuoren historiallisen Inhan kirjoittamat lehtikirjoitukset.

Minulle tulee Intoilijaa lukiessa paranoidi olo. Kuka tässä oikein puhuu? Rajalan koostama ja sepittämä I. K. Inha on kuin Blade Runner -elokuvan ihmisen kopioksi valmistettu replikantti, joka ei voi olla varma mitkä hänen muistikuvistaan ovat hänen omiaan ja mitkä keinotekoisia.

Lukijalle tulee paranoidi olo.

Tavalliselle lukijalle tämä ei kuitenkaan aukea, sillä Rajalan Intoilija ei erottele eri aikakausien ja todellisuuksien I. K. Inhoja. Se on tavallaan hyvin naiivi oman kopiontitekniikkansa seurauksille (eikä näin ole oman tekniikkansa tasalla). Ehkä sikäli on ymmärrettävää, että Helsingin Sanomien toimittaja heräsi puolustamaan Intoilija-romaanin päähenkilöä plagiaattisyytöksiä vastaan: “minä-kertoja ei voi plagioida itseään”. Päähenkilö on vastuussa kirjailijan epäilyttävistä tekosista vain täysin paranoidissa kirjallisessa tilanteessa.

Finlandia-palkintoa odotellessa

Miksi Panu Rajalan Intoilija on sitten Finlandia-palkintoehdokkaana? Tästä ei kai voi syyttää ketään muuta kuin kirjallisuuden vastaanottoa, eli kriitikkoja ja palkinnon valitsijaraatia, jotka eivät ilmeisesti jaksaneet tai halunneet lukea Intoilijaa tarkasti. Onneksi Suomi on kuitenkin täynnä tarkkoja lukijoita, jotka nappasivat välittömästi kiinni Intoilijan lainauksiin. Intoilijan lukeminen tapahtui laajalla joukolla ja mieleen tulee, että ehkä tällainen “kollaasiromaani” vaatii “kollaasilukemista”.

Miksi suurelta osin kopioitu teos on Finlandia-palkintoehdokkaana?

Panu Rajalan Intoilija-romaanilla on omat ansionsa, mutta siitä pitäisi kirjoittaa kaksi kritiikkiä. Toinen näistä pitäisi kirjoittaa ennen kuin kukaan on kertonut lukijalle, että neljäsosa romaanista on suoraa lainaa I. K. Inhan julkaistuista teksteistä, toinen tämän jälkeen. Jälkimmäistä kirjoittaessa ei voi väistää paranoiaa, jonka Intoilija tuottaa. Jos Intoilija voittaa Finlandia-palkinnon, kenelle se ojennettaisiin? Panu Rajalalle vai I. K. Inhalle?

Yle Kulttuuri: Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?

Yle Uutiset: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä

Yle Kulttuuri: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015 Puttosen ja Nowakin esittelyssä - Sattumia ja sanataidetta

Yle Kulttuuri: Finlandia-ehdokkaat ovat kriitikoiden ylistämiä

Suomen valokuvataiteen museo julkaisi juhlavuoden kunniaksi I.K. Inhan Helsinki -kuvia vapaaseen käyttöön

Kommentit
  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidetta vai mainostemppuja? Banksy valtasi New Yorkin kuukaudeksi

    Dokumentti seuraa salaperäisen taiteilijan happeningia.

    Teeman kuukauden dokumentti seuraa salaperäisen katutaiteilijan kuukauden mittaista vierailua New Yorkissa vuonna 2013. Teemalla sunnuntaina 20.1. klo 12.00, Areenassa 70 päivää Banksy on taiteilija, joka eräiden mielestä ei ole taiteilija; graffitimaalari, joka joidenkin mielestä on myynyt koko aatteen; outsider, joka on tehnyt seinämaalauksista salonkikelpoisia.

  • Egenland palkittiin vuoden 2018 matkailutekona

    Ohjelma täynnä suomalaista sisua ja jääräpäistä intohimoa.

    Matkailutoimittajien Kilta on valinnut Egenlandin vuoden 2018 matkailuteoksi. Kilta kiittää Egenlandia siitä, että ohjelma on tehnyt tuntemattomia matkailuhelmiä ja niiden taustavaikuttajia tutuksi, sekä innostanut kotimaan matkailijaa kokemaan jotain odottamatonta.

  • Avaruusromua: Luovuus on kuin marmorilohkareen hahmottelua

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaisia.

    "Mieleni on täynnä sykettä ja värähtelyä. Olen tuskin alkanut luonnostella, kun ajatus seuraa toista". Näin lainaa säveltäjä Pjotr Tsaikovskia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Luovuus ei rajoitu vain historian suuriin hahmoihin, kuten Darwiniin tai Picassoon. Luovuutta on jokaisella ihmisellä". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Robert J. Sternbergia kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 ulkomaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Green Book -elokuvan tähti Mahershala Ali: "Rasismi elää edelleen voimakkaana"

    Elokuvat voivat avata oven keskustelulle.

    Näyttelijä Mahershala Ali on ensimmäinen muslimi, joka on palkittu Oscar-patsaalla. Hänen voittokulkunsa jatkuu lahjakkaana pianistina Green Book -elokuvassa. Tuoreimmat voitot ovat tulleet Critics Choice ja Golden Globe -gaaloista. Hän loistaa myös The True Detective -sarjan kolmannella kaudella. Molempien töiden ytimessä on rasismi, jonka kohteeksi Ali myöntää joutuvansa edelleen.

  • Kuvataiteilija Kirsimaria E. Törönen halusi paaviksi mutta ryhtyi taiteilijaksi, koska halusi muuttaa maailmaa

    Nuori feministi unelmoi suuria Lähi-idässä

    Jo kymmenvuotiaana, orastavana feministinä Saudi-Arabian aavikolla Kirsimaria E. Törönen aavisti kutsumuksensa. Koulussa hän ilmoitti aikovansa paaviksi, mutta havahtui pian että taiteilijana hän voi paremmin muuttaa maailmaa. Yli neljännesvuosisadan taiteilijana toiminut, Mikkelissä vaikuttava, Kirsimaria E. Törönen tietää omakohtaisesti millaista sitkeyttä kuvataiteilijana itsensä ja perheensä elättäminen vaatii.

  • Olisiko teillä hetki aikaa keskustella Elviksestä?

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti."

    "Aika kiehtovan oloinen tyyppi. Kuka hän oli? Oikeasti." Elvis Presleylle omistetun Teemalauantain pitkä dokumentti saa Pekka Laineen – sittenkin – innostumaan.

  • Avaruusromua: Luovuudelle on turha etsiä yhtä selitystä

    Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaisia.

    "Oivalluksen hetki on jännittävää kuin nopea autonajo". Näin lainaa filosofi Bertrand Russellia amerikkalainen psykologian professori Eliot Dole Hutchinson, vuonna 1952 suomeksi ilmestyneessä kirjassaan Luova ajattelu. "Jos aikaa ei ole kiireettömään pohdintaan, asioiden sulatteluun ja luovaan hautomiseen. seurauksena on yksiselitteisesti pinnallisuuden ja typeryyden lisääntyminen". Näin siteeraa amerikkalaista psykologia Howard Gardneria kasvatustieteen professori Kari Uusikylä, vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassaan Luovuus kuuluu kaikille. Avaruusromussa kuunnellaan menneen vuoden 2018 kotimaista satoa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Teema tanssii talvella 2019

    Teeman jokavuotinen tanssifestivaali 20.1.–17.2.

    Teema tanssii taas! Tanssia ruudussa sunnuntai-iltapäivisin 20.1.–17.2.

  • Semanttinen häly lisääntyy – huomasin etten ymmärrä emojeita ympärilläni

    Onko matka hieroglyfeistä emojeihin sittenkään niin pitkä?

    Vanhimmat tunnetut kirjoitukset ovat noin 7000 vuoden takaa. Sumerilaiset keksivät tuntemamme kirjoitustaidon viitisen tuhatta vuotta sitten, ja siitä katsotaan alkaneeksi kulttuurin kirjallinen kehitys. Siitä alkoivat tarinat. Tiedon määrä kasvaa nopeammin kuin milloinkaan aikaisemmin. Olemme tilanteessa, jossa tietoa kertyy niin paljon, että sen louhimiseen tarvitaan tekoälyä.