Hyppää pääsisältöön

Finlandia-ehdokas ja kirjallinen paranoia

I.k. Inha ja Pietari Kylmälä
I.k. Inha ja Pietari Kylmälä Kuva: Daniel Nyblin ja Yle/ Jyrki Valkama i.k. inha

Julkisuudessa on viime viikkoina keskusteltu siitä kuinka paljon kirjailijalla on oikeus lainata teokseensa tekstiä muista lähteistä. Panu Rajalan romaani Intoilija vie muiden lähteiden kopioimisen äärimmilleen. Rajala on sisällyttänyt valokuvaaja ja kirjailija I. K. Inhasta kertovaan Intoilija-romaaniinsa arviolta sata sivua päähenkilönsä muissa yhteyksissä julkaisemia kirjoituksia. Onko Intoilijan tapauksessa kyse harhautuksesta vai taidokkuudesta?

Kollaasi vai plagiaatti?

Minut, kuten muutkin nykykirjallisuudenystävät on koulittu erilaisissa tekstuaalisissa kokeiluissa. Viime vuosisadan kirjallisuushistoria on herkistänyt meidät muistamisen ja omasta elämästä kertomisen vivahteille. Muisti voi koostua paitsi koetuista tapahtumista myös kaikesta, mitä jää näiden tapahtumien väliin, täydennyksistä, valheesta, unohduksesta ja erilaisista muistin apuvälineiden välityksistä. Kollaasi on yksi tämän moderniksikin kutsutun aikakauden tyypillisiä muotoja, joka mahdollistaa kokemuksen esittämisen jonain muuna kuin subjektin yksinomaiseen todistukseen perustuvana. Suomalaisessa romaanitaiteessa kollaasitekniikkaa on käytetty ainakin 60-luvulta alkaen, joten mistään uudesta innovaatiosta ei ole kyse.

Intoilija on kaukana kollaasiestetiikasta.

Panu Rajala määrittelee Intoilijan laajat lainaukset kollaasiromaanin lajityypillisiksi piirteiksi. Kollaasiromaanin estetiikka perustuu lainaan ja se tuo tavalla tai toisella materiaalinsa eriaineksisuuden esille. Intoilija on kuitenkin kaukana kollaasiestetiikasta.

Intoilija on yksioikoisimpia elämäkertateoksia, joihin olen viime aikoina törmännyt. Se liikkuu jossain elämäkertatutkimuksen ja elämäkertaromaanin välimaastossa. Romaanin minäkertoja on oman elämänsä suhteen lähestulkoon kaikkitietävä. Hänen vanhuudenasunnossaan muistelema elämänsä on kokonainen, kirkas ja tasavaloinen. Päähenkilön muisti ei haperru. Inhan muistellussa ja kerrotussa elämässä ei ole päällisin puolin katkoksia tai ristiriitoja, mikä jo sinällään herättää kriittisessä nykylukijassa epäilyksiä. Epäilykset vain kasvavat, kun lukija sukeltaa Rajalan “kollaasitekniikan” syvällisyyksiin.

Pyörällä muistoihin

Luin tarkkaan ja kriittisesti vertaillen Intoilija-romaanin kahdeksannen luvun, jossa Rajala tekee selkoa I. K. Inhan Keski-Eurooppaan suuntautuneesta pyörämatkasta vuonna 1886. Luku perustuu I. K. Inhan matkastaan kirjoittamaan reportaasisarjaan, jonka sanomalehti Uusi Suometar julkaisi. Myöhemmin kirjoitukset on koottu teokseksi Muistelmia polkupyöräretkiltäni (toim. Mikko Kylliäinen, Vanhat velot ry, Kangasala 2009). “Perustua” on kylläkin hieman harhaanjohtava sana, sillä noin puolet luvun tekstimassasta on suoraa kopiota Inhan kirjoituksista. Vaikka Rajala väittää merkitsevänsä kopioimansa Inhan tekstit romaanin lopun lähdeviitteisiin, Uuden Suomettaren reportaasit on kuitattu ylimalkaisesti (“lisäksi I. K. Inhan toimituksia, suomennoksia, lehtikirjoituksia”). Mitä tässä oikein tapahtuu?

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria
Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria Kuva: Yle / I.K. Inha, Museoviraston kokoelma img_2010_00084830

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Kyseisessä luvussa romaanin kertoja-Inha muistelee nuoruutensa polkupyörämatkaa. Siellä täällä Rajala on muuttanut Inhan käyttämiä sanoja, joidenkin lauseiden paikkaa on vaihdettu, tapahtumien aikajärjestys eroaa hieman historiallisen Inhan kertomasta. Välillä Inhalta kopioitu vaihtuu Rajalan kirjoittamaan. Kopioitu ja kirjoitettu sulautuvat toisiinsa niin, että lukunautinto ei häiriinny. Tämä on ilmeisesti ollut Rajalan pyrkimys ja siinä näkyy myös kirjailijan kyky imitoida kohteensa tyyliä.

Sujuva lukukokemus kuitenkin häiriintyy, kun romaanin kertoja-Inha viittaa historiallisen Inhan, eli oman kaksoisolentonsa kirjoittamiin sanomalehtikirjoituksiin.

- Nolouteni kasvaa, kun luen aikojen päästä artikkeleitani Uuden Suomettaren kellastuneista leikkeistä. Huolellisesti otin ne talteen, olivathan ne ensimmäisiä matkakertomuksiani, romaanin kertoja tunnustaa.

Missään ei kuitenkaan tehdä selväksi, että minäkertojan muistamissa tapahtumissa on kyse näistä samaisista kellastuneista lehtileikkeistä. Romaanin kerronnassa kopioidut lehtileikkeet sulautuvat saumattomaksi osaksi päähenkilön muistia. Inha selailee lehtileikkeitä kuin ohimennen, mutta samalla muistaa kaiken juuri niin kuin on joskus nuorena kirjoittanut. Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi kaksi erilaista muistamisen tilannetta, kaksi materiaalia, jotka lomittuisivat keskenään. Romaanin kertoja-Inhan, eli vanhan omaa elämäänsä jälkikäteen tarkastelevan kirjailijan muisti sattuu vain olemaan sanasta sanaan sama kuin nuoren historiallisen Inhan kirjoittamat lehtikirjoitukset.

Minulle tulee Intoilijaa lukiessa paranoidi olo. Kuka tässä oikein puhuu? Rajalan koostama ja sepittämä I. K. Inha on kuin Blade Runner -elokuvan ihmisen kopioksi valmistettu replikantti, joka ei voi olla varma mitkä hänen muistikuvistaan ovat hänen omiaan ja mitkä keinotekoisia.

Lukijalle tulee paranoidi olo.

Tavalliselle lukijalle tämä ei kuitenkaan aukea, sillä Rajalan Intoilija ei erottele eri aikakausien ja todellisuuksien I. K. Inhoja. Se on tavallaan hyvin naiivi oman kopiontitekniikkansa seurauksille (eikä näin ole oman tekniikkansa tasalla). Ehkä sikäli on ymmärrettävää, että Helsingin Sanomien toimittaja heräsi puolustamaan Intoilija-romaanin päähenkilöä plagiaattisyytöksiä vastaan: “minä-kertoja ei voi plagioida itseään”. Päähenkilö on vastuussa kirjailijan epäilyttävistä tekosista vain täysin paranoidissa kirjallisessa tilanteessa.

Finlandia-palkintoa odotellessa

Miksi Panu Rajalan Intoilija on sitten Finlandia-palkintoehdokkaana? Tästä ei kai voi syyttää ketään muuta kuin kirjallisuuden vastaanottoa, eli kriitikkoja ja palkinnon valitsijaraatia, jotka eivät ilmeisesti jaksaneet tai halunneet lukea Intoilijaa tarkasti. Onneksi Suomi on kuitenkin täynnä tarkkoja lukijoita, jotka nappasivat välittömästi kiinni Intoilijan lainauksiin. Intoilijan lukeminen tapahtui laajalla joukolla ja mieleen tulee, että ehkä tällainen “kollaasiromaani” vaatii “kollaasilukemista”.

Miksi suurelta osin kopioitu teos on Finlandia-palkintoehdokkaana?

Panu Rajalan Intoilija-romaanilla on omat ansionsa, mutta siitä pitäisi kirjoittaa kaksi kritiikkiä. Toinen näistä pitäisi kirjoittaa ennen kuin kukaan on kertonut lukijalle, että neljäsosa romaanista on suoraa lainaa I. K. Inhan julkaistuista teksteistä, toinen tämän jälkeen. Jälkimmäistä kirjoittaessa ei voi väistää paranoiaa, jonka Intoilija tuottaa. Jos Intoilija voittaa Finlandia-palkinnon, kenelle se ojennettaisiin? Panu Rajalalle vai I. K. Inhalle?

Yle Kulttuuri: Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?

Yle Uutiset: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä

Yle Kulttuuri: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015 Puttosen ja Nowakin esittelyssä - Sattumia ja sanataidetta

Yle Kulttuuri: Finlandia-ehdokkaat ovat kriitikoiden ylistämiä

Suomen valokuvataiteen museo julkaisi juhlavuoden kunniaksi I.K. Inhan Helsinki -kuvia vapaaseen käyttöön

Kommentit
  • Ihmisyyden pimeä puoli

    Miksi rikos kiinnostaa ja koukuttaa?

    Rikoksissa ei ole oikeasti mitään viihdyttävää, ainakaan jos ne osuvat liian lähelle. Naapurin asuntoon murtauduttiin kesällä. Huomaamattomasti toiminut pitkäkyntinen vei mukaansa hopeat, korut ja rahat. Uhrit kertoivat, miten pahalta tuntui, kun omalle reviirille oli tunkeuduttu, se oli melkein pahempaa kuin aineelliset menetykset. Turvattomuuden tunne valtasi talon asukkaat.

  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • Avaruusromua: Musiikin ihmeellinen voima

    Musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse.

    Viimeaikaiset tutkimustulokset kertovat musiikin tekevän meille monia asioita. Ne kertovat musiikin ihmeellisestä voimasta. Jo 1990-luvulla puhuttiin Mozart-efektistä. Huomattiin, että Mozartin musiikkia kuunnelleet menestyivät tietynlaisissa psykologisissa testeissä muita paremmin. Vaikka Mozart-efekti on sittemmin todistettu lähes olemattomaksi, on silti totta, että musiikki vaikuttaa meihin monin tavoin. Tutkijat ovat sitä mieltä, että musiikista hyötyvät eniten ne, jotka tekevät sitä itse. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Takomon Alien on ilotteleva ja pelotteleva esitys ihmisen peloista

    Hurmaava halpis-avaruusseikkailu & yllättävä teatterileikki.

    Matka pelon ytimeen alkaa avaruusaluksen ohjaamosta, jossa miehistö herätetään horroksesta tutkimaan outoa signaalia. Esitys on hurmaava halpis-camp-avaruusseikkailu yhdistettynä yllätykselliseen teatterileikkiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Teema ja Areena Helsingin kirjamessuilla 2018

    Suora messulähetys perjantaina ja lauantaina 26. ja 27.10.

    Yle Teema ja Areena ovat läsnä Helsingin kirjamessuilla perjantaina ja lauantaina 26. ja 27.10.2018. Molempina päivinä suoraa lähetystä voi seurata sekä televisiossa että Areenassa. Toimittajina Anna Tulusto, Aleksis Salusjärvi ja J. P. Pulkkinen. Kaikki keskustelut jäävät myös jälkikäteen katsottaviksi Areenaan.

  • Kymmenen timanttista keikkaa, kymmenen artistia

    Kotimaiset huiput ainutlaatuisilla keikoilla G Livelabissa.

    Timanttinen keikka -musiikkiohjelmassa nähdään kotimaisia artisteja ainutlaatuisella klubikeikalla. Teema tiistaisin 23.10. alkaen klo 22, Areenassa pysyvästi Timanttinen keikka -sarja on kunnianosoitus suomalaiselle musiikkimaailmalle ja tarjoaa elämyksiä, joita ei muuten voi kokea. Artistit esiintyvät akustisesti tai puoliakustisesti ja yllättävilläkin kokoonpanoilla.

  • Ihmisyyden pimeä puoli

    Miksi rikos kiinnostaa ja koukuttaa?

    Rikoksissa ei ole oikeasti mitään viihdyttävää, ainakaan jos ne osuvat liian lähelle. Naapurin asuntoon murtauduttiin kesällä. Huomaamattomasti toiminut pitkäkyntinen vei mukaansa hopeat, korut ja rahat. Uhrit kertoivat, miten pahalta tuntui, kun omalle reviirille oli tunkeuduttu, se oli melkein pahempaa kuin aineelliset menetykset. Turvattomuuden tunne valtasi talon asukkaat.

  • Suomalainen tutkimusmatkailija pääsi Japanin keisarinnan suosioon

    G. J. Ramstedt teki kaksi suurmiehen mittaista uraa.

    Tutkimusmatkailija ja diplomaatti, joka tunnetaan Mongoliassa paremmin kuin kotimaassaan Suomessa – Gustaf John Ramstedt teki kaksi suurmiehen mittaista uraa, kirjoittaa Janne Saarikivi. G. J. Ramstedtin maailma on Teeman kuukauden dokumentti sunnuntaina 21.10. klo 12.00. Areenassa 6 kuukautta. Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä G.J.

  • Nukkumatti oli lasten sankari, sosialismin lähettiläs ja DDR:n kauniit kasvot

    Lasten sankari esitteli DDR:n arkea ja menestystä.

    Itäsaksalainen Nukkumatti tunnetaan kymmenissä maissa. Kylmän sodan aikana se oli Itä-Saksan ja sosialismin lähettiläs, joka kohotti itäblokin arjen hohdokkaaksi, esitteli teknologista edistystä ja matkusti aina avaruuteen asti. Asuin vuoden Berliinissä, olin Nukkumatin jäljillä ja tein aiheesta kolmeosaisen radiosarjan Nukkumatin kylmä sota.

  • Jos joku asia suomalaisia yhdistää, niin se on ehdottomasti kahvihetki

    Rakkaalla kahvihetkellä on monta erilaista nimeä.

    Ihmiset juovat tätä nykyä Suomessakin monia erilaisia, usein vieraskielisiä nimillä kutsuttavia kahveja, mutta itse kahvihetki on ainakin monille Aristoteleen kantapään facebook- ryhmän jäsenistä perisuomalainen. Päiväkahviseuraa kukaan enää lehti-ilmoituksella tuskin itselleen etsii, mutta päiväkahvit on kyllä selvästi monelle yhtä kuin päivän ykköshetki .

  • “Pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle” – Kuu-elokuvien vyöry ei lopu koskaan

    Kävikö Neuvostoliitto Kuussa vuonna 1938?

    Apollo 11:n kuumatkasta on kohta kulunut 50 vuotta. Tuore Ensimmäisenä kuussa -elokuva kertoo astronautti Neil Armstrongin näkökulmasta ihmiskunnan ison askelen tarinan. Avaruuden kilpajuoksu Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välillä on synnyttänyt paljon jännittäviä ja jopa kahjoja elokuvia ja dokumentteja. Syöksy kuumatkalle, lähtölaskenta on alkanut!

  • Ihmisten ihmettely on kulttuuriantropologi Taina Kinnusen työtä

    Kinnunen tutkii ihmisiä, mutta rakastaa eläimiä enemmän.

    Tutkipa Taina Kinnunen kauneuskirurgiaa tai kehonrakentajia, laittaa hän aina itsensä likoon. Kulttuuriantropologi ihmettelee ihmisiä työkseen, mutta haluaa välillä karata muita pakoon toiselle puolelle maailmaa.

  • You're So Vain – Rockin klassikkolevyt: Carly Simon

    Laulaja-lauluntekijä kertoo levynteosta ja elämästään.

    No Secrets -albumin tarina, pääkertojana avomielinen Carly Simon itse. Albumi ja siltä lohkaistu single You're So Vain tekivät laulaja-lauluntekijä Carly Simonista maailmanlaajuisen tähden.

  • Matti Rönkä paljastaa: Tulossa uusi Viktor Kärppä -dekkari

    Matti Röngältä tulossa Kärppä-dekkari

    Matti Röngän esikoisdekkari Tappajan näköinen mies ilmestyi vuonna 2002. Röngän dekkareiden päähenkilö inkeriläinen paluumuuttaja Viktor Kärppä lunasti paikkansa suomalaisten sydämissä. Viimeisin ja viimeiseksi tarkoitettu Kärppä-dekkari ilmestyi vuonna 2013. Arkistovieraana -haastattelussa Matti Rönkä kuitenkin paljastaa, että Viktor Kärppä tekee vielä paluun.