Hyppää pääsisältöön

Finlandia-ehdokas ja kirjallinen paranoia

I.k. Inha ja Pietari Kylmälä
I.k. Inha ja Pietari Kylmälä Kuva: Daniel Nyblin ja Yle/ Jyrki Valkama i.k. inha

Julkisuudessa on viime viikkoina keskusteltu siitä kuinka paljon kirjailijalla on oikeus lainata teokseensa tekstiä muista lähteistä. Panu Rajalan romaani Intoilija vie muiden lähteiden kopioimisen äärimmilleen. Rajala on sisällyttänyt valokuvaaja ja kirjailija I. K. Inhasta kertovaan Intoilija-romaaniinsa arviolta sata sivua päähenkilönsä muissa yhteyksissä julkaisemia kirjoituksia. Onko Intoilijan tapauksessa kyse harhautuksesta vai taidokkuudesta?

Kollaasi vai plagiaatti?

Minut, kuten muutkin nykykirjallisuudenystävät on koulittu erilaisissa tekstuaalisissa kokeiluissa. Viime vuosisadan kirjallisuushistoria on herkistänyt meidät muistamisen ja omasta elämästä kertomisen vivahteille. Muisti voi koostua paitsi koetuista tapahtumista myös kaikesta, mitä jää näiden tapahtumien väliin, täydennyksistä, valheesta, unohduksesta ja erilaisista muistin apuvälineiden välityksistä. Kollaasi on yksi tämän moderniksikin kutsutun aikakauden tyypillisiä muotoja, joka mahdollistaa kokemuksen esittämisen jonain muuna kuin subjektin yksinomaiseen todistukseen perustuvana. Suomalaisessa romaanitaiteessa kollaasitekniikkaa on käytetty ainakin 60-luvulta alkaen, joten mistään uudesta innovaatiosta ei ole kyse.

Intoilija on kaukana kollaasiestetiikasta.

Panu Rajala määrittelee Intoilijan laajat lainaukset kollaasiromaanin lajityypillisiksi piirteiksi. Kollaasiromaanin estetiikka perustuu lainaan ja se tuo tavalla tai toisella materiaalinsa eriaineksisuuden esille. Intoilija on kuitenkin kaukana kollaasiestetiikasta.

Intoilija on yksioikoisimpia elämäkertateoksia, joihin olen viime aikoina törmännyt. Se liikkuu jossain elämäkertatutkimuksen ja elämäkertaromaanin välimaastossa. Romaanin minäkertoja on oman elämänsä suhteen lähestulkoon kaikkitietävä. Hänen vanhuudenasunnossaan muistelema elämänsä on kokonainen, kirkas ja tasavaloinen. Päähenkilön muisti ei haperru. Inhan muistellussa ja kerrotussa elämässä ei ole päällisin puolin katkoksia tai ristiriitoja, mikä jo sinällään herättää kriittisessä nykylukijassa epäilyksiä. Epäilykset vain kasvavat, kun lukija sukeltaa Rajalan “kollaasitekniikan” syvällisyyksiin.

Pyörällä muistoihin

Luin tarkkaan ja kriittisesti vertaillen Intoilija-romaanin kahdeksannen luvun, jossa Rajala tekee selkoa I. K. Inhan Keski-Eurooppaan suuntautuneesta pyörämatkasta vuonna 1886. Luku perustuu I. K. Inhan matkastaan kirjoittamaan reportaasisarjaan, jonka sanomalehti Uusi Suometar julkaisi. Myöhemmin kirjoitukset on koottu teokseksi Muistelmia polkupyöräretkiltäni (toim. Mikko Kylliäinen, Vanhat velot ry, Kangasala 2009). “Perustua” on kylläkin hieman harhaanjohtava sana, sillä noin puolet luvun tekstimassasta on suoraa kopiota Inhan kirjoituksista. Vaikka Rajala väittää merkitsevänsä kopioimansa Inhan tekstit romaanin lopun lähdeviitteisiin, Uuden Suomettaren reportaasit on kuitattu ylimalkaisesti (“lisäksi I. K. Inhan toimituksia, suomennoksia, lehtikirjoituksia”). Mitä tässä oikein tapahtuu?

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria
Vuoristomaisema, lumihuippuisia vuoria Kuva: Yle / I.K. Inha, Museoviraston kokoelma img_2010_00084830

Maisemakuva Keski-Euroopasta
Maisemakuva Keski-Euroopasta Kuva: I.K. Inha, videotaltio i.k. inha

Kyseisessä luvussa romaanin kertoja-Inha muistelee nuoruutensa polkupyörämatkaa. Siellä täällä Rajala on muuttanut Inhan käyttämiä sanoja, joidenkin lauseiden paikkaa on vaihdettu, tapahtumien aikajärjestys eroaa hieman historiallisen Inhan kertomasta. Välillä Inhalta kopioitu vaihtuu Rajalan kirjoittamaan. Kopioitu ja kirjoitettu sulautuvat toisiinsa niin, että lukunautinto ei häiriinny. Tämä on ilmeisesti ollut Rajalan pyrkimys ja siinä näkyy myös kirjailijan kyky imitoida kohteensa tyyliä.

Sujuva lukukokemus kuitenkin häiriintyy, kun romaanin kertoja-Inha viittaa historiallisen Inhan, eli oman kaksoisolentonsa kirjoittamiin sanomalehtikirjoituksiin.

- Nolouteni kasvaa, kun luen aikojen päästä artikkeleitani Uuden Suomettaren kellastuneista leikkeistä. Huolellisesti otin ne talteen, olivathan ne ensimmäisiä matkakertomuksiani, romaanin kertoja tunnustaa.

Missään ei kuitenkaan tehdä selväksi, että minäkertojan muistamissa tapahtumissa on kyse näistä samaisista kellastuneista lehtileikkeistä. Romaanin kerronnassa kopioidut lehtileikkeet sulautuvat saumattomaksi osaksi päähenkilön muistia. Inha selailee lehtileikkeitä kuin ohimennen, mutta samalla muistaa kaiken juuri niin kuin on joskus nuorena kirjoittanut. Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi kaksi erilaista muistamisen tilannetta, kaksi materiaalia, jotka lomittuisivat keskenään. Romaanin kertoja-Inhan, eli vanhan omaa elämäänsä jälkikäteen tarkastelevan kirjailijan muisti sattuu vain olemaan sanasta sanaan sama kuin nuoren historiallisen Inhan kirjoittamat lehtikirjoitukset.

Minulle tulee Intoilijaa lukiessa paranoidi olo. Kuka tässä oikein puhuu? Rajalan koostama ja sepittämä I. K. Inha on kuin Blade Runner -elokuvan ihmisen kopioksi valmistettu replikantti, joka ei voi olla varma mitkä hänen muistikuvistaan ovat hänen omiaan ja mitkä keinotekoisia.

Lukijalle tulee paranoidi olo.

Tavalliselle lukijalle tämä ei kuitenkaan aukea, sillä Rajalan Intoilija ei erottele eri aikakausien ja todellisuuksien I. K. Inhoja. Se on tavallaan hyvin naiivi oman kopiontitekniikkansa seurauksille (eikä näin ole oman tekniikkansa tasalla). Ehkä sikäli on ymmärrettävää, että Helsingin Sanomien toimittaja heräsi puolustamaan Intoilija-romaanin päähenkilöä plagiaattisyytöksiä vastaan: “minä-kertoja ei voi plagioida itseään”. Päähenkilö on vastuussa kirjailijan epäilyttävistä tekosista vain täysin paranoidissa kirjallisessa tilanteessa.

Finlandia-palkintoa odotellessa

Miksi Panu Rajalan Intoilija on sitten Finlandia-palkintoehdokkaana? Tästä ei kai voi syyttää ketään muuta kuin kirjallisuuden vastaanottoa, eli kriitikkoja ja palkinnon valitsijaraatia, jotka eivät ilmeisesti jaksaneet tai halunneet lukea Intoilijaa tarkasti. Onneksi Suomi on kuitenkin täynnä tarkkoja lukijoita, jotka nappasivat välittömästi kiinni Intoilijan lainauksiin. Intoilijan lukeminen tapahtui laajalla joukolla ja mieleen tulee, että ehkä tällainen “kollaasiromaani” vaatii “kollaasilukemista”.

Miksi suurelta osin kopioitu teos on Finlandia-palkintoehdokkaana?

Panu Rajalan Intoilija-romaanilla on omat ansionsa, mutta siitä pitäisi kirjoittaa kaksi kritiikkiä. Toinen näistä pitäisi kirjoittaa ennen kuin kukaan on kertonut lukijalle, että neljäsosa romaanista on suoraa lainaa I. K. Inhan julkaistuista teksteistä, toinen tämän jälkeen. Jälkimmäistä kirjoittaessa ei voi väistää paranoiaa, jonka Intoilija tuottaa. Jos Intoilija voittaa Finlandia-palkinnon, kenelle se ojennettaisiin? Panu Rajalalle vai I. K. Inhalle?

Yle Kulttuuri: Onko Panu Rajalan Finlandia-ehdokaskirja plagiaatti?

Yle Uutiset: Rajalan Finlandia-ehdokkaassa sivutolkulla I. K. Inhalta kopioitua tekstiä

Yle Kulttuuri: Finlandia-palkintoehdokkaat 2015 Puttosen ja Nowakin esittelyssä - Sattumia ja sanataidetta

Yle Kulttuuri: Finlandia-ehdokkaat ovat kriitikoiden ylistämiä

Suomen valokuvataiteen museo julkaisi juhlavuoden kunniaksi I.K. Inhan Helsinki -kuvia vapaaseen käyttöön

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.